keskiviikko 12. elokuuta 2009

Kotona ollaan!

Sekä ihmisten että eläinten kaupunkiloma on onnellisesti takana. Kummatkin reissut menivät hyvin, mutta kummallakin matkaseurueella oli kova ikävä toista seuruetta.

Cisu on ollut kerran aiemminkin hoidossa samassa Töölön tätilässä. Silloin hän oli hyvin hiljainen ja mietteliäs, kun saavuimme hakemaan häntä kotiin. Tuijotti vain hämmentyneenä ja vähän syyttävänäkin, että jätitte sitten mut sitten tänne viikoksi.

Tällä kertaa kaikki meni paremmin. Cisu kyllä teeskenteli ensin, ettei huomaa meitä ihmisiä lainkaan, nuuhki vain tavaroitamme. Lopulta hän heltyi kehräämään ja puski päätään miehen käteen oikein sydämensä kyllyydestä. Syyttelystä ei ollut nyt tietoakaan, vaan Cisu oli pelkkää jälleennäkemisen riemua. Hän heräsi unilta, kun tulimme hakemaan, muttei malttanut edes peseytyä, vaan pyöri hoitopaikan eteisessä: lähdetään jo kotiin!

Kotona piti ensin hiippailla varovaisesti ja kököttää hämmentyneenä, kuten yläkuva osoittaa. Sitten tuli kiire tarkastaa ihan kaikki paikat. Ikkunat huudettiin auki. Pitihän varmistaa, että nekin aukeavat kuin ennen ja pihamaa on vielä tallella.

Muutamassa tunnissa poitsut olivat kotiutuneet. Ruoka ja leikki maittoivat, ja Cisulle myös syli paljon enemmän kuin aikoihin. Oli liikuttavaa huomata, että Cisulle oli niin tärkeää päästä kotiin ja tuttujen ihmisten luokse (vaikka hoidossa kaikki meni hyvin ja nekin ihmiset olivat varsin tuttuja). Ensimmäisenä iltana Cisun piti kesken leikkienkin tulla välillä käymään sylissä juttelemassa: viikon aikana oli ilmeisesti jäänyt paljon juttuja varastoon. Eilen hän ei malttanut nukkua koko päivän aikana, koska halusi osallistua joka puuhaamme. Kun siivosin kylpyhuoneen kaappia, Cisu istui vieressä ja kehräsi, ilmeisesti vain siksi, että sai olla kanssani. Voi herkkä ja suloinen Cisu-parka!

Totokin on suloinen, mutta ei yhtä herkkä ainakaan vielä reilu puolivuotiaana. Hän oli ollut oma tasainen ja reipas itsensä hoidossa. Siinä missä Cisu oli selvästi stressannut hoidossa oloa ja kerrostalon ääniä, Totosta annettiin suorasukainen arvio: "Sitä ei hetkauta varmaan mikään muu kuin ruoka." Kotonakin kaikki on mennyt totomaisen sujuvasti, ihan kuin hän ei olisi missään matkalla ollutkaan.

Pojat saapuivat kotiin lukuisien matkakuvien kanssa. Varsinainen matkakertomus on tulossa lähiaikoina.

3 kommenttia:

  1. Kiva, että kaikki oli mennyt niin hienosti. Matkakertomusta odotellaan! :D

    VastaaPoista
  2. Sehän meni sitten todella hienosti kaikin puolin :) Kiva kun teillä on tuollainen tuttu paikka johon pääsee tarvittaessa hoitoon, saa henkilökuntakin rentoutua huoletta.

    Voi sitä Cisua - täällä kaima K:lla on ihan samanlainen herkkis, se on kyllä todella liikuttavaa välillä :)
    Jännä miten nuo onkin kaikki niin kovin erilaisia persoonia.
    Nuorimmat ne ei ehdi turhia murehtia kun maailmassa on niin paljon ihanaa tutkittavaa, jännä nähdä mitä sieltä sitten kuoriutuu kun riiviöikä on ohitettu.
    Cisulle oli ihan varmasti apua pikkuveikan tuomasta tuesta ja huolettomuudesta.

    Henkilökunta sai sitten oikein kunnolla palkkioita ja bonuksia herrasväeltä :D Hienoa että tyytyväisyys palvelun tasoon tuodaan noin vuolaasti esille - ihanat :)

    VastaaPoista
  3. Joo, on todella suuri etu, että on tuttu hoitopaikka, jossa kissat viihtyvät ja jossa hoitajat iloitsevat vieraistaan vilpittömästi, paitsi ehkä yöravauksen aikaan. Ainoa haitta hoitopaikassa on se, että se on kerrostalossa: hiljaiseen omakotitaloon tottuneet kissikset olivat olleet koko ajan melko valppaina, kun rapusta ja pihalta kuului kummia ääniä.

    Hassua todella, miten saman rotuisissa ja sukupuolisissakin kissoissa on niin suuria luonne-eroja. Tai johtuuko se kissan asemasta? Blogeja seuratessa - livekissoja emme omiemme lisäksi juuri tunne - on tullut kyllä käsitys, että vanhin kissa, esikoinen, on usein se herkkä ja pohtiva, nuoremmat sitten rennompia. Esikoisilla on rankkaa, ja vastuukin painaa, kun pitää olla se joka huolehtii ja turvaa. Cisulla ei tunnu olevan mitään yökyläilyongelmia meidän ihmisten kanssa, me olemme hänen turvansa. Hoidossa Cisu taas oli ollut Toton turva ja hoitanut Totoa kovasti, siksi kai Totolla olikin paljon isoveljeä helpompaa.

    VastaaPoista