torstai 15. joulukuuta 2011

Villiäinen

Viimeaikaisista kirjoituksista voitte varmaan päätellä, ketä tarkoitan.


Tulin juuri tapaamasta ystäviä. Kerroin heille, että lähtiessäni Cisu ja Toto olivat juuri heränneet päiväunilta ja olivat todella villillä tuulella. Jotta heistä ei olisi niin ikävää jäädä vaille ihastuttavaa seuraani, päätin rauhoittaa heitä hieman ennen kotoa lähtemistä.


Otin kissat vuorotellen syliin ja ulos. Cisun kanssa meni hyvin, hän vain kehräsi ja tarkkaili, nuuhki ilmaa ja pyysi lopulta päästä maahan. Siinä hän seisoi kauniisti, pidin muodon vuoksi pannasta kiinni.


Mutta sitten se meidän kiltti ja rauhallinen, luotettava Toto... Hän ponkaisi salamannopeasti sylistäni heti ovella ja eteni korkein jättiläisloikin suoraan naapurin asuntovaunun alle. Sieltä minua sitten kurkisteli hyvin myhäilevän näköinen kissa. Vähän piti nostella tassuja kylmässä ja märässä maassa, mutta muuten Tottis tuntui olevan oikein tyytyväinen tempaukseensa. Kuihtunut lehti ei auttanut, mutta puolimädällä heinällä sain houkuteltua hänet vihdoin pois piilostaan.


Vein Toton sisälle ja jätin tappelemaan Cisun kanssa. Cisu oli vihainen, kun pikkuveli oli (taas) niin kauan ulkona. Hyvin toimi siis rauhoitustemppuni.;)

Edellisessä postauksen kommenteissa Naukulan Mamma epäili, että Toto etsii tonttuja. Ainakin hiiri- ja rottatonttu onkin tänään nähty pihallamme. Voihan... Koratiassa on nykyisin aika eläimellistä menoa.

9 kommenttia:

  1. Toto on aika raju ja hirmuinen! Jos sen jättäisi hetkeksi ulos niin ehkä se tekisi hiiri- ja rottatontuista selvää?

    VastaaPoista
  2. Tuota tilannetta olen aina pelännyt. Kerran kissa pääsi irti, mutta ei onneksi älynnyt olevansa "vapaudessa" ja nappasin syliin.

    VastaaPoista
  3. Voi hurja. Rauhallinen ja kiltti ulkonäkö saattaa pettää...

    VastaaPoista
  4. Saila, sen kun tietäisi, mutta emme kuitenkaan kokeile. Ensimmäisenä Koratian-kesänään Toto oli kyllä varsin taidokas saalistaja. Vaikka oli vielä pentu, onnistui sieppaamaan hiiriä hihnassa ollessaankin yhtäkkiä. Viime kesänä kummankaan kissan saalis ei tainnut olla sisiliskon häntää kummempi (sisit ovat kai rauhoitettuja, mutta...)

    Mayo, meille tuo singahtelu on ikävä kyllä arkea keväisin ja alkukesäisin, jolloin ulkoiluhimo on vahvimmillaan. Cisu lopetti karkaamisen tyystin, kun meinasi alkukesästä jäädä oven väliin, mutta Totoa ei näemmä pidättele mikään. En kyllä muista, että se olisi koskaan ponkaissut suoraan sylistä... Piilopaikkakin on yleensä vakio, mutta ei se silti ole kovin mieltäylentävää ryömiä märällä, mutaisella ruohikolla ja yrittää houkutella karkulaista tulemaan esiin. Karkaaminen on kyllä pientä verrattuna siihen, että Toto ulkoilu yksinään. Sellaista ei saisi tapahtua ainakaan kylmällä ilmalla.

    Myrsky, sepä se. Tottis ei ole tainnut kuulla, että joulun alla olisi suotavaa käyttäytyä kiltisti. :)

    VastaaPoista
  5. Toto on on selvästi sisareni pikkutytön kissan kanssa samanlainen. Heidän täällä käydessään kissa onnistui pääsemään ulos ja kiipesi koivuun. Satoi vettä ja me yritimme saada kissaa alas kaikilla mahdollisilla tavoilla. Lopulta se kyllästyi ja tuli itse. Sanoin tytölle, että pidä se nyt sisällä. Likomärkä tyttö puristi kissaa sylissään ja sanoi: "Mutta kun se haluaa olla villi ja vapaa" Terveiset Totolle samanhenkiseltä kissalta.

    VastaaPoista
  6. Olisikohan kyseessä Toton coming-of-age -siirtymään liittyvät tempaisut ? Pikkuveli on kasvamassa aikuiseksi , koettelee rajojaan, ”löytää oman äänensä” ja persoonansa. Introvertillä Totolla on selkeästi suuri sisäinen elämä, joka ehkä näin ”turskahtelee” näkyviin. Luonnollinen vaihe, enkä jaksa uskoa, että Toton perustemperamentti muuttuu, vaikka ulkomaailman houkuttelevuus tuskin katoaa.
    Onneksi löytyi konstit saada kissa auton alta; kukaan kissa ei saata vastustaa puolimädän heinänkorren kutsua :)

    VastaaPoista
  7. Luulen että Toton karkailuvimma johtuu nimen kirouksesta. Ystävälläni oli myös Toto niminen kissa, joka osasi avata mm. parvekelasituksen lukituksen, ja kävi pari kertaa tuon taidon johdosta Helsingin Kalliossa kaupunkiseikkailulla. Huom! Tämäkin Toto on edelleen hengissä. Muutti vaan ystäväni vanhemmille "maaseudun rauhaan" asustamaan :)

    VastaaPoista
  8. Meillä on Gebsu myös karkailevaa tyyppiä, saa olla tarkkana ulko-ovien kanssa kun luikahtaa pienenstäkin raosta. Toiset kaksi on niin tasasia (ja palelevia, sekä tarkkoja tassujen kuivuudesta), etteivät ulkoilusta kovasti perusta.

    VastaaPoista
  9. Hyviä teorioita villin ja vapaan Toton olemuksesta! :) Paras on ehdottomasti tuo nimen kirous. Kerroimme sen Totollekin, mutta hän ei ottanut kuuleviin korviinsa. Ehkei hänen tarvitse, kun asuu jo maaseudun rauhassa, jossa suurin rauhattomuus on viime aikoina syntynyt hänen karkuretkistään. :D Onneksi kaupunki-Toto pääsi rauhallisempaan ja turvallisempaan ympäristöön, kuulostaa hurjalta.

    Voi olla, että Toto karkailee ja temppuilee vain tylsyyttään, onhan ulkoilukausi kissoistakin hauskempaa aikaa. Tai sitten on tosiaan joku kehitysvaihe. Muutenkin tuntuu, että kissoilla on sekä yksittäisiä että yhteisiä vaiheita, joskus ollaan kovin helliä ja sosiaalisia, joskus tapellaan ihan tosissaan jne. Totolle sanottiin tänään, kun hän jäi kiinni siitä että yritti avata astianpesukonetta, että hän ei saa joululahjoja, jos ei käytä aktiivisuuttaan kiltimmällä tavalla. ;)

    VastaaPoista