Sporttia ja tsemppistä

Tälle tapahtumalle ei ole kuvallista todistusaineistoa, sillä Cisu ei missään nimessä suostu tekemään temppua uudestaan kameran edessä. Eikä edes ilman kameraa. Ei vaikka kuinka tsempattaisiin.


Joka tapauksessa: Cisu heittäytyi sporttiseksi ja esitti muutaman leuanvedon ovenkahvasta roikkuen. Olin ripustanut kahvaan leveän satiininauhan, ja Cisu päätti ottaa sen omakseen. Ei vain oikein onnistunut. Hän jäi roikkumaan hyvin pitkänä puikulana kahvasta etutassuillaan eikä tiennyt, menisikö ylös vai alas, joten päätti vetää pari leukaa. Sitten Cisu tippui lattialle ja poistui vähin äänin. Nauha ripustettiin uudelleen ja Toto noukki sen itselleen yhdellä kevyellä kynnenhipaisulla.


Outo urheilutuokio ja Toton taituruus eivät tietenkään kannusta Cisua ovenkahvaleikkeihin. Tuosta sporttikohtauksesta on jo muutama päivä aikaa, mutta Cisu kieltäytyy yhä leikkimästä em. nauhalla missään olosuhteissa. Ylpeytensä se on kissallakin, jopa koheltavalla koratilla.

On/Off

Cisu ja Toto viettävät nykyisin suuren osan päivästä kyttäämällä hiljaa ja liikkumatta terassin oven luona. Terassilla on alkanut lennellä runsaasti pikkulintuja, ja se on niin jännittävää, että kissat tuntuvat melkein pidättävän henkeään.


Aina tiettyyn rajaan asti - sitten kun bongarin maltti on mennyt, sen kyllä huomaa. Minä vietän suuren osan päivästäni varoittelemalla: "Kulta, varo sun pää irtoaa!" Varsinkin Cisun käkättävä pää tuntuu usein olevan vaarassa; myös hännänpäiden kiinni pysymistä on välillä syytä epäillä. En ole ihan varma siitäkään, mitä lintutelkkari tekee kissapolojen verenpaineelle.

Pst. Minäkin olen ollut viime aikoina vähän kiihtynyt, koska kirjablogini on siirtynyt tästä päivästä lähtien A-lehtien Lilyyn. Muut blogini jatkavat ennallaan.

Mäyräkissa

Mitä viileämmäksi ilmat käyvät, sen kaivautuvammaksi Cisu tulee. Hän ryömii nykyisin päivittäin milloin minnekin ja onkin saanut arvonimen (?) mäyräkissa. Päiväunet on parasta ottaa tyynyn alla, kylpyammeen alus on jo tarkastettu talven varalta ja iltaisin Cisulla on suuri halu päästä masuasukki-hupparini alle. Eräänä iltana Cisu raotti kapeahihaisen hupparini ranneresoria tassullaan ja yritti tunkeutua hihaani!

Totosta tämä kaikki on perin omituista. Hän nukkuu mieluummin tyynyllä, ei ole käynyt ammeen alla kuukausimääriin eikä tykkää vaatteiden alle tulostakaan. Masuasukkihupparia hän kokeili kerran itsekseen, sillä seurauksella, että solmiutui sen hiha-aukkoon ja kulki sitten hetken huppari selässään. Ei ollut kannustava kokeilu.

Eräänä iltana Toto tuijotti painavan tyynyn alla koisivaan isoveljeään tunnin ajan. Kummallinen veli.

Toivotamme hyvää viikonloppua kissoille, mäyrille ja ihmisille! Minä vietän viikonlopun lähinnä muurahaisen olomuodossa, ihmismäärästä kuhisevilla kirjamessuilla.

Maailma on erilainen kissan silmin

Mitä tässä tapahtuu? Osaan kertoa, että kissat katsovat verkkoikkunasta, mutta muuta en ymmärräkään.


Cisulla ja Totolla on tapana pyytää ikkuna auki päivittäin, joskus montakin kertaa päivässä. Usein he jäävät tuijottamaan naapurin pihalla jotain kohdetta, joka ei vain näy ihmisen silmin. Välillä on käynyt niin, että Toto alkaa täristä tuijottaessaan tuota ties mitä - minun mielestäni nurmikkoa tai autonrengasta, mitä milloinkin. Ensin luulin, että Tottista tärisyttää kylmä, mutta nyt olen huomannut, että hän saattaa asettua kiinni olevan ikkunan eteenkin, aloittaa intensiivisen ulos tapittamisen ja lopulta saattaa itsensä tilaan, jossa ei voi kuin tutista kiihkosta. 


