perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sylikissasta metsäpedoksi

  
Koratian väki on koossa ja Cisu ja Toto ovat mukana blogikuvioissa!


Toissaviikonlopun mökkikeikka oli siitä merkillinen, että Cisu ja Toto eivät palanneet Koratian ihmisten kanssa kotiin. He jäivät saaristolaiskissoiksi mummin ja vaarin hoiviin, kun taas ihmiset vain kurvasivat kodin kautta ja vaihtoivat menopeliä. Auto vaihtui kaksipyöräiseen ja moottoripyörä kuljetti meidät Lappiin. Nyt olemme palanneet, ja ehdin myös jo hakea kissukat koti-Koratiaan.


Tapojensa mukaisesti Cisu ja Toto olivat pitäneet hoidossa matkapäiväkirjaa, mutta koska se on nyt kadonnut, tyydymme matkatekstaripäiväkirjaan. Tässä otteita hoitoviikon varrelta:






Täällä on aika hiljaisia poikia, tainneet huomata, että pitää tyytyä meihin... Kannattaakohan edes harkita ulkoilua, kun on satanut ihan kamalasti?
Puolen tunnin kuluttua:
Kovin oli lyhyt ulkoilu, sauna kiinnosti eniten, Toto olisi halunnut jäädä sinne.




Täällä aika pysähtynyttä, tosin elämä alkaa palatakin. Syliin pojat haluavat, yhdessä. Ruokaa ja vettä menisi myös.




Rauhallinen yö ja kehräävä aamu, syötykin on. Aamun yllätys: X:n (siskonpoika) käsine löytyi hiekkaan haudattuna.




Siirtomaasää kehno, muuten ok. Cisu pääsi ulkoilemaan, Totoa ei viitsitty raastaa.




Cisu erityisesti sylinkipeä ja puskeva, Toto rauhallinen kuin aina. Hyvin pärjätään.








Yö oli hyvin rauhallinen. He ovat valinneet yläkerran sviitikseen. Klo 7 tultiin kertomaan, että unikeot ylös, tai ravataan yläkerrassa niin että hirret heiluu ettekä taatusti pysty nukkumaan...




Tultiin juuri tunnin ulkoilulta. Cisu ei ehdottanut ulkoilua vaan vaati kovaäänisesti!






Cisu saanut X:ltä (vaari) niin hyvää palvelua, että pyytää koko ajan lisää. Toto tyytyy vähempään. Yöllä oli rallin pikataival.



Täällä kaikki ok paitsi kissat totutettu pääsemään ulos heti kun mourunta alkaa, kiitä tästä X:ää (vaari)...





Kiva kun tulet, niin pojille maistuisi ruoka paremmin.




Eli aluksi oltiin hiljaisia sylikissoja, sitten varsinkin yöaikaan vähemmän hiljaisia ja Cisu ilmeisesti pari päivää ympärivuorokautisen kovaääninen - hänen kuulemma arveltiin kiroilevankin, kun ei voinut koko ajan olla ulkona. Märkäruokaa ei juuri huolittu. 

Kiukuttelusta ja nirsoilusta huolimatta minua odotti mökillä kaksi hyvävointista ja hyväntuulista kissaa. Cisu totesi minut nähdessään kovaäänisesti kRRRäääh! mutta toipui pian hämmästyksestä. Kun menin mökkisohvalle pitkäkseni, sain heti kissakuorrutuksen ja yökin nukuttiin mamman jaloissa. Kotiin palattua pojilla oli kiire tarkastaa kaikki paikat, mutta muuten he ovat olleet tavallisesti. Niskoja ei olla nakeltu, vaikka kotiväki katosikin pidemmäksi ajaksi kuin koskaan ennen, mutta myönnettäköön, ettei edes Tottis Totander halua puskea minua vapaaehtoisesti. Syliin kaapatessa hän onneksi pörisee tuttuun tapaansa.

Jos ihmettelette, mitä yllä olevassa kuvasarjassa tapahtuu, niin Cisuhan siinä vain pelastaa koko sakin hirveältä merihirviöltä. Kun hirviö (=meren pohjassa oleva viemärijohto) oli taltutettu pahalla kissankatseella, iltalenkki saattoi jatkua.



Toto oli mökille saavuttuaan merestä ensin tätä mieltä. Eli ihan kiva, mutta en varmasti mene sen lähelle. Tällä viikolla minua kuitenkin odotti mökillä Tottis, joka viipotti juoksujalkaa pitkin rantakallioita ja esitteli välillä puihinkiipeämistemppuja. Vesipedoksi hänestä ei ole, mutta metsäpedoksi kyllä. 

15 kommenttia:

  1. Melkoisen rikas viikko teillä kaikilla, kävin lukemassa muutkin blogit. Kissoilla oli ilmiselvästi hyvät oltavat mökillä, ja hyvässä seurassa. En kysy että tuliko sinun ikävä Cisua ja Totoa (varmasti tuli) vaan kysyn kuinka kova ikävä tuli kissoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky, kyllä oli varsin monipuolinen lomanaloitus! Onneksi kissoilla oli niin hyvät oltavat, muuten loma menisi aivan huolehtimiseksi ja ikävöimiseksi. Nyt kaikki sujui hyvin kaikkien kannalta. Ensimmäisenä kotipäivänä Cisu ei jaksanut kuin nukkua ja Toto ei malttanut nukkua, mutta nyt kaikki on taas normaalisti.

