Täysi kymppi

Koratiassa on tänään suuri merkkipäivä: kuninkaamme Cisu on kymmenvuotias. Jo vuosikymmenen ajan tämä dynamiittinen* persoona on hallinnut lähipiiriään ystävällisesti virnuillen, pehmeästi pöristen ja, myönnettäköön, aika usein myös kumeasti karjuen. Esittäkäämme hurraahuutoja, heiluttakaamme höyhenhuiskia ja tarjoilkaamme kissanminttua!

Cisu on viettänyt juhlapäiväänsä muun muassa sohvalla, sängyllä sekä pyykkikorissa nukkuen. Hän on käynyt kaksi kertaa ulkona ja koettanut kerran tunkeutua paitani alle majailemaan – kuninkaassamme on vielä tässäkin iässä aimo annos pentua. Mikäli Cisu ei ole suunnitellut mitään yllätyksiä synttäri-iltaan, luulen, että hän aikoo tänään vielä ainakin painia Toton kanssa ja kenties vaatia hieman harjausta sekä koratpallon heittelyä. Juhlavastaanottoa hän ei pidä, mutta toisaalta ei ole myöskään paennut onnittelijoita matkoille, kuten monilla muilla merkkihenkilöillä on tapana syntymäpäivänään tehdä. 

Synttärien kunniaksi etsimme hieman lukemista vuosien varrelta:

Cisu tuli taloon eli kertomus siitä, miten Cisu tuli yökylään, jäi asumaan ja perusti Koratian
Metsän kuninkuus ja sen lieveilmiöt eli kuvia kuninkaan ensimmäisiltä metsäretkiltä (nuoren ja hoikan kuninkaan!)
Lemmenpari eli kuvakertomus Cisun ja miehen rakkaudesta, joka muuten jatkuu yhtä tiiviinä aina vaan
Veljeni koratmieli eli Cisun ja Toton ensimmäiset pusut ja pesut

Onnea, terveyttä ja pitkää ikää, rakas Cisu! 

*Cisun oikea nimi on Chandani´s Dynamite, koska hän oli ollut jo syntyessään hyvin voimakastahtoinen ja aktiivinen. Käykääpä muuten katsomassa Cisun vauvakuva täältä.

Kesäsimulaattori

Jotain pitää tehdä, kun kevät hidastelee eikä kissa pääse laiduntamaan. Kylvimme siis kukkaruukun pohjalle kesänkorvikeruohikon. Etenkin Cisu on arvostanut tällaista palvelua: hän rouskuttelee ruohoa päivin öin ja on myös tuonut oman ruohoykäisen osansa kesäsimulaattoriin. Alkaa olla jo ihan autenttinen kesätunnelma siis.

Silmät kierossa onnesta keskellä yötä: 

"Minkä, oi minkä raikkaan korren seuraavaksi ahmisisin?"

Toivotamme kaikille aurinkoista, iloista ja mahdollisimman keväistä pääsiäistä!

Kaksin aina kaunihimpi

... tai ainakin hassumpi, kun

nukkuu,

jonottaa,

ottaa aurinkoa

ja odottaa huomiota aina yhdessä. ❤️

Tällaisia kuvia olen viime päivinä nappaillut kopiokissoista. Olen varma, että he tekevät kaiken yhdessä ja samalla tavalla aivan tahallaan, koska se ihastuttaa ja hämmästyttää ihmisiä vuodesta toiseen.

Kuninkaallinen presidentti

Pressakissan ainesta.

Presidentinvaaliviikonloppu sai minut etsimään esiin Cisun kuvan, joka on nähty vuosien mittaan tässä blogissa ainakin pari kertaa. Vaan ainahan Cisua jaksaa katsella.

Eilen uutisotsikoissa mainittiin presidentin ilme, toisin sanoen virne. Koratian kunkku ei jää virnetaidoissa lainkaan kakkoseksi, katsokaa vaikka. Muutenkin luulen, että hän voisi hoitaa kuninkaan tehtäviensä ohella hyvin myös presidentinhommat. Hänellä on taito pitää ainakin Koratian kansalaiset kurissa ja nuhteessa komentamalla kovaäänisesti, jos emme tottele häntä tai olemme muuten vaan typeriä. Toisaalta hän palkitsee meidät ystävällisellä kehräämisellä ja puskemisella, niin että toisinaan me muut suorastaan kilpailemme hänen huomiostaan. Arvojohtaja, joka uskaltaa rohkeasti ottaa kantaa asioihin. 

