Kissoja Stockmannilla

Kuva ja tarkemmat ohjelmatiedot täältä.

Nyt harmittaa! Minulla ei ole tänä syksynä kauheasti pakollisia menoja, mutta silloin kun niitä on, tapahtuu toisaalla arvatenkin jotain houkuttelevaa. Eilen missasin luontokuvatapahtuman (mutta suosikkikuvani, jota äänestin etukäteen netissä, voitti!) ja tällä viikolla Helsingin keskustan Stockmannilla Argoshallissa olisi kissaohjelmaa parinakin päivänä.

Torstai-iltana on ensin Hesyn esittäytyminen ja sitten rotukissaesittely. Lauantaina on edelleen rotukissaesittelyjä ja esim. kissojen puuhapeliesittely. Keskelle kissapäivää on ajoitettu myös papukaijaesittely, mitäkähän kissat ja linnut siitä pitävät? :)

Minä en siis pääse tuonne, mutta jos joku muu pääsee, käykäähän kertomassa, millaista oli. Ensin ajattelin, etteivät mitkään eläimet viihdy Stockmannilla, mutta eivätköhän tuonne pääse vain hälinään tottuneet näyttelykonkarit. En ainakaan veisi meidän kiipeleitä! Tosin ehkä pitäisi. Stockkan lemmikkieläintuotemainoksissa esiintyi ennen kaunis hopeakylkinen kissa, varsin tutun näköinen. Ehkä pitäisi mennä ja tarjota, että meillä olisi lisää huippumalleja, jos se aiempi siniturkki on lopettanut mallin uransa.

Ei saa edes rauhassa nukkua!

Cisu ja Toto:  


"Me päätettiin kirjoittaa tällä kertaa ihan ite, koska meillä on paljon asiaa. Mm. se, että meidän emäntä eli ihmismamma on ihan tyhmä. Se sotkee meidän kaikki rutiinit ja nukkumisjärjestelyt eikä muutenkaan kuuntele meitä yhtään. Tänään on ollut ihan kamala päivä.


Emäntä olisi halunnut tänään vain näyttää kauniita kuvia, kuinka liikuttavaa sen mielestä on, että me ollaan siirrytty nukkumaan päiväunet Naukulasta saatuun vintagepesään. Cisukin, vaikkei se tykkää pesistä.


Mutta ei siellä pesässä voi nukkua, kun toi eräs on aina kameransa kanssa paikalla ja kyselee, miten tollasessa asennossa voi olla. Jos Toto haluaa pitää niskaansa solmussa, se saa pitää!

Toinen meitä häiritsevä asia on se, että emäntä siirtää meidän aamu- ja iltaunipaikan eli laatikon aina paikoilleen ovensuuhun, vaikka me halutaan kuljettaa sitä boksia ympäri taloa. Laatikon päällä on tyynyliina, jossa lukee, että Presidential Suite - Please Do Not Disturb ja lisäksi me ollaan omin pikku hampain merkattu laatikko meidän omaksi, mutta silti toi typerys koskee siihen alinomaa. Hermot menee.

Niinpä me joudutaan usein nukkumaan vaan lattialla lähellä meidän sviittiä. Tyhmät ihmiset on laittaneet siihen tyynyjä, mutta me preferoidaan lattialämmitystä.

No on niissä tyynyissä se hyvä puoli, että yhden tyynyn sisälle pääsee nukkumaan. Me jouduttiin ottamaan se tyyny korvikkeeksi, kun meidän emäntä otti itselleen kassin, jonka Naukulan Mamma oli jättänyt just tohon tyynyn kohdalla lattialle, kun se viimeksi kävi täällä. Lisää typeryydenosoituksia.

Tänään me ei voida edes nukkua, kun meitä suututtaa niin paljon toi mamma. Kuulisitte, miten me sille huudetaan! Me ollaan ihan väsyneitä, niin että ihan horjutaan, mutta me ei suostuta menemään nukkumaan ennen kuin me päästään kunnolla ulos. 


