keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Onnellisen kissan aamu

Havahduin tänään puolihereille ennen kellon eli kännykän soittoa. Vieressäni nukkui kaksi kissukkaa sikeästi ja rauhallisesti.


Heti kun kännykkä sanoi PIIP, Toto pomppasi istumaan ja alkoi kiihkeä kehrääminen. Toto pussasi puhelinta, kiehnäsi minua ja meni peiton alle hurisemaan. Kun sain heitettyä jalat sängynlaidan yli, hän kiipesi hetkeksi syliin istumaan: halaus kuuluu Toton aamurutiineihin.


Sitten lähdimme kohti keittiötä jaloissa liehakoivan ja tuon tuosta jalkaterilleni hellästi ja riemuissaan kupsahtelevan harmaaturkin kanssa. Kehrääminen yltyi ennätysdesibeleihin, jopa niin, että kommentoin Totolle naapurienkin kuulevan, että täällä on nyt yksi kissa hereillä.


Kun ruokakuppiin ilmestyi ruokaa, Toto sanoi OOH. Sitten hän pörisi vielä kovempaa ja syventyi nauttimaan ihanaa aamukanaa.


Kyllä ihmismörököllikin piristyy, kun saa herätä tyypin kanssa, jota herätyskello noin ilahduttaa synkkänä syysaamuna. Ja joka haluaa heti halailla, ei tietoakaan aamuäkeydestä. Tai sitten se oli vain tieto siitä, että kellon soiminen tietää aamupalaa. Joka tapauksessa, meillä heräsi tänään maailman onnellisin kissa.

16 kommenttia:

  1. Meillä on aamuisin myös tietyt rutiinit, jotka toteutuu melkein joka aamu samanlaisina. Henkilökunnan heräillessä, aloittavat Panda ja Bongo kovan kehräämisen. Bongo pyörii välillä lattialla, välillä sängyllä ja kurisee ja purisee ja miukuu ja välillä tulee mahan päälle leipomaan ja katselemaan suoraan silmiin ja on niiin onnellisen näköinen kun henkilökunta suvaitsee vihdoin heräillä. Ja sitten pitää tietty kylmällä ja märällä nenällä tökkiä henkilökuntaa naamaan, että varmasti herää. ;)
    Panda tulee yleensä kainaloon leipomaan ja änkeää itsensä peiton alle jossa kehrää hyvän tovin. Yleensä vielä nukahtaa sinne, joka ei kyllä yhtään auta allekirjoittanutta nousemaan ylös, kun niiin tekisi mieli jäädä lämmin kissa kainalossa vielä vähäksi aikaa nukkumaan. :) Kun henkilökunta vihdoin saa itsensä sängystä ylös, mennään yhdessä vessaan (kaikkien kolmen kissan on pakko päästä mukaan...) ja sitten mennään syömään aamupalaa yhdessä.

    VastaaPoista
  2. Ihanan kuuloinen aamutervehdys! Meillä myös voi ajan tarkistaa karvavekkarista..sillä klo 6 hän haluaa seuraa ja toimittaa omat aamurutiinit. Mutta onhan se ihana herätä kehräykseen, puskemiseen ja pörinään ;) Tosin viikonloppuna ei ehkä niinkään aikaisin..

    VastaaPoista
  3. Ihanan kuuloista, voin aivan kuvitella! :) Meilläkin aamuseremoniat ovat yleensä ainakin Toton osalta enemmän tai vähemmän samanlaisia (ennen piti vain saada halaus, nykyisin pitää päästä myös hetkeksi peiton alle), mutta tänään oli tosiaan jotenkin poikkeuksellisen innostunut ja kovapörinäinen kissa aamukaverina. Cisu jäi vielä nukkumaan. Cisu hyörii välillä innoissaan mukana ja johdattaa ruoan antajan ruokakaapille, mutta toisinaan hän on kuin ihminen, kiskottelee vain mieluummin sängyssä.