Ystäväni kysyikin, miksi Cisu ei ollut ehdolla presidentinvaaleissa. Lupasin tiedustella, josko kuninkaamme olisi kiinnostunut vaikka eduskuntavaaleista, kun presidentinvaaleihin on nyt niin pitkä aika. 

Eri vaaleja odotellessa Cisu voi lähteä kampanjoimaan siirtokuntaansa. Viikonloppuna juhlittiin kissavaarin (isäni) syntymäpäiviä. Hän oli ostanut hieman lisää mökkimaata ja perusteli ostopäätöstä muun muassa sillä, että nyt kissoille riittää entistä enemmän kaislaleluja mökillä. Ainakin yhdellä Cisun alamaisella on prioriteetit kohdillaan.

Yö oli hellä

Jos olisin päivittänyt blogia pari päivää sitten, otsikko olisi kuulunut "yö on hellä". Ehdin viikon ajan ihmetellä monille, miten rauhallisia, ystävällisiä, lempeitä ja rakastavaisia kissoista tuli hammashoidon myötä. Ei rettelöintiä päivisin, eikä öisin muuta herättelyä kuin kainaloon painautuminen, toisinaan jopa kaulalleni kietoutuminen ja hurina. Merkillistä. Eläinlääkäriasemalla kyllä sanottiin, että hampaanpoisto voi tehdä lemmikistä aivan uudenlaisen. Oletimme kuitenkin, että jos Toto muuttuu, niin vilkkaampaan suuntaan, kun mahdolliset hammaskivut poistuvat. Mutta ei, rakkautta vain tuli lisää.

Kunnes eräänä yönä heräsin siihen, että päälläni kieri painiva sykkyrä. Siitä kuului kovaäänistä huutoa, ja se singahti kovaa mekkalaa pitäen makuuhuoneesta, kun äsähdin sille, että se olisi hiljaa. 

Nukahdin – ja heräsin molskina. Ja nukahdin – ja heräsin molskina. Hei hei ihmeellinen rauha, tervetuloa normaali elämä. Onneksi Cisu ja Toto nukkuvat kuitenkin käsittääkseni keskimääräistä kissaa rauhallisemmin yöt, niin ettei oikeastaan pitäisi valittaa satunnaisista kekkaloinneista. Mutta silti, hellät yöt olivat ihania. 

Myös hellät aamut olivat ihania. Hammashoito sai Toton palaamaan hetkeksi vanhaan tapaansa aloittaa aamut sylissä istumisella. Tässä välissä Toto oli muutaman kuukauden ajan sitä mieltä, että paras tapa aloittaa aamu on kiljua makuuhuoneen ikkunalla, kunnes se avataan ja  hän saa nuuhkia aamu-uutiset suojaverkon läpi... Minusta halailu oli paljon parempi vaihtoehto. Kuitenkin kylmällä talvi-ilmalla tuulettaminenkin on ihanaa verrattuna siihen, miten Toto herätti minut eilen: hyppäämällä päälleni ja puremalla reippaasti pohkeesta! Ihan pelästyin. Teroitettuaan hampaansa minuun hammaspotilas juoksi keittiöön huutamaan raksuja. 

Onneksi jo muutaman päivän päästä Toto saa purra muutakin kuin minua.

Harvahampaat

" Mitään en ole ottanut", tuli vastaukseksi, kun lähetin tämän kuvan sukulaiselleni.

Eilen meillä oli jännä päivä: kissat kävivät hammashoidossa. Ikä ei tule yksin edes harmaavillikoille, ja loppuvuodesta eläinlääkäri totesi, että molempien olisi syytä tulla hoitoon.