Mutta me ei päästä. Aina kun mamma avaa ikkunan, se avaa sen niin huonosti, että sieltä tulee kauhean kylmää ilmaa. Ei me voida olla sellaisessa viimassa! Sitten me mennään vihaisena huutamaan ulko-ovelle, että pääsiskö sitten oikeesti ulos, kun ei noi ikkunahommat näytä tänään sujuvan. No ei pääse. Tai Cisu pääsi hetkeksi, mutta tuli vain entistä vihaisemmaksi, kun siellä ulkona oli niin kylmä. Ja sit toi idiootti vaan selitti, että nyt on joku syksy ja sun on nyt paras vaan keksiä tekemistä sisällä. Naurettavaa. Ainoa tekeminen, jota täällä voi harrastaa, on tapella Toton kanssa ja karjua emännälle. Vaikkei se mitään kuuntele, on vaan koneen ääressä ja välillä sekin puhuu aika kiukkuisesti meille. Äsken me kuultiin, että se soitti meidän isännälle ja kysyi, voisiko se ottaa Cisun ensi viikolla töihin mukaan, kun Cisu on niin kauhea huutaja ja riekkuja!


Itepä se on valinnut, että on nyt kotona meidän kanssa. Luulis sen kuulleen, että kotiäitejä voi ahistaa. Vaikkei me tajuta, kuinka jotain voi ahistaa olla presidenttitason karjujien seurassa. Kuten sanottu, meidän mamma on ihan tyhmä."



Jenni:
Toivotamme muihin kissaperheisiin hiljaisempaa ja rauhallisempaa viikonloppua! Toivon mukaan Koratiankin meno pian rauhoittuu ja jatkuva seinillä hyppiminen ja ulina loppuu. Ei se ole ainakaan nukkumapaikoista kiinni.

Syksyn sävyissä

Harmittaa kovasti, että syyskylmä häiritsee Cisun ja Toton tärkeää ulkoiluharrastusta. Harmaaturkit näyttävät ruskaluonnon keskellä niin kauniiltakin!

Onneksi tänään on aurinkoinen päivä ja pystyimme olemaan ulkona melko kauan. Cisu askelsi touhukkaasti.

Toto sen sijaan tunki ensin päätään ties minkä eläimen koloon.

Sitten hän katseli maisemia ja mittaili katsellaan kiipeilypuuta. Oli kuitenkin vissiin liian viileää kiipeilyyn, tai ainakaan Toto ei ole enää pitkään aikaan innostunut singahtamaan puuhun.

Luontoretkeilyn lisäksi pojat ovat tänään auttaneet minua puutarhatöissä. Olisi tosi hauskaa, jos pihalla olisi aina juuriestekangasta ja laatikkoja!

Eilen aloin muuten hyvin pitkällisen suunnittelujakson (noin kaksi vuotta) jälkeen tehdä Cisulle ja Totolle talvipalttoita eli jonkinlaisia ulkoiluloimia vanhasta villatakistani. Yritys päättyi kuitenkin katastrofiin: ensin ompelulanka loppui ja sitten, kun kaivelin kaapista lisää käsityötarvikkeita, melkein Cisun päälle tipahti lasiesine, joka tietysti hajosi. Tästä kauhistuneena vaihdoin ompelun siivoamiseen - onneksi Cisu-parka ei saanut tassuihinsa lasinsiruja - ja pojat säästyivät palttoilta toistaiseksi. En ole ihan varma, olisiko heille niistä lopulta kauheasti iloakaan, koska heitä tuntuu ulkoillessa häiritsevän erityisesti se, jos tassut palelevat tai kastuvat liikaa.


Tänään oli ensimmäinen kerta, kun yleensä niin odotettu kysymykseni Kuka lähtee ulos ei aiheuttanut joukkohysteriaa ja kiljumista, vaan ainoastaan rauhallisen riviin asettautumisen ulko-oven luokse. Tästäkin voitaneen päätellä, että ulkoilusäät eivät ole enää thaimaalaisherrojen mielestä aivan optimaaliset.

Patsastelua

Syksy on saanut linnut lentelemään talon lähistöllä ja kissat nauliintumaan ikkunan ääreen. Ainakin yksi päivystäjä on alati paikalla ja välillä käkätys kertoo, että nyt on sen verran tirppoja liikkeellä, että kissa meinaa mennä lasista läpi. Varsinkin Cisulla on välillä hermot koetuksella, kun taas Toto on ainakin ajoittain hyvin kärsivällinen lintubongari. Toto jaksaa katsoa lintuja liikkumatta - ja välillä näyttäisi, että jopa henkeään pidätellen - uskomattoman kauan. Harmi, ettei vielä ole tirppatelkkarin eli lintulaudan aika.

