Lellikissan vaistot

Juuri kun eilen kehuin Cisun sairaanhoitajan vaistoja, niin tänään täytyy kertoa, että villieläinvaistot ovat sitten vähän miten sattuu tuolla meidän suojattua elämää viettävällä lellikissalla.


Eilen illalla Cisu pyyhälsi kovaa vauhtia halki olohuoneen ja hyppäsi sohvannojalle tuijottamaan valppaana ulos pellolle. Siellä oli iso kettu. Kettu kierteli ja kaarteli aikansa, istuskelikin välillä ja häipyi pois näköpiiristä.


Mitä teki Cisu, jonka olisi pitänyt pelätä kettua? Katseli koko illan ketun kaartelupaikan suuntaan ja vinkui ulos. Jos Cisu ei ole vaistoton lellikissa, niin hänellä on todella kova itseluottamus. Kyllä nyt yksi thaimalaissuikula aina ketulle pärjää.


Ja mitä teki Toto? Hänen vaistonsa ovat sitä luokkaa, ettei hän edes ymmärtänyt, mitä kiinnostavaa Cisu sieltä ikkunasta näki. Cisulle on helppo näyttää ikkunan läpi kiinnostavia asioita, mutta Toto ei koskaan huomaa muuta kuin ne asiat, jotka hän on ihan itse havainnut. Kettua hän ei sattunut havaitsemaan, vaikka Cisun perässä ikkunalle tulikin hetkeksi ihmettelemään.

Vällyjen välissä

Kiitos kevätflunssan, Koratian pääsiäinen on ollut hyvin levollinen, kirjaimellisesti. Onneksi ei tarvitse lojua yksin, vaan ihanaa silkkisen pehmeää ja lämmintä kainalo- ja peitonalusseuraa on tarjolla jatkuvasti. Koratit voisivat hyvin toimia sairaanhoitajina, ainakin Toto ja varsinkin Cisu! Heillä on ihmeellinen kyky käyttäytyä tavallista paljon rauhallisemmin ja hellemmin, jos ihminen ei ole aivan voimissaan. Cisu on myös maailman suloisin siinä, että jos häntä ei nukuta mutta ihminen ei nouse pedistä, Cisu istuu vieressä ja valvoo vakavana, että sairaalla on kaikki hyvin. 


Näihin tunnelmiin sopii kuvasarja, jonka sain veljeksistä, kun taas viime viikonloppuna kävi niin, että lakanoiden vaihto jäi jostain syystä kesken ja pojat anastivat peitot. (Koska he nukkuvat muutenkin usein pussilakanan sisällä, on muutenkin vähän niin ja näin, mitä hyötyä niistä pussilakanoista Koratiassa on.)


Ensin vällyjen välissä oli vain Cisu. Kun aloin ottaa hänestä kuvia, Toton piti arvatenkin tunkea apajille.

Toi on tuolla, mäkin haluun!

Toi ei haluu mua sinne, mä hyppään sen yli! Oho, ai miten niin häiritsen kuvaamista?

Mutku mä oikeesti h-a-l-u-u-n mennä Cisu kainaloon.

Onks sulla mitään ideaa, miten tonne pääsisi mukaan?

Kohtaloon alistuminen.

Ja lopulta, kun kamera oli poistunut hetkeksi: kaikki koratit yhes koos samojen vällyjen alla. Hur!

Kuratassujen pääsiäinen

Nämä videot kuvattiin jo viime viikonloppuna, mutta samanlaista kuratepsuttelua oli eilisiltainenkin ulkoilu, ja säästä päätellen tulee olemaan kaikki pääsiäisulkoilu.

U:n voima on niin mahtava, ettei pieni tassujen kastuminen ja likaantuminen tunnu haittaavan. Siitä kissat ovat kyllä ihmisten kanssa hieman eri mieltä, pitääkö kuratassut pestä kotiin saavuttua vai ei. Märällä rätillä pyyhkiminen on vielä melkein ok, mutta juokseva vesi on ihan kauheaa. Eilen Cisu tarrautui hädissään kaulaani ja laittoi päänsä leukani alle ja tärisi. Erikoista hakea turvaa tyypiltä, joka on juuri syypää siihen, että takajalat ovat hyvin pelottavasti vesisuihkulle altistuneena.


Ylävideossa Koratian kunkku on ensimmäistä kertaa tänä vuonna tiekävelyllä. Alavideossa varahallitsijakin saapuu paikalle.


Hyvää, toivottavasti ei kovin kuratassuista pääsiäistä kaikille!

Cisu 4 vuotta!

Tänään aamulla Koratian kuningas Cisu kulki perässäni ja piipitti surkeasti, halusi huomiota. Ei ihme: työmatkalla juolahti, että Cisulla oli eilen synttärit ja me unohdettiin se! Kauheaa.

Onneksi on pääsiäinen ja pitkä viikonloppu edessä, niin saamme lellitellä ja hyvitellä kaltoin kohdeltua neljävuotiasta silkkiturkkiherraa. Onnea Cisu - ja anteeksi!

Koratian kalteva torni

...ja sen kurja, kurja kohtalo.

Muistatte kenties, että ystävällinen Helmi-neito Naukulasta antoi Cisulle ja Totolle taannoin monenlaisia kissantarvikkeita, joita Tottis jopa esitteli tomeran tuote-esittelijän tavoin. Helmin lahjat ovat olleet siitä lähtien aktiivikäytössä: tolppia kynsitään tuon tuosta ja yläkuvassa näkyvä suurhiiri saa Totolta kyytiä.