Vaikka Cisu näyttääkin kuvassa olevan melko runneltu, hän pääsi hoidosta helpommalla. Hampaat putsattiin ja suu todettiin hyväkuntoiseksi, paitsi että Cisulta puuttuu synnynnäisesti yksi hammas. Hyvin on pärjännyt lähes 10-vuotiaaksi ilman sitä.

Totosta taas tehtiin eilen harvahammas. Kaksi hammasta jouduttiin poistamaan, ja nyt lellipennun pitää olla kaksi viikkoa vellipentu. Voi voi. Toivotaan, että Toton hermot eivät mene, vaikka hän ei saa raksuttaa. Toistaiseksi vaatimuksia raksujen eikä edes herkkujen herkun, kuivatun ankan, perään ei ole esitetty. Erityisesti tietysti toivomme, että Toto saisi pitää loput hampaansa.

Kissat viettivät klinikalla reilut viisi tuntia. Cisu oli vasta herännyt, kun noudimme potilaat kotiin. Hänen iltansa kuluikin sitten enemmän tai vähemmän pöllyssä huojuen. Aiemmin operoitu ja siten myös aiemmin nukutuksesta herännyt Toto katseli veljeään hämmästyneenä: "Miksi toi on niin hidas köntys?" Toto oli itse saanut särkylääkkeen ja vaikutti myös olevan hieman sekaisin, mutta ei selvästi tunnistanut tilaansa. Meillä oli siis kaikkivoipa ja sammumisvaarassa oleva pöllypää eilen seurana. Onneksi he olivat sentään molemmat yhtä pahanhajuisia, niin niin kutsuttua hajukriisiä tai -riitaa ei pitänyt käydä läpi.

Kahdelta yöllä heräsin siihen, että Cisu ilmoitti havahtuneensa tokkurasta. Ja hän halusi puskea, puskea ja puskea. Tämä innoitti Toton näyttämään, että hänkin on hereillä ja osaa naukua ja hyppiä aivan tavalliseen tapaan. Kahden tunnin pirteysesityksen jälkeen toipilaat onneksi suostuivat taas nukkumaan.

Hammashommat ovat rutiinitoimenpiteitä, mutta silti oli aika surkeaa ja jännittävää jättää sankarit oman onnensa nojaan klinikalle. Onneksi kaikki meni hyvin. Pidämme peukkuja ja tassuja, että Toto paranee hyvin eikä kummankaan pidä mennä pitkään aikaan eläinlääkäriin.

Harmaavaa uutta vuotta!

Miau, tai siis koratiksi mjoouaaah, onko täällä ketään?

Cisu ja Toto päättivät pitkästä, pitkästä aikaa päivittää blogiaan ja toivottaa kaikille kissoille ja kissaihmisille hyvää, kehrääväistä ja ennen kaikkea harmaavaa uutta vuotta.

Harmaavaa siksi, että nyt kun Suomi 100 -humusta on selvitty, on todellisen merkkivuoden aika: Koratia 10 -juhlavuosi on juuri alkanut. Kuka olisi uskonut – eikä kyllä uskonutkaan tai edes ajatellut – 10 vuotta sitten, että tavallisen talon sijasta asuisimme yhtäkkiä Koratiassa, silkkiturkkisen kuninkaan ja pian myös häntä kovasti muistuttavan prinssin tassun alla?

Mutta onneksi asumme, ja täällä siis edelleen ollaan.  Ja harmaaveljeksille kuuluu hyvää! Prinssi Toto täyttää tällä viikolla yhdeksän, vaikka on edelleen pieni, pörröinen vauvakissamme. Ja kuningas Cisu on vielä Totoakin vanhempi. Kummallista. Onneksi pojat, tai pitäisikö sanoa miehet, voivat ainakin juuri tehdyn lääkärintutkimuksen mukaan mainiosti. Äänijänteetkin ovat kunnossa, saimme juuri todeta, kun ajelimme koratkuoron kanssa mökiltä kotiin.

Koratia 10 -juhlavuoden kunniaksi lupaamme kertoa poik... miesten kuulumisista aina aika ajoin tänä vuonna. Ehkäpä noin kerran kuussa olisi hyvä tahti? Tai saa nähdä, miten homma alkaa taas sujua...

Lopuksi selitys: Huomasin kissavaltiomme oman juhlavuoden itsenäisyyspäivän aikaan ja vitsailin ystävälleni, että saas nähdä, millaiset kemut Cisu järjestää. Hän kommentoi: "Oi, niissä bileissä olisi harmaavaa!"  Siitä sain innostuksen, että ehkä harmaat voisivat pitkästä aikaa bloggailla.

Eli: koetamme palata pian asiaan.

Ja sitä ennen toivotamme kaikille harmaavaa vuotta, minkä värisessä kissaseurassa sen sitten vietättekin!

Cisun ja Toton hoitopäiväkirja

Miten saada tämä blogi päivittymään? Meillä on nyt hyväksi koettu ratkaisu: Koratian ihmisväki voi lähteä viikoksi iki-ihanaan Skotlantiin, lumoavalle Skyen saarelle, ja majoittua suloiseen majakanvartijan taloon. Sillä välin Cisu ja Toto voivat viettää laatuaikaa Mummin ja Vaarin kanssa, ja Mummi vieläpä pitää hoitopäiväkirjaa.

Julkaisemme tuon hoitopäiväkirjan nyt. Koska hoitajat eivät olleet ottaneet kuvia Koratian-matkansa aikana, kuvitamme jutun pari viikkoa sitten otetuilla mökkikuvilla. Mummin ja Vaarin huomasta ja seurasta oltiin nauttimassa silloinkin.

Päivä 1

Saavuimme  illalla kuuden maissa (toim. huom. Koratian ihmiset olivat poistuneet kotoaan jo aamuyöstä). Meidät selvästi tunnistettiin, ja isäntäväki otti huristen vastaan. Aluksi oli pientä yritystä päästä uloskin, mutta illan pimetessä kissat huomasivat sen toivottomaksi.

Illalla katsoessamme tv:tä Cisu tuli jopa syliini, mutta ei suonut sitä Totolle. Cisu selvästi pomottaa pikkuveljeä. Pomottelu jatkui iltayöstä, kun Toto tuli myös petikaveriksi; siitähän syntyi rähinä ympäri taloa. Loppujen lopuksi kissat nukkuivat yhdessä eteisen lattityynyllä pääosan yöstä.

Toim. huom. Kaislanpala poistettiin Cisun kidasta heti kuvan ottamisen jälkeen.

Päivä 2

Aamu valkeni kirkkaana ja kauniina ja kissojen mielestä myös varsin ulkoilukelpoisena. Saimme oikein kahvikonsertin, Cisu pani kaiken toivonsa vaariin. Ja se onnistui!

Päivällä täällä vieraili 1-vuotias poika. Pikkumies nauraa käkätti kissojen juostessa ja kiipeillessä. Uteliaisuus oli suuri ja häntä houkutteleva. Kissat eivät paljon väistäneet, luottivat itseensä. 

Kaikki olisi hyvin, jos isännät vain innostuisivat syömään ja juomaan, se on varsin niukkaa.

Päivä 3

Iltayöstä Cisu ja Toto halusivat nukkua vieressäni, mutta se oli aika kuumaa ja ahdasta. Onneksi he siirtyivät toiseen huoneeseen.

Aamutoimet hoidettiin ja ulkoiltiinkin, kun ensin löydettiin Toto kylpyammeen alta. Ruoka ei tunnu olevan mikään ykkösasia... Etsimme ankansuikaleita turhaan ja kävimme jopa Mustissa ja Mirrissä. Myyjät ehdottivat koirille tarkoitettuja, vaikka kissoille kysyttiin. (Toim. huom. Cisu ja Toto syövät pilkottuja koiranherkkuja kyllä, nimenomaan ankansuikaleita!)

Illansuussa palasin yksin talolle vaarin jäädessä iltamenoihinsa. Vastaanotto oli harvinaisen huriseva. Etenkin Toto tuntuu erityisen hellyydenkipeältä.