Eilen meillä oli muutakin ihmeteltävää kuin lintuja ja peuroja. Lähistöllä asuva norjalainen metsäkissa päätti tehdä kierroksen Koratian mailla! Hän saapui etupihan tietä kuten vieraat yleensäkin, kiersi talonvierusta suoraan ulkopoterolle ja jatkoi siitä matkaa koko talon ympäri, kävi jopa terassillamme.

Mietimme ensin, kannattaako moista röyhkeilijää edes näyttää Cisulle ja Totolle. Osoitin vierailijan kuitenkin Cisulle ja hän pörhisti heti häntänsä. Mitään suurpörröä, lohikäärmemäisestä käytöksestä puhumattakaan, ei kuitenkaan ilmennyt, vaan lähinnä Cisua tuntui kiinnostavan suuresti, mikä tuo harmaaturkki on oikein miehiään (tai naisiaan, en tiedä). Kun kissa katosi näköpiiristä, Cisu kuitenkin jätti ikkunassa tarkkailun aika pian, eikä ulos päästyään yrittänyt kuulemma etsiä vierasta harmaata. Toto ei edes huomannut vierailijaa, mikä oli hänen kissansietokykyään ajatellen varmasti ihan hyvä asia.

Ihmisetkin patsastelivat eilen kovasti ja vain katselivat rakkaita harmaaherroja. Wilma-parka oli ja on koko ajan mielessä ja Cisu ja Toto saivat paljon ekstrahalauksia, siksi että he ovat olemassa ja siksi että he lohduttavat.

Hassuja juttuja

Otsikko on kyllä aika epäinformatiivinen, sillä Koratiassa on melkein aina hassuja juttuja, asuuhan täällä aika hassuja kissankiipeleitä. Tällä kertaa hassut jutut liittyvät kuitenkin erityisesti kepuleihin, naistenmiehiin sekä iltapesuihin.


Sisko lapsineen kävi taas kylässä. Olin joskus käyttänyt Unna Tuutikin lanseeraamaa hienoa kepulikatti-sanaa puheessani ja se oli näemmä tehnyt 3-vuotiaaseen siskonpoikaan vaikutuksen. Hän repi silkkipaperia Toton kanssa ja ilmoitti olevansa varsinainen kepulikatti. Hänen nuori veljensä on kuulemma kepulikattivauva, ja hänkin pitää isona kissoista. Pojilla on siis oikein hyvä arvomaailma - ja pienet pojat taitavat olla aikamoisia kepuleita, olivatpa he sitten kissoja tai ihmisiä.


Tällä kertaa kissakepuleita ei enää hämmästyttänyt nuorempi ihmiskepulipoika ollenkaan. Toto oli niin ihastunut vauvan sitteriin, että kävi puskemassa sitä ja vähän nukkuvaa vauvaakin tuon tuosta. Kun nukkuva suvaitsi herätä ja poistua sitteristään, Toto laski valtaistuimelle etutassunsa ja keinutteli onnellisena. Cisu, joka on muutenkin suoraviivaisempi tyyppi, paineli suoraan sitteriin istumaan. Vauva on luvannut antaa kaikki koppansa, sitterinsä ja muut kiehtovat tavaransa Cisulle ja Totolle sitä mukaa, kun hän ei enää itse tarvitse niitä. Puklurättiä kissat eivät ilmeistä päätellen kuitenkaan halua periä.


Ennen kuin Cisusta tuli varsinainen sitterissä viihtyvä kepulikattivauva, hän esitti naistenmiestä.


Minulla oli muutama ystävä kylässä, ja Cisu päätti ottaa tilanteesta ilon irti. Kun istuimme iltaa, Cisu kulki sylistä toiseen ja katsoi minuun välillä hyvin itsetietoisena: huomaatkos, olen vieraan naisen sylissä! Etenkin yksi syli oli Cisulle oikein mieluinen, suorastaan HURmaava.


Mutta heti kun vieraat naiset lähtivät kotiinsa, meidän naistenmies Cisu paineli välittömästi ihmisiskänsä syliin nukkumaan. Se siitä coolista imagosta.


Tällä viikolla minulle selvisi sekin, että Cisun vettä inhoava imago on pelkkää kulissia sekin. 


