Talopaketti!

Meillä on vietetty tänään harjannostajaisia ja jo tupareitakin.

Eteisestä löytyi kiinnostava paketti, jonka avaamisessa pojat kilvan auttoivat.
Pahvia, jihuu! Mitäköhän tästä tulee?

Tietenkin talo! Eihän se ole kissa eikä mikään, jolla ei ole omaa omakotitaloa.

Ei muuta kuin tupatarkastusta tekemään.

Mitäs pidät, veli?

Ja pitihän se. Erityisesti laatikkohirmu Cisu on ollut aivan tohkeissaan omasta talosta. Talo vain parani, kun se käännettiin niin päin, ettei koskaan tarvitse kulkea ovesta, vaan aina voi pujahtaa ikkunasta, joita tässä talossa kyllä riittää.

Että mä sitten kaikkien laatikoiden ja paperikassien jälkeen sainkin tällaisen, ei voi olla totta!

Talotekniikan asiantuntijana Cisu kävi tarkastamassa myös kattorakenteet.

Talo paljastui sen verran suureksi, ettemme oikein vielä tiedä, mihin sen kotonamme sijoitamme. Mutta ainakin ensivaikutelma talopaketista on siis hyvä, uudet asukkaat tulevat varmasti viihtymään siinä.

Eikä ihme, onhan talo kuin kissoja varten suunniteltu. Kop kop... eikun täp täp, onko kukaan kotona?

Talotoimittajana oli Matteriashop.

Ihmisagilityä

Alkuvuodesta alkanut kissojen koulutus ei ole edennyt oikein suunnitelmien mukaan. Cisu ei piittaa kauheasti koulunkäynnistä, koska omasta mielestään hän on pikemminkin opettaja-ainesta.

Cisu on suunnitellut taloomme hienon ihmisagilityradan. Agisäännöt ovat yksinkertaiset: juokse kissan perässä ja silitä häntä aina, kun hän rojahtaa kyljelleen lattialle ja haluaa rapsutuksia. Jotta rata ei olisi liian vaikea kömpelölle ja hitaalle ihmiselle, Cisu rojahtaa aina tiettyihin paikkoihin. Kissaope myös tietää, että kertaus on opintojen äiti, ja juoksee radan monta kertaa päivässä. Edistyksellinen pedagogi.

Rata alkaa eteisestä, siellä on kaksi rojahduspistettä. Matkalla olohuoneeseen rojahdetaan sinne johtavalle rappuselle, aina samaan paikkaan. Rappusella kuuluu kiemurrella vimmatusti, mutta heti ensimmäisen rapsun saatuaan singahtaa taas juoksuun ja kohti maalia eli olkkarin takan edessä olevia (jääkylmiä!) lattialaattoja. Siellä Cisu kiemurtelee aina niin kauan kunnes Toto älyää tulla paikalle. Toton nähden ei jostain syystä voi kouluttaa ihmisiä silitysasioissa.Lisää silitystä, kiitos!
Sanoin LISÄÄ! Vaikka olen ihan takkuinen, en ole vielä saanut tarpeeksi siliä ja rapsua!
Joskus silityksenhimo pistää pään ja koko kropan aivan sekaisin.

Toton tapa pyytää silityksiä ja rapsutuksia on kiehnätä perinteisen kissamaisesti jaloissa tai hypätä syliin istumaan. Cisukin tulee syliin, mutta muuten hän ei TODELLAKAAN alennu kiehnäämään, vaan suosii tätä rojahdustaktiikkaa. Jos ihminen ei ymmärrä, mistä on kyse, Cisu huutaa ja kovaa. On aika huvittava näky, kun takan edestä löytyy selällään lojuva ja vimmaisesti karjuva hellyydenkipeä kissa. Mutta hyvin on ope oppilaansa opettanut: ne tulevat aina kuuliaisesti rapsuttamaan.

Hyvästi Pakkasukko!

Nyt se on tapahtunut! Pakkanen on pysytellyt siedettävissä lukemissa jo monta päivää, joten Laatikkokissat ry voi pitää laatikostavapautumisbileet.

Kun tulimme eilen töistä, huomasimme, ettei kodikkaasta vilttiteltasta eikä tyylikkäästä tyynyloungesta ollut tietoakaan. Nuoret herrat olivat pistäneet perjantain kunniaksi ranttaliksi.
Maja ei suojaa enää pakkaselta, vaan ainoastaan veljenvaanijaa paljastumasta. Kyyristys, pyllynheilautus, tassu ylös ja KIMPPUUN!

Yleisen kaaoksen lisäksi eteinen ja olkkari olivat myös täynnä silppua. Innovatiivisista laatikkoasumuksista ja alituisesta majanrakentamisesta tunnettu kissa-arkkitehti Cisu oli vaihtanut alaa ja päättänyt erikoistua purku-urakoitsijaksi.

Mitäs tähän nyt sanoisi? Enpä keksi oikein mitään. Pojat ovat poikia.

Kissakuvahaaste 126: Valvova viranomainen

Osallistumme pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen, koska tämänhetkinen haasteteema, valvova viranomainen, tuli eilen automaattisesti mieleen Totoa katsellessa.

Alkuinnon laannuttua Toto ei oikein piittaa keittiön kaappien päälle pomppimisesta, sillä ylös loikkaaminen ja varsinkin alas tuleminen on aina hieman pelottavaa, eikä kaappien päällä edes ole muuta tekemistä kuin Cisun ärsyttämistä tiedolla, ettei hän ole enää ainoa, joka sinne pääsee.

Joskus ylhäällä on kuitenkin mitä mukavinta.
Sieltä näkee jotain, jota kiihottaa ruoanrakastajakissan näköhermoja ja hajuaistia.

