perjantai 10. lokakuuta 2014

Hoitojärjestelyjä

Me Koratian hallitsijat hallitsemme maamme hallinnoinnin
sekä hoitotätien hurmaamisen.


Viime kesänä ja viime viikolla Cisu ja Toto ovat kokeneet uudenlaisia hoitojärjestelyjä.

Jo monen vuoden ajan vanhempani ovat käyneet satunnaisesti hoitamassa kissoja meillä, ja kesäisin kissat ovat olleet heidän mökillään noin viikon ajan. Tänä vuonna Cisu ja Toto ovat kuitenkin pysytelleet Koratiassa ja nauttineet sekä ystäväni että mieheni tyttären hoitotädin taidoista.


Ystäväni on nyt ollut kaksi kertaa viikonlopun ajan Koratian kissatätinä. Saamistamme viesteistä päätellen kaikki on sujunut erinomaisesti: hoitotäti on jopa toivonut, ettemme palaisi lainkaan, tai ainakaan pian, kotiin. Kissat ovat olleet sosiaalisia, puheliaita ja hurisevia jopa siihen saakka, että viime viikonloppuna hoitotäti ihmetteli, selittyykö heidän ruokahalunsa sillä, että kehrääminen kuluttaa paljon energiaa. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa hoitokeikalle, häntä oli jännittänyt etukäteen, kuinka pian kontakti poikiin syntyy. No, se oli syntynyt heti kun hän oli avannut ulko-oven. Cisu oli viuhahtanut keskelle ruokapöytää, kellahtanut selälleen ja pyytänyt maharapsua. (Toivottavasti kukaan ei halua varastaa Cisua, se taitaisi olla helppoa.)


Yhdestä asiasta hoitotäti ei ole ollut ilahtunut: vaikka hän on saanut päivisin lukemisseuraa, yöt on pitänyt viettää yksin. Toivotaan, että tästä takaiskusta huolimatta täti on vielä joskus käytettävissä ja kissat suvaitsevat tuolloin nukkua hänen kanssaan. 


Hoitotädin tytär oli muuten kesän hoitokeikan aikaan luonnehtinut Cisua ja Totoa hienostuneiksi - heidän pitäisi kuulemma esiintyä ranskalaisessa elokuvassa! Filmaussopimusta odotellessa siis.

Kesällä pojat olivat viikon verran myös mieheni tyttären hoivissa, ja tuokin viikko olisi sujunut erinomaisesti. Ensinnäkin koiranomistajahoitaja oli suhtautunut kurinalaisesti kissojen hoitoon: joka päivä kaksi tuntia ulkoilua, sitten lepohetki ja leikkimistä. Täytyy myöntää, ettei Koratian kotiväki ole ollenkaan noin ahkera eikä säännöllinen. Ilmankos Cisu ja Toto olivat senkin hoitorupeaman aikana olleet hyväntuulisia ja yhteistyöhaluisia (ja saamamme viestin mukaan "mahtavia huomionkerjääjiä"....)

He olivat myös olleet pari yötä yksin! Tämähän on aivan normaalia suurimmalle osalle kissoista, mutta meidän lellipennut eivät olleet moista kokeneet. 

Miten he sitten reagoivat asiaan? Eivät mitenkään, eli olivat iloisia ja rauhallisia, vaikka kukaan ei nukkunut heidän kanssaan. Tulipa siis opittua se, jota olen epäillytkin: kissat pärjäävät ilman minua (meitä) paremmin kuin minä (me) ilman kissoja. Hyvä niin. Nyt kun tiedämme, että Cisu ja Toto ovat vastaanottavaisia erilaisille hoitajille ja erilaisille hoitojärjestelyille, voi heidät jättää huoletta hoitoon - tai siis isännöimään.


Viime viikonloppuna olimme Lontoossa, jonne lähisukulaisemme ovat muuttaneet. Mies palasi reissusta myöhään sunnuntai-iltana ja oli tavannut hyvin hiljaisia kissoja; maanantai-illan Cisu oli halunnut viettää kokonaan hänen sylissään. Minä tulin kotiin myöhään keskiviikkona, ja taas oli hiljainen kissakaksikko vastassa. Kun otin Cisun syliin, hän nojasi minuun, piti kynsillä (hellästi!) kiinni olkapäästäni ja hurisi aivan hiljaa, kuin ujosti. Samaan aikaan Toto nojasi jalkaani ja vikisi ja hurisi ihan hiljaa.

Eilisaamuun mennessä pojat olivat toenneet normaalin kovaäänisiksi ja vaativiksi, ja nyt he tuskin muistavat, että olimme poissa. Tai jos muistavat, ovat luultavasti tyytyväisiä - tuntuu, että vaihtelu virkistää kissojakin.


