Kun Cisu on ulkona, ei auta kuin itkeä ja valittaa ja etsiä Cisua, vaikkapa olkkarin ikkunasta kuikuilemalla.
Ei löydy. Oiskohan se terassilla?
Ei. Tuumaustauko eteisessä. Ihan vakavaksi vetää.
Tarkastan vielä eteisen oven ja kurkkaan sitten työhuoneen ikkunasta.Vihdoin kotona! Mutta odottaako Cisua lämmin vastaanotto? No ei. Turpiin tulee, kun jätti toisen ainakin kymmeneksi minuutiksi yksin kotiin. Törkeää! Ja Cisukin vain pyllistelee loukkaantunelle hyökkääjälle.
Pienen könityksen jälkeen marsut istuvat ja mököttävät.
Cisu: Miksi mä en koskaan saa olla rauhassa?
Toto: No kun sä et IKINÄ leiki mun kanssa ja oot AINA ulkona!
No voi kauhea kun onkin toista ikävä! Surkean kuuloista miukumista. Tuon takia voikin mäjäyttää toista. ;)
VastaaPoistaNimen omaan voi kauhea. :) Totolla on aina ihan kauheaa, jos Cisu on ulkona. Toinen oikea kauhujen kauheus on se, että ruoka on myöhässä. Silloin nau'utaan vielä hätääntyneemmin. Ei oo helppoa.
VastaaPoistaVoi ei toista, niin sydäntäsärkevää ja hellyttävää :) Pienen pitää ihan suuttua kun tolleen hylätään ;)
VastaaPoistaMitä se elämä olikaan ennen kuin veljekset toisensa löysivät... Toton mielestä selvästikin ihan kamalaa! :D
Vähemmästäkin suuttuu ja järkyttyy... Jotenkin liikuttavaa ja hämmästyttävää, että kauhea hätä tulee joka ikinen kerta, kun Cisu piipahtaakaan ulkona. Luulisi jo Toton ymmärtävän, että kyllä se tulee takaisin. Mutta ei. Ollaan kyllä mietitty, millainen Toto olisi, jos se olisi asunut ensin ainoana kissana. Nyt kun sitä katselee, niin tuollainen läheisriippuvainen uikuttaja ei mitenkään voisi olla yksin. Onpa siis hyvä, että Totolla on (ulkoiluharrastusta lukuun ottamatta) niin hyvä isoveli! ;)
VastaaPoista