Kevään tullen erityisen mieluisaksi on muodostunut raapimatolppa, jonka huipulla on tähystys- ja nukkumisteline. Viime viikkoina telineellä on ollut melkein koko ajan ainakin yksi kissa, usein kaksikin. Telineellä voi ottaa nokoset ja silti on valmiudessa katsomaan ulos, jos jotain tapahtuu. Tolppa on tarkoituksella siirretty terassin ovensuuhun nököttämään.


Tai oli. Ensin tolpasta tuli aktiivikäytössä aivan kalteva, ja eilen ihmisiä odotti kotiin tullessa tällainen näky. Ihana tolppa oli katkennut! Pojat juoksivat heti esittelemään tuhoa ja vaikuttivat aivan maansa myyneiltä. Rakas aarre oli tuhoutunut. 

Kun mies yritti tutkia vahinkoja tarkemmin, Cisu huolestui: Et ota mun tolppaa, mä tuun mukaan!

Ja Toto tietenkin perässä. 

Mutta ei syytä huoleen. Onneksi toinen Koratian ihmisistä on insinööri, ja hänellä on jo kuulemma pelastussuunitelma tornin varalle. Ja ellei se onnistu, hankimme pojille ihan varmasti uuden kyttäyspaikan.

Lueskelua ja ulkoilua

Cisu: Ois vähän asiaa. Meidän sihteerimamma on ollut viime aikoina muuten suht ok, mutta se levittelee kirjoja joka puolelle ja vaan lukee ja kirjoittaa, kun se on kotona. Sen on kuulemma pitänyt kirjoittaa meistäkin, mutta se ei oo saanut aikaiseksi, kun sitä on kuulemma niin väsyttänyt iltaisin. Ei tää blogi eikä varsinkaan me kissankiipelit, mutta muuten on väsyttänyt.

Toto: Kirjoja on välillä jopa sohvalla. Onneksi me ollaan näin sopeutuvaisia kissoja!

Tänään myös autoin lehden lukemisessa. Ajattelin, että ihmisillä ois enemmän vapaa-aikaa, jos me kissat otettais osamme luku-urakasta. 

Otin osani sarjakuvista. Ne oli lukemista mun makuun!

Toto jatkaa: Muistatte varmaan, että mä osaan kävellä lumella ja lumen ylikin. Aloin joku aika sitten karkailla niin paljon ulkona, että mulle julistettiin valjaspakko. 

Käyttäydyin ensin ihan kuin tavallinen kissa. Vaikka oon valjastellut jo monta kesää, päätin nyt mennä valjaslakkoon. Ekoina päivinä en suostunut tulemaan valjaissa ulos! Istuin valjaat päällä sisällä ja katsoin, kun muut ovat U:ssa eli ulkona.

Sitten mut kannettiin ulos. Istuin terassilla enkä suostunut liikkumaan. Musta on tänä keväänä tuntunut, että valjaat päällä on tosi noloa ulkoilla. Eihän silloin voi edes karata naapurin autotalliin, ja mitä itua sellaisessa ulkoilussa on? Mun selkäkarvat on nykyisin alkaneet pörhistyä hieman ärtymyksestä, kun vaan näenkin valjaat.

No, tänään annoin sit periksi kuitenkin ja näytin, että osaan kävellä, vaikka olen kahlittu. Me käytiin ensin Cisun ja ihmisten kanssa tiekävelyllä! Se oli eka kerta tänä vuonna, ja tassut tulivat niin kuraisiksi, että jouduttiin tassupesulle kotiin palattuamme. (Toivottavasti kukaan ei luule, että me ollaan koiria: kuljetaan hihnassa ja käydään ulkoilun jälkeen pesulla.)


Myöhemmin me päästiin ekaa kertaa metsään! Meidät kannettiin sinne, koska Cisu pelkää lumella kävelyä ja metsään piti kulkea lumen yli. Uskokaa tai älkää, meistä metsässä oli niin ihanaa, että me alettiin kehrätä, kun päästin nuuhkimaan puiden juuria. Ei oltu kehrätty montaa kertaa ulkona sitä ennen! Mä melkein kiipesin puuhunkin, mutta sitten arvioin, ettei sieltä ole kivaa loikata pää edellä (muuta puustatulotapaa en tunne) lumikinokseen, niin en sitten kiivennyt. Vielä. Ehkä kiipeän viimeistään pääsiäisenä. Silloin on kuulemma monta päivää lomaa ja saadaan olla tavallista enemmän U:ssa, jos ilmat on hyvät. UUUUU, miten odotan sitä.


Muutenkin kuuluu hyvää. Cisu on avannut jo ulkopisukaudenkin ja mä oon hempeillyt. En yleensä nuku kainalossa, mutta nyt olen alkanut nukkua mamman kanssa ja eilen, kun se oli mennyt ainakin tunniksi ulos, puskin sitä 17 kertaa jalkaan, kun se tuli kotiin. Kevät saa mut kumman pehmeäksi - paitsi niiden ärsyttävien valjaiden suhteen.

Taistelu Koratian herruudesta

Eilen aamuhämärissä Koratiassa käytiin kovaa taistoa (linnan)herruudesta. Varaherra Toto oli mennyt kuninkaanlinnaan eikä päästänyt varsinaisherra Cisua sisään eikä suostunut itsekään tulemaan ulos.

Toto: Kukaan ei voi häätää mua täältä!

Cisu: Niinhän sä luulet... Ulisen sut kuuroksi, ellet pian tottele!