Tämä valvova viranomainen ei piittaa, että ihmiset syövät epäterveellisesti makkaraa. Hän valvoo, että ihanan tuoksuinen roskaruoka ihan varmasti valmistuu.

Mikä on nolostumisen huippu?

Tämä on sellainen mannaryyni kyykkysillään -arvoitus.

Vastaus on tietenkin kissa, joka liukastuu märän kylpyammeen pohjalla niin, että kaatuu kyljelleen. Nolostuminen ilmenee jäykistymisenä: märkä kissa ei voi liikkua. Kun hänet nostetaan ammeen pohjalta, hän on aivan hervoton ja roikkuu tahdottomana nostajan sylissä. Ensin hän yrittää piilottaa märän kylkensä nostajan kainaloon, mutta katsoo sitten parhaaksi loikata pois ja piiloutua raapimatolpan taakse (kyllähän ø 15 cm tolppa aikuisen kissaherran peittääkin) nuolemaan itseään kuivaksi.

Jos taloudessa on toinen kissa, saatetaan nolostumisen huipun lisäksi nähdä myös hämmästymisen huippu. Toinen kissa saattaa vielä viisitoista minuuttia nolon märkäkaatumisen jälkeen istua kylpyammeen reunalla ja tuijottaa kohtaa, jossa näki heimotoverinsa mokaavan pahan kerran.

Cisu otti eilen toispuolisen kylvyn, Toto taas sai paljon pohtimisen aihetta.

Törkeän pelottava vessa, osa 2

Kuten olen kertonut, meille ei sitten tullut hienoa kaappivessaa, kun muuten aina niin reipas Cisu pelkäsi led-valon väläystä.

Eilen oli aivan uudenlainen pelottava vessaepisodi. Katselin yläkerrassa televisiota ja tiesin miehen olevan alakerrassa, kun yhtäkkiä joku veti yläkerran vessan. Ryntäsin paikalle katsomaan, kuka siellä kummittelee, ja kas, pöntön päältä löytyi kaksi aivan pörröistä, köyryselkäistä ja tyrmistynyttä karvaista vessanvetäjää. Ihan hyvä, että meillä on ehdoton kansi kiinni -sääntö, muuten vetäisivät vielä toisensa pöntöstä alas. Toistaiseksi heidän lvi-taitonsa ovat rajoittuneet kylpyammeen alla möyrimiseen ja lattiakaivojen ritilöiden siirtelyyn, mutta nyt ollaan jo näemmä niin sisäsiistejä, että käytetään ihmisten vessaakin. Mikä mahtaa olla seuraava siirto?

Ainakin toivomme, että se on jotain ystävällistä. Nyt kun ei ole ollut pariin päivään kovaa pakkasta, laatikkokissat ovat tulleet taas esille piilostaan. Passiivinen talvielämä eli purkamaton energia näkyy ja kuuluu sitten aikamoisena riehumisena, huutona ja yleisenä levottomuutena. Eilen Cisu alisti Totoa puremalla niskasta niin kovaa, että Toto huusi apua! Sellaista huutoa emme olleet kuulleet edes kesällä, kun Toto muutti meille. Onneksi riita ei kestänyt kauan. Toivomme kuitenkin aurinkoläikkien ja valjastelukelien pikaista tulemista, ennen kuin kummallakaan lämmönrakastajakissalla menee totaalisesti hermot talven kanssa.

Jotta näin ei kävisi, olemme leikkineet, ratkoneet tehtäviä - yksi haastavimmista on kaivaa herkkuraksuja suljetusta kananmunakennosta - ja jatkaneet naksuttelukoulun käymistä. Saa nähdä, jääkö koulun opettajakin luokalle, kun koululaiset eivät oikein tunnu oppivan. Mutta ainakin he kehräävät koulussa ja se on kai pääasia, koulu on kivaa vaikkei omaksuisi mitään!

Laatikkokissat ry kysyy

...eikö sitä Pakkasukkoa voitaisi jo karkottaa? Me hienot thaimaalaisherrat olemme edelleen linnoittautuneina laatikkomajaamme. On vähän ilmoja pidellyt.

Meillä on ollut kotona kovin rauhallista koko alkuvuoden, sillä Cisu ja Toto tosiaan viettävät huomattavasti aikaa laatikossaan tai ainakin huopahelman alla. Vähän vain kurkitaan välillä, tapahtuuko muualla talossa mitään kummallista. Tässä Cisu:Toto on tullut reippaasti puoliksi esille.
Laatikossa on lämmintä, hämyisää ja hyvin, hyvin läheistä.
Jotta ei aivan kangistuisi köllätellessä, kannattaa harrastaa niskajumppaa samalla kuin pesee veljen leukaa.

Joskus tullaan poiskin. Kannattaa pysytellä mahdollisimman kauan aivan veljen lähellä, niin saa koratialaista lämpöä arktisen viiman vastapainoksi.

Ennen kuin kukaan huolestuu, niin kerrottakoon, että meillä on paitsi lattialämmitys suuressa osassa taloa myös lisälämmittimiä ym., joilla on saatu talon lämpötila pysymään ihan normaalilukemissa paukkupakkasillakin. Kuitenkin ihminenkin huomaa, että vaikka sisälämpömittarin lukemat ovat kelvollisia, ikkunoiden luona hohkaa talvi ja muutenkin huoneilma tuntuu kalsealta. Ihmiset eivät kuitenkaan ole tarvinneet edes ylimääräisiä vaatekerroksia kotioloissa, mutta noita Thaimaan-herroja talvi ei vain yhtään miellytä. Onneksi ollaan menossa kohti kevättä!