perjantai 11. syyskuuta 2009

Kovaa maailmaa vastaan


Ei meidän moukuloiden elämä oikeasti ole niin kurjaa kuin viime kirjoituksista voisi päätellä. Muutama päivä sitten he esimerkiksi kokivat suuria mattonautintoja.

Yläkerran lukunurkkaan ilmestyi ihana koratinharmaa, pörröinen villamatto. Pojat ymmärsivät sen mahdollisuudet jo ennen kuin matto saatiin kokonaan levitettyä. Ensin Cisu teki tarkastuskuoputuksen (yläkuvassa) ja sitten nautittiin.

Toton olo on varmasti kuin suuren koratäidin lempeässä sylissä. Niin lämmintä ja pehmeää!

Mutta kyllä täällä voi vaania ja taistellakin! Ensiköllöttelyn jälkeen matto onkin ollut ensi sijassa painimolskikäytössä.
Sitten seurasi erikoisohjelmanumero. Maton sisältä löytyi mielenkiintoinen pahvitötterö ja sen sisälle laitettiin jotain vielä paljon kiinnostavampaa, kissanminttua. Totolle tämä oli vasta toinen päänsekoituskerta.

Ja kyllä se pää sekosikin. Jo tötterön nuuhkiminen oli aika jännää, mutta kun korat pääsee piehtaroimaan kissanmintunmuruissa, kaikki muu kyllä unohtuu.


Voipunut nuuskuttaja minttumatolla.
Vaikuttaa se hännättömään isoveljeenkin. (Ja jos joku ihmettelee, miksi kuvassa on myös villasukka, niin se on minun sukkani, jonka pojat aina kuljettavat tuohon kohtaan keittiötä. Syitä voimme vain arvuutella, tämänkin asian suhteen.)
Ennen harmaan maton saapumista olimme mallanneet alakerran mattoa yläkerran lukunurkkaan. Taistelevien veljesten iloksi emme jaksaneet laittaa testimattoa heti takaisin oikealle paikalleen, joten vielä löytyi uusi mattoilo: painirulla.
Vaikkei keittiönkaappeihin enää pääsekään, on kotona onneksi muitakin harrastusmahdollisuuksia. Taitaa se koratinelämä sittenkin olla aika hauskaa.

2 kommenttia:

  1. Todellakin! Siellä on taas biletetty oikein kunnolla :D
    Näyttää siltä että pojat on unohtaneet kaapit kokonaan kun harrastusmahdollisuuksia riittää :)

    Meidän kolmikolla onkin nyt ankeat ajat kun mattoja ei ole ollenkaan! Ehkä ne jossakin vaiheessa ilmestyy takaisin ja voi sitä riemua sitten - pitäisiköhän säästää joululahjaksi ;D
    Epäilytti aikoinaan hankkia tuollaista "tupsumattoa" mutta ei tuo meidän lankahirmu Almakaan ole sitä vielä syönyt ;) Välillä menee kylläkin ihan sekaisin kaikista ihanista langanpätkistä ja koittaa saada ne kaikki kiinni ;D

    VastaaPoista
  2. Kauheaa, ei mattoja! Toivottavasti sentään jotain ihania täkkejä, riepuja tms. joissa piehtaroida ja joita mytätä ja sitten vaania salaperäisenä mytyn takana. Ei meilläkään kyllä kovin montaa mattoa ole, mutta jotain sentään ja onneksi nyt jopa kaksi raaputettavan kuoputettavan ihanaa hapsutupsumattoa. Vaikka meilläkin yleensä ollaan langanpätkien perään, niin matosta irronneet langat eivät onneksi kiinnosta.

    Mökillä on kyllä huomattu, että pitkät ja helposti ryttääntyvät räsymatot olisivat tosi kivoja ja monikäyttöisiä. Sääli kyllä pojilla on vain yksi aivan pieni räsymatto kotikäytössä.

    VastaaPoista