keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Ihan pimeetä

Pimeitä kuvia ja pimeitä poikia...

Cisu ja Toto taitavat ulkoilla tästä lähin vain viikonloppuisin, ellei arkena ehditä ulos valoisaan aikaan. Kävin äsken poikien kanssa hämäräulkoilulla, eivätkä Cisun touhut olisi aivan päivänvaloa kestäneetkään.

Ensin kaikki sujui tavallisesti. Toto kökötti ja Cisu viipotti lähellä.
Sitten kurkittiin yhdessä naapurin puolelle.
Kun oli jo melkein pimeää, Totoa alkoi jännittää. Jumitus, jähmetys ja pörhistys.

Cisu sen sijaan tuli aivan villiksi. Pimeä syysmaailma odottaa, täältä tullaan!

Tämän juoksun jälkeen ei enää ehditty ottaa edes huonoja kuvia.

Cisu singahteli edestakaisin eikä suostunut pysähtymään. Kun Toto ei suostunut liikkumaan, olin aika pulassa - viimeistään silloin, kun muiden hitauteen kyllästynyt Cisu onnistui yhtäkkiä kiemurtamaan lähes irti sekä valjaista että pannasta!
Ei auttanut muut kuin siepata rimpuilevat ja huutavat kissat kainaloon ja kiirehtiä kotiin. Koskaan ei ole muutaman kymmenen metrin matka tuntunut niin pitkältä. Sisällä Cisu ei antanut ensin edes ottaa valjaita pois (ei niistä paljon haittaa enää ollutkaan, kun olivat vain kaulan ympärillä). Valjaista vapauduttuaan Cisu oli aivan vimmainen ja sähisi minulle ja Totolle. Kun minä yritin lähestyä, Cisu meni piiloon, ja kun Toto, niin Cisu hyökkäsi veliparan kimppuun. Tätä jatkui puolisen tuntia, mutta nyt on taas rauha maassa. Yhtäkkiä Cisu muuttui aivan helläksi ja tuli syliin hurisemaan. Eipä taida raukkaparka ymmärtää, millaisia ilkeitä paljastuksia hänestä kirjoitellaan, kunhan vaan nauttii läppärin lämmöstä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti