Cisu ja Toto ottavat heinäkuun hyvin kirjaimellisesti: aina kun päästään ulos, astellaan häntä pystyssä peräkissaa heinikkoon. Perässä tulevaa ihmistä tuo näky jaksaa aina naurattaa. Miten ne voivat olla niin samanlaisia?
Johtaja Cisu on päättänyt, että nyt käännytään. Onneksi pojilla ei ole ollut punkkeja aktiivisesta heinäharrastuksesta huolimatta, tämän kauden ainoa punkki on ollut Toton taannoinen
samettipunkki. (Emme käytä ollenkaan "punkkilitkuja" tai -pantoja, koska punkinkarkoitusaineen laittamisen jälkeen kissojen pitäisi olla erossa toisistaan ainakin vuorokausi, jotta eivät nuolisi toistensa myrkkyjä. Pannasta taas voi tulla myrkkyjä kissan turkin lisäksi esim. ihmisten lakanoihin, näin olen kuullut.)
Vaikka on pojilla omatkin temppunsa, ulkonakin.
Kuten olen jo aiemmin todennut, Toton pitää vähintäänkin mittailla puita katseellaan, välillä tietysti kiivetäkin. Tämä mittailukuva taitaa tällä hetkellä olla tämän kesän suosikkikuvani.
Heinissä hiiviskelyn lisäksi ihmisiä huvittaa, että kissojen pitää aina parkkeerata noille puiden välissä oleville kiville. Naapuri on kertonut, että niiden oletetaan olevan muinaishautoja! Tai että ainakin jossain juuri noilla paikoin on sekä muinaishautoja että vanha talonpohja. Itse olen selvittänyt, että seudullamme on harjoitettu maataloutta vuodesta 1540 lähtien ja välillä tulee mieleen, että paljon on muuttunut niistä ajoista. Kuka olisi uskonut, että seutu säilyy näinkin kauan näin luonnontilaisena, mutta siellä ulkoiletaan hihnassa thaimaalaisia kissoja!
Cisun iltalenkkitraditioihin kuuluu huumetömpsy. Hän on löytänyt kissanminttupuskan ja käy syömässä sitä melkein joka kerta ulkoillessaan.
Ulkoilevia kissoja ja niiden onnea katsellessaan tulee ihan surku, ettei kesä ole ikuinen!