Millaisia hoitojärjestelyjä tai -kokemuksia muilla moukuloilla on?

16 kommenttia:

  1. Se onkin hyvä, että hoitaja tulee kotiin! Sulo ei ole vielä ollut hoidossa, mummulaan on kyllä käyty yhdessä tutustumassa ja onpa eräs ystäväni lupautunut mahdollisesti tulla kotihoitajaksikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulon kotihoitaja on oikea onnenpekka :) Tiedän sen, vaikken ole (vielä?) hoitanut Suloa, Sulo on vain niin ihana.

      Poista
  2. Me ollaan viikonloppuja kaksistaan kotona, jos ihmiset lähtee jonnekin. Ollaan pärjätty hienosti; kerätty voimia ihmisten vastaanotto hulinoihin :-D Jos ihmiset ovat olleet pitempään, on meillä ollut hoitajatyttö. Hoitajatyttö vain lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, joten nyt me ei tiedetä kuka meitä hoitaisi, kun sen tarve tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin pärjättäisiin, mutta meidän mamma ei pärjää! Eikä kissatäditkään pärjää, kun eivät haluaisi lähteä meiltä pois.

      Nää on niitä ihanuuden varjopuolia.

      t. Cisu ja Toto

      Poista
  3. Kätevää tuommoinen kotihoitaja. Meidän Myrsky on yksin kotona jos olemme poissa -catering on toki järjestetty;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etenkin nyt on kätevää, kun kotihoitajien piiri on laajentunut. Eivätköhän mummi ja vaarikin kuitenkin pääse vielä taas hoitamaan. Vaikka Cisu ja Toto rakastavat mökkeilyä, tuntuu kuitenkin siltä, että on koti on paras hoitopaikka.

      Poista
  4. Hienostunutta...ihanan hienostunutta!
    Näkevätkö kissatädin silmät oikein: onko tuossa Cisun ja Toton taustalla näkyvässä taulussa TASSUJA?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otto Kulta, näet aivan oikein. Koratian seinällä on valtava tassutaulu. Olen ottanut kuvan, kun Cisu ja Toto olivat vielä aika pieniä, ja änkeytyivät kissojen pesään yhtenä myttynä tassut sikin sokin. Teetin taulun ja annoin sen hääpäivälahjaksi miehelleni. ;)

      Poista
  5. Kiva, että hoitokuviot sujuvat noin mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, niin on. Cisu tuntuu olleen tällä viikolla hieman tavallista hellyydenkipeämpi, mutta voi toki olla, että vain kuvittelen, tai sitten Cisu olisi muutenkin sylikissa, kun ulkona on kylmää eikä kotonakaan keksi koko ajan tekemistä.

      Poista
  6. Yhtään en ihmettele, että hoitotädit ovat olleet aivan lääpällään näihin kahteen hallitsijaan !

    Meillä Granny tulee Triolaan hoitamaan näitä veijareita, ehkäpä aikoinaan kolmen kissan demolition gang käänsi Grannyn pään siinä siivoillessa kotiaan kaiken tuhon jäljiltää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jostain syystä meilläkin hoitajat ovat mieluummin tuleet Koratiaan kuin ottaneet riehujasotkejahuutajia luokseen. :D On aikamoinen urakka ensin raivata oma koti kissaturvalliseksi ja sitten saattaa se kissavieraiden jälkeen normaalitilaan...

      Poista
  7. Vähän reissun pituudesta riippuen joko keskenään (menee oikein hyvin); hoitaja käy kotona ruokkimassa ja rupattelemassa ( kissat eivät kauheasti innostu tulemaan näytille, mutta ovat ihan tyytyväisiä järjestelyyn) tai pitkien matkojen aikana vanhempieni luona ( erittäin toimiva ratkaisu kaikille).

    Minäkin kiinnitin huomion siihen tauluun, tosi upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tänään tilaisuudessa, jossa oli muutamia kissanomistajia ja tämä taulu tuli puheeksi, kun se oli juuri näkynyt blogissa. Totesin, että kukapa mies ei haluaisi kissantassutaidetta hääpäivälahjaksi. Luulen kyllä, että on aika moniakin jotka eivät haluaisi, mutta onneksi Koratian mies ei ole sellainen. ;)

      Poista
  8. SIlloin kun Rääpälettä ei ollu, mua kävi välillä Hoitamassa Kirjoittajan kaveri, välillä mut taas vietiin ykkösorjan Mummolle hoitoon. Nykyään se kaveri kuulemma asuu toisella puolella kaupunkia ja Mummo syöttää mulle liikaa ruokaa, joten orjat ei lähteny minnekään ilman meitä. -Kajsa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirene, teillä kissat ovat siis ovelasti päässeet tavoitteeseensa: orjat ovat aina kotona!

      Poista