Kylppäristä alkoi kuulua eräänä iltana kauheaa huutoa. Kuulin vasta nyt, että miehellä on tapana iltaisin kissanvessat putsattuaan ja sen jälkeen kädet pestyään kuivata kätensä Cisun turkkiin! Kun hän oli yrittänyt luistaa iltapesusta, Cisu vimmastui ja huusi niin kauan, että mies kasteli kätensä uudelleen ja pyyhki ne sitten Cisun selkään. Seuraavana iltana hän jätti Cisun taas kuivaksi, ja Cisu suuttui jälleen. Kyllähän sitä sanotaan, että kissat pitävät rutiineista, mutta minulla ei ollut mitään hajua, että Koratiassa on tuollainenkin rutiini. Jos minä roiskutan vahingossa vähänkin vettä kissojen päälle, saan osakseni hyvin vihaisia katseita, mutta ehkä iltapesukin on joku miesten juttu, josta minä en ymmärrä mitään. Minähän en saa mm. leikata kissojen kynsiä ja meni kuukausia, ennen kuin pätevöidyin  Cisun ja Toton mielestä harjaamaan heitä. Ne on miesten juttuja, joihin naisten ei pidä sekaantua. 

Voi uu miten kylmää!

Cisu ja Toto tahtovat yhä edelleen kerran päivässä ulos ja ilmoittavat sen varsin kovaäänisesti. Kuitenkin ulkona viihdytään koko ajan huonommin, joten ajattelin, että nyt on korkea aika tallentaa se huuto, jonka taikasana ulos aiheuttaa, jos sen aikoo tämän ulkoilukauden aikana tehdä. Tässä vähän U-huutoa tältä päivältä. Kuvaaminen oli hieman hankalaa ilman assistenttia ja jouduinkin lopettamaan sen, kun piti pukea valjaat Cisulle.

Kuten videolta ilmenee, Cisu vain huutaa kiihkosta, kun kuulee vihdoin pääsevänsä ulos. Toto huutaa ja kehrää. (Lisäksi videolla kuuluu kaikenlaista epämääräistä kolinaa.)

Näin loppu-ulkoilukaudesta Toto ei jaksa enää piiloutua sängyn alle ennen ulkoilureissua, mutta ei hän suoraan uloskaan voi mennä. Tänään hän piiloutui eteisen penkin alle hurisemaan, ja Cisu kiljui taustalla, että ala nyt tulla, aina sua saa odottaa. En viitsinyt siis videoida pimeässä hurisevaa Tottiaista kuin pari sekuntia.

Ulkona pojat ovat aina yhtä yllättyneitä kylmästä. Etenkin tuuli ja märkyys on kauheaa. Pari päivää sitten Cisu halusi ulos sateella ja yritti sitten parikin kertaa edetä pihalla hyvin matalana ja kiemurtelevana, mutta joutui toteamaan, ettei kissakaan voi olla sadetta nopeampi ja ovelampi.


Tänään kylmyys sai pojat ensin kököttämään ja sitten juoksentelemaan. Se on kylmän ilman ulkoilulle hyvin tyypillistä.

Cisun tuumaustauko. Mitä täällä julmassa syyssäässä voisi tehdä?

Onneksi olimme viime vuonna viisaita ja asensimme talon ympärille kiveyksen. Sitä myöten on paljon miellyttävämpi astella herkillä kissantassuilla kuin märällä nurmikolla.

Cisu on keksinyt, miten kiviltä pääsee etupihan asfaltille ja käyttää uutta syysreittiään usein.

Mutta siitä huolimatta: Miksi ulkona on nyt näin kylmää ja hankalaa?

Totokaan ei ole ihan tyytyväinen. Mamma mua palelee, kanna mut sisään!

Nousisitko?

Olin ajatellut herätä tänään ajoissa ja lähteä heti herättyäni ulos ja olla muutenkin ponteva heti aamusta alkaen. Mutta... heräsin aiottua myöhemmin, ulkona sataa ja mikä pahinta (ja parasta), vieressäni nukkuu tällaisia. Pystyisitkö itse pontevoitumaan, jos saisit herätä samasta sängystä pienten karhunpentujen kanssa? Olen ollut reipas vain sen verran, että hain kahvin ja tietokoneen sänkyyn. Karhusykkyrä jatkaa yhä uniaan.