Ehkä on parempi, etteivät ihmiset ymmärrä eivätkä varsinkaan näe kaikkea. Tänään tuli ystävän kanssa puhetta lintujen talviruokinnasta ja sitä kautta siitä, että se saattaa houkutella jyrsijöitäkin apajille. Muistin viimesyksyisen suuren elämyksen. Minä, Cisu ja Toto havaitsimme yhtäkkiä kutsumattoman vieraan terassillamme. Suuri rotta istui grillin päällä ja tuijotti meitä. Me tuijotimme takaisin, kaikki yhtä yllättyneinä ja äkillisesti liikuntakykynsä ja äänensä menettäneinä. Rotta värisytti pitkiä viiksiään ja loikki pimeään yöhön. Yyh.

Yllätyksiä

Työhuoneesta alkoi kuulua raapinaa. Ensin löytyi kaapin ovea raapiva Toto. Sitten näytti, että tuo ovi liikkuisi hieman itsekseen...


Kas, Cisu moottoripyöräilyvarusteiden seassa!

Cisu: "Toto on osannut tehdä naulakkotempun jo kauan mökillä, mutta mä teen sen tässä kaapissa! Ovi vaan sattui menemään kiinni."

Totokin teki piiloutumisyllätyksen. Jostain syystä ihmiset eivät kuitenkaan hämmästyneet ollenkaan löytäessään hänet pöytäliinan alta.

Kiltisti

Cisu: "Halusin vain tulla kertomaan, että kotiaresti sopii mulle yllättävän hyvin. Koko tän viikon aikana ainoa, jolle olen huutanut ja jonka perässä oon ravannut, on Toto. En enää seuraa ihmisiä koko ajan karjuen ja vaadi ulkoilua.

Päivisin meidän mamma tekee koulutehtäviä työhuoneessa ja me maataan työhuoneen sängyllä Toton kanssa. Kun mamma kääntyy katsomaan meitä, me kurkataan sitä näin söpösti.

Paitsi ai niin. Tänään mä kyllä hyppäsin mamman selkään, kun se kumartui laittamaan kenkiä jalkaan. Mutta sekin johtui hellyydestä: halusin kietoa tassut sen ympärille ja nuolla sitä tukasta. Kesti aika kauan ennen kuin suostuin pudottautumaan lattialle."

Koratiassa on ollut ihmeen seesteinen viikko. Kukaan ei tosiaan vaadi ulos ja Cisu ja Toto ovat hyvin rauhallisia ja kärsivällisiä. Jostain syystä olemme viettäneet hyvin helliä öitäkin. Olen välillä havahtunut, että kaksi kissaa halaa minua; jos olen kyljelläni, yksi on mahapuolella, toinen selässäni. Tai että yksi kissa tulee kainaloon peiton alle ja inisee siellä hyvää oloa, toinen köllöttää mahallani ja kehrää keskellä yötä.


En valita. Etenkään sen kauhean mellastamisen ja kiukuttelun jälkeen. 

Kotiarestissa

Nyt on käynyt niin, että ihmiset ovat julmaa ylivaltaansa käyttäen julistaneet Koratian ulkoilukauden päättyneeksi tai ainakin tauolle. 


Kuten aiemmin kerroin, täällä alkoi olla aamusta iltaan varsin raivokasta menoa. Etenkin Cisulla oli vielä kesäinen ulkoiluvietti päällä, mutta eihän siellä ole enää kesä. Niinpä hän päätyi joko kiljumaan ulos tai karjumaan sitä, että ulkona olikin kauhean kylmää, ihan jatkuvalla syötöllä. 


Tämä ei ole ollenkaan pahinta uuuu-huutoa, mutta sitä pahinta ei saa tallennettua. Se kuuluu esim. kun istun tässä koneen ääressä: yhtäkkiä selän takaa kuuluu todella raivokas GROOOUUUUAAAAAUUUU! Ulos siitä, senkin typerys! Pitäisi olla videokamera selässä.

No, mutta. Päätimme siis, että ei tuosta hermoja raastavasta ulkoiluharrastuksesta ole enää iloa kenellekään. Pojat eivät ole enää päässeet muutamaan päivään ulos, ja täällä onkin ollut hiljaista ja rauhallista. Eilen kukaan ei pyytänyt kertaakaan valjastelemaan, vaikka ulkona näkyi hyvin kiihdyttäviä lintujakin. Sellaisia, että jossain vaiheessa luulin Toton menevän tiaisen perässä lasista läpi ja Cisun pudottavan tärisevän päänsä; käkätys voi olla joskus pelottavan näköistä.

Näin tyynesti meillä yritetään nyt jatkaa syksyn viettoa. Katsotaan, josko U-raivo talttuisi. Viimeistään keväällä päästään sitten taas ihmeelliseen ulkomaailmaan. Tai piipahtavat pojat talvellakin mielellään syliulkoilulla tai kävelevät ainakin kolme askelta lumessa, mutta se on turvallista ulkoilua, se ei aiheuta suuria pakkomielteitä, että ulos pitäisi muuttaa.


Tällä hetkellä Cisu ja Toto nukkuvat tuossa vieressä sydämenmuotoisena harmaana söpöläiskippurana, jonka ei uskoisi pystyvän huutamaan, korkeintaan vähän kainosti piippaamaan.