    Pienenä Cisulla oli tapana joko varastaa (ei kannata pitää kännykkäkoruja eli kantamishihnaa puhelimessa) tai tiputtaa kännykkä yöpöydältä aamulla, mutta on nyt lopettanut sen. Onneksi Toto keksi vähän aikaa sitten, että hei, toihan on oiva tapa saada ihmiset hereille...

    Aamun omituisuuksiin kuuluu myös se, että koska minä annan kissoille useimmiten aamuruoan, minulle myös huudetaan ruokakäskyjä. Jos mies herää ennen minua, hän saa puuhailla ihan rauhassa ja vaikka syödä aamupalaakin keittiössä, häneltä ei vinguta mitään. Eihän MIES osaa tehdä keittiöhommia! ;)

    VastaaPoista
  4. Meilläkin herätys ajoittuu arkisin viimeistään kuuteen. Usein jo viiden-puoli kuuden maissa ensin vähän kekkaloidaan ja sitten tullaan peiton alle ja ollaan muutenkin helliä. Ainakin siis kolme minuuttia, koska sitten on jo NÄLKÄ ja pitää nousta sängystä ja lähteä yhdessä ruoanhakuun.

    Viikonloppuna C ja T ovat onneksi aika kärsivällisiä, eivät ainakaan aina aloita aamushowta kuudelta vaan vasta sitten, kun ihmisissä on jotain elonmerkkejä.

    VastaaPoista
  5. Heh meillä on havaittavissa ihan sama asia. Jos tuo mies nousee ennempään ylös ja minä jään vielä sänkyyn nukkumaan, niin ruokahuuto on ihan erilaista. Kun minä raahustaan aamupalaa kissoille antamaan, seuraa perässä kolmipäinen huutokuoro ja meteli on aikamoinen. Miehen keitellessä aamukahveja, kuuluu muutama vieno miu ja muuten saa olla rauhassa.
    Ja kun kissat sitten tajuavat että nyt nousi kyllä väärä ihminen ylös, kipitetään takaisin minun luokse, Panda tulee kainaloon takaisin nukkumaan ja Bongo pyörii ympärillä kurisemassa ja yrittää herätellä. Vaikka kyllähän se mieskin osaisi ruokaa antaa kun on siihen opetettu. ;)

    VastaaPoista
  6. Hassua! :)
    Meillä on kyllä pari kertaa käynyt niinkin, että kissat ovat melkein saaneet toisen aamupalan. Vaikka mieskokki olisikin tarjoillut heille aamuruokaa, ilmeisesti se, että varsinainen aamukokki nousee ylös, aiheuttaa pörinä-surina-hyörimis-huutamiskohtauksen joka tapauksessa. Toistaiseksi mies on viime hetkellä huomannut, että nyt yrittävät ahmatit huijata, mutta varmasti joku kerta käy vielä niin onnekkaasti, että saavat tupla-aamiaisen.

    VastaaPoista
  7. Voi kun meilläkin heräiltäisiin noin rauhallisesti!
    Bella aloittaa maukumisen aina siinä 6.30-7.00 aikaan ja silloin ei auta muu kuin nuosta ruokkimaan kahta "nälkäänkuolevaa" kissaa. Eikä tytöt kehrää ruokaa odottaessaan vaan huutavat kovaan ääneen että "eikö sitä ruokaa jo ala tulla!". ;)

    VastaaPoista
  8. Ruusu, sulla on suoraviivaisia ja voimakastahtoisia kissoja. Ei mitään liehittelyhalauksia, vaan itsevarmasti suoraan asiaa: Ruokaa ja HETI! :)

    VastaaPoista
  9. Oi, miten ihana aamu teillä on ollut. Totolla riittää rakkautta kaikille, jopa kännykälle. Hassu kissa. :)