Päivä 4 

Kylläpä nyt kaivataan ihmisen läheisyyttä! Tein vaarin sänkyyn huovista kissanpesän, mutta kelpasiko - ei tietenkään! Cisu teki oikein töitä etsiessään reitin peiton alle. Se oli vähän liikaa minulle, ja onneksi kissat tyytyivät nukkumaan peiton päällä kyljessäni. Vilu ei tullut niinkään.

Illemmalla oli meininkin ulkoiluttaa kissoja, mutta vähiin se jäi. Tänään on ollut hyvin tuulista, ja se varmaan säikäytti pojat sisään jo parin minuutin ulkoilun jälkeen. 

Päivä 5

Olemme yön hiljaisina tunteina keskustelleen Cisun kanssa kyljen kääntämisestä. Cisusta se on täysin tarpeetonta, minusta välttämätöntä. Niinpä Cisu tuli ja meni moneen kertaan ja lopuksi tyytyi eteisen tyynyyn.


Aamu  oli kaunis, kirkas ja tyyntynyt. Kissoista oli taas oiva ulkoilusää. Vaari suoritti ulkoilutuksen turvallisesti. Tänään minulla on iltamenoa ja yövyn kotona.

Päivä 6

Vaari oli pärjännyt ilmeisen hyvin yksin hoitajana, vaikkei ollut petikavereita saanutkaan. Minutkin hyväksyttiin takaisin joukkoon. Vaari yritti ulkoiluttaa poikia, mutta vain Cisu suostui ulos.

Päivä 7

Edellisen yön poissaoloniko teki sen, ettei Cisu tullut yöllä viereen. Ihan hyvä, Cisu on kuuma patti.

Päivällä suoritettiin reipas ulkoilu, molemmat kissat olivat mukana. Toto temppuilee aina ulos lähdettäessä, mutta lähtee kuitenkin. (Toim. huom. Se kuuluu Toton ulkoilutraditioihin. Kun valjastelukausi alkoi tänä keväänä, Toto meni sekaisin ja odotti kiltisti eteisessä, että hänellekin puetaan valjaat, mutta sittemmin hän on muistanut, että ennen u-keikkaa kuuluu aina ryömiä sängyn alle ja muutenkin pistää ranttaliksi.)

Päivä 8

Viime yönä Toto tuli jalkopäähän nukkumaan Cisun pitäessä pientä yösoittoa muualla. Aamulla Cisulle kelpasivat rapsutukset. Cisu ei tiennyt, miten päin olisi, jotta jokainen karva käytäisiin läpi.

Tervetuloa kotiin, teitä varmasti odotetaan!

Toim. huom. Ja meitä odotettiin - tai ainakin Cisu odotti. Hän riemastui niin kotiväen tapaamisesta, että kävi meidän lisäksemme puskemassa ja pussaamassa mm. pelkkiä iskän farkkuja. Toto sen sijaan tuntui ensin hiljaiselta, varautuneelta ja hieman loukkaantuneeltakin. Toton kuuluisa jatkuva HUR oli poissa tunnin, pari, mutta löytyi sitten.

Missä kalat ja linnut ovat? Näin niitä kesällä laiturin alla!

Tänään olen ollut vielä lomailemassa kotosalla, ja pojat ovat olleet aivan omia itsejään. U:ssa tapasimme kärpän ja tarkkailimme  sitä aivan kärppänä!

Kiitos hyvästä hoidosta Mummi ja Vaari!

Voihan kippura, valo ja lämpö ovat täällä taas! 

My heart belongs to daddy

Viikonloppuillat ovat kuin luotuja laatuaikaan ja kuherteluun - ainakin Cisun mielestä. Hänellä on arki-iltaisinkin varsin läheiset välit mieheni syliin ja rapsutuskäteen, mutta viikonloppuisin hän pääsee valloilleen. Ja mieskin pääsee. Minä, Toto ja kännykkäni  katselimme tällaista näkyä kesken ilta-aterioinnin eräänä perjantaina.

Veikkaan, että meillä ruokaillaan taas tänä iltana hellissä - sillä  hellää tuo on, vaikka aika kovakouraiselta ja erityisesti omituiselta näyttääkin - tunnelmissa.

