torstai 9. joulukuuta 2010

Musta aukko

Talon pimein, likaisin, ankein ja epäilyttävin loukku on Cisun ja Toton tämän talven suosikkipaikka. 

Meillä on alakerran kylppärissä vanha rikkinäinen amme, jonka alle pääsee livahtamaan vain yhdestä kolosta viemärikaivon yli ryömien. Sittenkin joutuu litistymään aivan litteäksi ja välillä lähes juuttumaan aukkoon, mutta se ei haittaa: ammeen alla on niin viihtyisää, että se on kaiken vaivan arvoista. Cisu ja Toto ovat alkaneet viettää ammeen alla pitkiä toveja, ja itse asiassa epäilemme heidän nukkuvan siellä nykyisin päivisin. Aina jos tulee vähänkin tavanomaista aikaisemmin töistä, kylppäristä kömpii kaksi unista ja takkuista viemärirottaa.

Ihmisen on vaikea ymmärtää tuon loukun suloisuutta, mutta siellä lienee ainakin hiljaista ja lattialämmityksen ansiosta lämmintä. Cisu on tavattu kuljettamasta sinne leluakin, mutta onneksi lelu juuttui viemärikaivoon eikä kadonnut ikuisisi ajoiksi ammeen aukkoon. Lattiakaivon ritilä sinne ilmeisesti on kuitenkin kadonnut, sillä emme löydä sitä mistään.
Sinänsä meitä ei yllätä, että pojat ovat muuttaneet Koratian linnasta pimeyden kuiluun. Kuilun viehätys oli tiedossa jo vanhastaan: myös naapurin entisellä kissalla oli tapana joutua mustan aukon nielemäksi meillä käydessään. Muistan elävästi, kun se tapahtui ensimmäistä kertaa ja kissis oli heti 45 minuuttia putkeen nautiskelemassa maanalaisesta maailmasta. Minä en nautiskellut ollenkaan, vaan mietin kuumeisesti, miten selitän naapureille, että heidän kissansa on häipynyt meidän putkistoon. Nyttemmin jo tiedämme, että aukkokissat tulevat kyllä takaisin, ennemmin tai myöhemmin.
Olemme kyllä yrittäneet estää Cisua ja Totoa muuttumasta viemärirotiksi, mutta talven tullen heitä ei ole pidätellyt enää mikään este: loukkuun on päästävä talviunille. Parempi siis olla tukkimatta aukkoa, etenkin kun ihmisen on vaikea varmistaa, onko siellä ketään. Toton elämän toiseksi vihaisin hetki heti vieraalla kissalle sähimisen jälkeen oli, kun mies oli tietämättömyyttään laittanut ammeaukon eteen laatikon, sammuttanut valon kylppäristä ja laittanut oven kiinni. Kun hän oli myöhemmin alkanut kaivata Totoa, tämä oli löytynyt kylppäristä kovan laatikontyöntötyön tehneenä, aivan pörröisenä ja hyvin vihaisena. Miehelle oli näytetty – syystäkin – köyryselkää ja kissankatsetta. Mua ei kohdella näin!

Ei kohdella ei. Niinpä lellipennut saavat rentoutua loukossaan, hupinsa kullakin. Jostain syystä kumpikaan ei vain ole suostunut ryömimään aukkoon eikä kunnolla kurkkaamaan sieltä, kun kamera on ollut paikalla. Minä ja kamera jatkamme vaanimista.

7 kommenttia:

  1. Nyt päästiinkin sitten ihan uudelle tasolle tässä blogissa. Vetäytyminen kauas pois pahasta maailmasta on täysin ymmärrettävää.

    Mitenkäs jos ihminen tunkisi kameran tuonne mustaan aukkoon ja räpsisi kuvia parhaaseen paparazzi-tyyliin ihan summittaisesti. Ehkä sieltä jotain tallentuisi - vaikkei aivan etusivun tavaraa olisikaan?

    VastaaPoista
  2. Hmmm.... Entäs jos Koratiaan tulisi vihdoinkin se sisäpotero? Kumpikohan voittaisi? Sisäpotero vai luola? Sitä jäämme täällä Naukulassa loppuillaksi pohdiskelemaan.

    VastaaPoista
  3. Niin juu, ja yksi asia jäi vielä sanomatta. Jos sitten sen sisäpoteron ympärille laittaisi kaunista hopeanväristä joulukuusen koristenauhaa ja Cisu kantaisi poteroon kulkusensa, niin siitähän tulisi mitä mainioin kissajoulukortti ;) ?

    VastaaPoista
  4. Nythän tästä ei tule loppua ollenkaan.... Saattaisihan olla, että Koratian prinssit toisivat sen kadonneen ritilänkin siihen sisäpoteroon ja se löytyisi ja päätyisi joulukorttikuvaan. Nyt mun täytyy kyllä lopettaa tää ajatuksenjuoksu ;)

    VastaaPoista
  5. Naukulan Mamma, nerokasta! Mustan aukon viehätysvoimahan on tietenkin siinä,että sen kautta pääsee piiloutumaan varsinaiseen poterojen poteroon. Meillä siis ON sisäpotero. :) Enkö ihmettelisi, vaikka siellä olisi kulkusia ja koristenauhoja ja ties mitä, jonnekinhan kaikkien katoavien kissantarvikkeiden on jouduttava!

    Anonyymi, ammeen alta ei kyllä saa kuvia, ja nauttikoon piiloutujat nyt muutenkin rauhastaan. Sen verran usein sinne rauhoittumaan ryömitään, että eiköhän se joskus tallennu kameraan... On kyllä tosiaan ymmärrettävää, että kissojen(kin) tekee mieli vetäytyä suojaisaan paikkaan talviunille.

    VastaaPoista
  6. Sehän on ihan mahtavaa että kotoa löytyy ihmisvapaa piilopaikka. Suotakoon se ilo kissoille.

    VastaaPoista
  7. Olen ihan samaa mieltä Sailan kanssa. Ensimmäinen kommenttini oli vain huumoria. Jokaisella kissalla on oikeus omaan mustaan aukkoonsa ja olemme kiitollisia jokaisesta hetkestä, jonka he viettävät keskuudessamme. :D

    VastaaPoista