torstai 10. syyskuuta 2009

Yhä surkeampaa: yö vankina

Rajoittunut elämä oli vasta alkusoittoa. Toto kokeili viime yönä, miltä tuntuu olla viisi tuntia suljettuna pimeään ja kylmään kylpyhuoneeseen.


Kurjalta tuntui mitä ilmeisemmin. Heräsin yökahdelta siihen, että kumpikin kissa naukui ja huusi hädissään. Kun avasin kylppärin oven, normaalistikin kovasti huriseva Toto pörisi kuin vimmattu ja kiehnäsi minua innokkaammin kuin koskaan. Vielä aamullakin hän muisteli kiitollisena pelastumistaan ja kellahteli jatkuvasti jaloilleni kehräämään ja kiemurtamaan. Voi toista. Kerran lyhyempi kylppärivankeus aiheutti sen, että pieni ja pullea Toto keräsi kaiken arvokkuutensa ja asteli pois kylppäristä mahdollisimman arvokkaasti ja ylväästi, kun hänet löydettiin. Ei vilkaissutkaan pelastajaansa, ei edes ylimielisesti.


Kertokaapa, mihin kaikkialle teidän kissanne ovat vahingossa jääneet ja miten ovat reagoineet, kun ovat päässeet pois pinteestä!

6 kommenttia:

  1. Voi Toto-parkaa! Ei ole helppoa olla pieni ja pullea pikkuveli.

    Mulla ei ole kissatarinoita, mutta muutamia mäyräkoirajuttuja kylläkin. Eräs mäykky on ainakin erittäin närkästynyt, jos hänet on jätetty oven taakse. Siinä saa koirakaveri kyytiä - ihan kuin se olisi muka sen vika. :D

    VastaaPoista
  2. ...eikä etenkään pieniääninen pikkuveli.Itse asiassa havahduin Cisun huutoon, mutta kun se muutenkin huudahtelee öisin, niin en olisi kiinnittänyt asiaan niin huomiota, ellei jostain olisi kuulunut myös pientä totomaista piipitystä.

    Toto ei onneksi suuttunut Cisulle. Päinvastoin, Cisukin hurisi tyytyväisenä, kun veli pääsi pinteestä ja sitten he kumpikin tulivat perhepetiin nukkumaan. Loppu hyvin kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  3. Meillä, kun Hastuli oli vielä yksin, kävi kerran joku taloyhtiön tilaama heppu säätämässä parvekkeen ovea. Olivat silloin uusia. Ulko-oessa oli ilmoitus, etä asunnossa on kissa ja niin edelleen. Heppu kävi päivällä sillä aikaa kun itse olimme töissä. Minä sitten tulin töistä kotiin ensimmäisenä ja ihmettelin missä Hastuli on. Parvekkeeltahan se löytyi. Ensimmäisenä kissa pinkaisi hiekkalaatikolle ja sen jälkeen syömään. Meidän parveke oli lasitettu, mutta vuodenaika oli sellainen, että oli pientä pakkasta. Mies soitti hiukan kiukkuisena säädöt tehneeseen firmaan. Selvisi, että heppu oli käynyt kahden aikaan. Hastuli oli siis ollut parvekkeella noin kaksi ja puoli tuntia.

    VastaaPoista
  4. Kröhöm, koska allekirjoittaneella on aika huono muisti, en edes muista mihin kaikkialle olen kissat vahingossa unohtanut..

    Parvekkeelle olen Kisun ja Pandan joskus unohtanut pariksi tunniksi kerrallaan, vessan ja makkarin oven taakse ovat myös jääneet sekä tietty keittiön kaappeihin. Aina en huomaa kun joku kissoista kaappiin livahtaa ja tyytyväisenä vaan länttään oven kiinni ja joskus huomaan kyllä että kissa sinne meni ja kun ei maanittelujen jälkeen sieltä pois tule, tokaisen että pysy siellä sitten ja laitan oven kiinni tarkoituksena päästää kissa sieltä kohta pois kun huomaakin ettei kaapissa ole mielenkiintoista pidempään kököttää. Noh, joskus on sitten unohtunut se kissa sieltä pois päästää, olen vaan ihmetellyt että mistä tuo kolina tulee kun kissa kopistelee kaapin ovea, kunnes muistan. :D

    Ja eivätpä nuo mitenkään erikoisesti ole näihin satunnaisiin vankeuksiin reagoineet, ovat kai tottuneet siihen että toi ihminen nyt vaan vähän on hajamielinen, siksi ruoka-ajan lähestyessäkin täytyy pitää hirvittävää meteliä ettei vaan pääse unohtumaan mikä aika on käsillä. ;)

    VastaaPoista
  5. Voi heitä, ihana kun veikka koitti pelastaa ja huusivat yhdessä tuumin apujoukot hätiin :)
    Meillä on Kisu unohtunut monesti vaatehuoneeseen tai -kaappiin kun annan herran välillä käydä niissä nukkumassa. Yleensä havahdun sitten kolinaan ja ähinään kun herra yrittää itse pois :)
    Alma jäi kerran epähuomiossa yöllä parvekkeelle. Oli hieman karmaisevaa kun havahduin kummallisiin ääniin, enkä oikein tiennyt mitä ja mistä ne tuli. Sitten tajusin, että yksi kissa puuttuu paikalta ;) Helpotus on ollut molemminpuolista kun ahdingosta ollaan pelastuttu. Toivottavasti ei mitään tuon pahempaa koskaan tapahdu. Ikävä se tarina kun yksi kissalauman jäsen oli tunkenut itsensä mikroon ja muut vahingossa teljenneet kaverin sinne päiväksi :( Mutta kaikkea voi sattua näiden itse uteliaisuuksien kanssa.

    VastaaPoista
  6. Itse uteliaisuuksia, hyvin sanottu. :)

    Kissojen kannalta ei niin kovin mukavaa, mutta ihmisten kannalta helpottavaa, että kissojen vangitsemisia tapahtuu muuallakin kuin meillä. Vaikka kuinka olisi skarppina (eikä aina edes ole), niin kissat jos ketkä osaavat livahtaa piiloon salamannopeasti ja hipihiljaa. Viime jouluna ihmiset huolehtivat kovasti, että "joulukuusihuoneen" ovet on kiinni eikä Cisu pääse hyppelemään kuusen oksille yöllä. Muuten hyvä juttu, mutta jossain vaiheessa joku huomasi, ettei Cisua näy missään - siellä se ovela oli samassa huoneessa vankina joulukuusen kanssa. :)

    VastaaPoista