    VastaaPoista
  10. Ihanan kuuloinen aamu. Itse olen kovin välttänyt ehdollistamasta noita aamuhuutamiseen. Lupa on naukua vasta kun nousen sängystä. Nykyisin kaikki vetävätkin sikeitä viikolla minun vääntäytyessä väkisin hereille. Kun sitten vihdoin saan itseni ylös on kaksi karvaista heti jaloissa. Viikonloppuisin tosin saan herätyksiä jos päivärytmi meinaa ihan revetä käsistä. Silloin Fedju ja Nexu puskevat kilpaa naamaani tai tekevät syöksyjä mahan yli. Kun maukuminen ei tehoa, on mukava kehittää muita tehokkaita herätystapoja ;)

    VastaaPoista
  11. Joo, ihanaa oli. Tietäisipä Toto, kuinka paljon häntä täällä ihaillaan.:)

    Jottei menisi ihan siirappiseksi, niin pitää tunnustaa, että kyllä meilläkin syöksytään mahan ja välillä pään ylikin. Välillä sänkyrallia juostaan keskellä yötäkin. Mutta USEIMMITEN ovat ihania kainalokissoja! :)

    VastaaPoista
  12. Voi kun kivan kuuloinen aamurutiini :) Meillä vaihtelee kovasti heräämisaika, joten ei ole päässyt syntymään tiettyä rutiinia. Tai aina kun sellainen syntyy muuttuu rytmi ja se sotkeentuu ;) Muutamat asiat kuulostivat silti kovin tutulta, kuten tuo valtava hurina sillä hetkellä kun kissa huomaa että NYT se aikoo herätä :D

    VastaaPoista
  13. Voih, kadehdun. Tänään heräsin 6:06 siihen että Mauno maukui, se siis sanoo todella kovalla äänellä MAU, ei mikään miau. Kun en reagoinut, se hyppäsi sängyn yläpuolella olevalle hyllylle (ehdottoman kiellettyä), huusi sieltä ja alkoi tiputtamaan tavaroita päälleni. Seurasi niska-perse-heitto-ovi-ulos ja tunti lisää unta. Sitten vasta oven aukaisu, pojat sänkyyn hyörimään ja hurisemaan ja uusi heräily.

    VastaaPoista
  14. Kyllä meilläkin Cisu välillä karjaisee MAU kovaa kuin leijona. Viime aikoina ei ole onneksi huutanut ihan entiseen malliin... Mutta sen sijaan pojat päättivät viime yönä osoittaa, että toisin kuin blogilässytyksestä voisi luulla, he EIVÄT ole mitään pussailevia ja halailevia kehräyskoneita. He ovat taistelevia petoja! En muista, milloin olisivat riidelleet noin tosissaan ja noin monta kertaa muutaman tunnin aikana. Niin, ja taistelukenttänä oli tietenkin kerta toisensa jälkeen sänky! Cisu nappasi minuakin kädestä taistelun tiimellyksessä, kun yritin (turhaan) rauhoittaa hieman menoa.

    Että ei meitä kannata kadehtia. :)

    VastaaPoista
  15. Meillä oli varsinainen onnellisen kissan yö. Kärpällä oli joku outo läheisyyskohtaus ja se nuoli jokaisen ruumiinosan, joka sattui peiton alta pilkottamaan. Heräilin muutaman kerran siihen, että käsiin sattuu, kun pikkuneiti lipoo kämmenselkää karkealla kielellään ties kuinka monetta minuuttia. Tyynylle oli myös aiheellista tunkea nukkumaan ja kehrätä samalla kovaäänisesti. Onhan se söpöä joo...

    VastaaPoista
  16. Suloinen Kärppä! Nuoleminen ei ehkä ole niin ihanaa, mutta lähelle tunkeminen ja kehrääminen on. Cisulla oli ennen noita läheisyysöitä, mutta Toton saapuminen jälkeen Cisu ei ole kertaakaan tullut tyynylle/ihan kainaloon nukkumaan eikä edes herättänyt vain kertoakseen, että hur, olet ihana. Söpö Kärppä!

    Toivottavasti näitä rakkauskissajuttuja lukevat/kuulevat myös ne, jotka luulevat, että kissat ovat epäsosiaalisia ja epäilyttäviä. Ei ne oo!

    VastaaPoista