      Ikävä kyllä oli, mutta onneksi matkalla saatiin vähän lieventäviä kissamaisia elämyksi, kirjoitan niistä oman postauksensa pian. :)

      Poista
  2. Aivan huikea on matkanne ollut. Tuollaisia kannattaisi kaikkien, joille se vain on mahdollista, harrastaa. Jatkoa seurataan muistakin blogeissa.
    Mainio tekstaripäiväkirja:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minni, kiitos! Minäkin suosittelen vastaavia reissuja kaikille - jos ei nyt moottoripyörällä, niin jollain pelillä ainakin. Kotimaanseikkailu kunniaan! Vähän kyllä kauhistutti, kun vielä jokunen viikko sitten Lappiin luvattiin lunta, mutta onneksi saimme mainiot, kesäisen lämpimät (paitsi öisin) lomasäät.:)

      Poista
  3. Kiroileva Cisu ja kallioilla viipottava Toto! On pojilla ollut varsinainen teemaloma. Kissan opettaminen siihen, että se pääsee aina halutessaan ulos, on kyseenalainen taito ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, ja kylläpä Cisu on vaarin hemmottelun muistanut täällä kotonakin! :D U:hun on päästävä heti aamulla ja pitkäksi aikaa, kun kerran mökilläkin pääsi. Rantakalliolla kyttäämisen ohella Cisu oli harrastanut mökillä myös mm. venetarkastuksia sekä pitkiäkin kävelylenkkejä. Alkuviikosta saimme arvion, ettei "näitä kyllä ulkoiluteta kuin koiria", mutta ei aikaakaan, kun kuulimme Cisun ja vaarin tekevän päiväkävelyjä, joiden ainoa ongelma oli se, että kotiin piti kääntyä siinä kohdin kun tultiin tielle, jossa ulkoilee paljon koiria. Kotona Cisu ei ole kyllä osoittanut vielä lenkkeilyhalua, vaan on tärkeämpää kiertää oma piha hyvin hitaasti ja systemaattisesti.

      Poista
  4. Hihna sinkeenä! On vahdittu merihirrrrviötä ihan tosissaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zepa, niinpä, ties miten kävisi jos Cisu ei olisi alati valpas ja aina hurrrrrrrrjan rohkea!

      Poista
  5. Koratialainen kissa ja harmaa kallio on upean uljas yhdistelmä! Hienotkuvat. Hauska tuo tekstaripäiväkirja, ansaitsi tulla blogiin ikuistettavaksi. Ja mikä parhainta, on kiva että pojilla on noin hyvä hoitopaikka ja pääsette tekin reissaamaan vapaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, joo, olen ennekin ihmetellyt, miten hyvi kotimainen kallio ja thaimaalainen kissa sopivat yhteen. :) Ja on tosiaan kullan arvoista, että pojat voi jättää noin huoletta hoitoon, ei tarvitse hermoilla. Saimme vaikutelman, että kiltti, lempeä Toto olisi saanut olla hoidossa kauemminkin, mutta jatkuvasti kiljahtelevan ja kekkaloivan Cisun kotiinpaluuta ei ehkä harmiteltu yhtä paljon. ;) Cisu-parka on kaiken koheltamisensa takana aika herkkäkin. Hän kuulemma hiljentyi ja rauhoittui selvästi, kun minä saavuin paikalle viikon poissaolon jälkeen.

      Poista
  6. Ihana kertomus ja mukava että palvelijoita löytyy Koratian ulkopuoleltakin, jotta pojat pääsevät Uuuuhun ja puuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, tosiaan Uuhun ja puuhun. :D Siinäpä kaikki, mitä kissa voi toivoa. Cisua ei haitannut ollenkaan, vaikka tassut kastuivat välillä rantapusikoissa ja Toto oli taas oppinut tulemaan puusta kuin oikea kissa, ei siis päätäpahkaa loikkaamalla kuten ennen, vaan kääntymällä ja sitten tulemalla hienosti puunrunkoa pitkin alas. Pitää viedä Tottis kiipeilemään Koratian lähimetsään pian, etteivät taidot vain ruostu!

      Poista
  7. Tervetuloa kotiin! On teitä kyllä vähän ikävöitykin. Pojat kalliolla ovat kyllä mitä mainioin näky!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naukulan Mamma, kiitos! :) Cisusta saatiin myös hauska kuva, jossa hän yrittää ihan naamioitua kalliota vasten, ettei vain joutuisi sisälle. Ehkä Cisusta olisi telttailijaksi, vaikkei minusta ole?

      Poista
  8. Hienosti siis poikien lomareissu mennyt ja lomapalvelu tuntuu olevan kohdillaan.. Ihania kuvia!

    VastaaPoista