Toivotamme hellää ja iloista viikonloppua muillekin!


P.S. Toto haluaa kertoa, ettei hän ole ollenkaan iloinen. Olen tehnyt töitä kotona ja Toto on  koko päivän kertonut, että hän haluaa syliin, ulos, leikkimään, varastoseikkailulle - siis minne tahansa muualle kuin tavanomaisesti päiväunille tai katselemaan rauhassa työntekoani. Taitaa ihanan aurinkoinen päivä nostaa kissankin energiatasoja. 

Joulupörinät

Cisu ja Toto sekä Koratian ihmiset toivottavat kaikille hurisevan pehmeää, lämmintä ja  mukavaa joulua. Pör!
 
(Jouluisen hurinapörinän voi varmasti kuvitella videon taustalle.)

Cisu ja Cisun  (hetkellinen) joulurauha

Sopu sijaa antaa

Toto etsi eilen pitkästä aikaa esille rakkaan pesänsä. Hän mahtuu siihen juuri ja juuri unirullalle yksinään... ja tältä näyttää, jos velipoikakin haluaa ottaa iltatorkut pesässä. 

Melko hassua ja herttaista!

Aiemmin päivällä pojat olivat nukkuneet yhdessä pussilakanan sisällä. Vain Totosta oli lakanahavainto, mutta tunnustelimme Toton takana ollutta möykkyä. Se paljastui Cisuksi.

Hoitojärjestelyjä

Me Koratian hallitsijat hallitsemme maamme hallinnoinnin
sekä hoitotätien hurmaamisen.

Viime kesänä ja viime viikolla Cisu ja Toto ovat kokeneet uudenlaisia hoitojärjestelyjä.

Jo monen vuoden ajan vanhempani ovat käyneet satunnaisesti hoitamassa kissoja meillä, ja kesäisin kissat ovat olleet heidän mökillään noin viikon ajan. Tänä vuonna Cisu ja Toto ovat kuitenkin pysytelleet Koratiassa ja nauttineet sekä ystäväni että mieheni tyttären hoitotädin taidoista.

Ystäväni on nyt ollut kaksi kertaa viikonlopun ajan Koratian kissatätinä. Saamistamme viesteistä päätellen kaikki on sujunut erinomaisesti: hoitotäti on jopa toivonut, ettemme palaisi lainkaan, tai ainakaan pian, kotiin. Kissat ovat olleet sosiaalisia, puheliaita ja hurisevia jopa siihen saakka, että viime viikonloppuna hoitotäti ihmetteli, selittyykö heidän ruokahalunsa sillä, että kehrääminen kuluttaa paljon energiaa. Kun hän tuli ensimmäistä kertaa hoitokeikalle, häntä oli jännittänyt etukäteen, kuinka pian kontakti poikiin syntyy. No, se oli syntynyt heti kun hän oli avannut ulko-oven. Cisu oli viuhahtanut keskelle ruokapöytää, kellahtanut selälleen ja pyytänyt maharapsua. (Toivottavasti kukaan ei halua varastaa Cisua, se taitaisi olla helppoa.)

Yhdestä asiasta hoitotäti ei ole ollut ilahtunut: vaikka hän on saanut päivisin lukemisseuraa, yöt on pitänyt viettää yksin. Toivotaan, että tästä takaiskusta huolimatta täti on vielä joskus käytettävissä ja kissat suvaitsevat tuolloin nukkua hänen kanssaan. 

Hoitotädin tytär oli muuten kesän hoitokeikan aikaan luonnehtinut Cisua ja Totoa hienostuneiksi - heidän pitäisi kuulemma esiintyä ranskalaisessa elokuvassa! Filmaussopimusta odotellessa siis.

Kesällä pojat olivat viikon verran myös mieheni tyttären hoivissa, ja tuokin viikko olisi sujunut erinomaisesti. Ensinnäkin koiranomistajahoitaja oli suhtautunut kurinalaisesti kissojen hoitoon: joka päivä kaksi tuntia ulkoilua, sitten lepohetki ja leikkimistä. Täytyy myöntää, ettei Koratian kotiväki ole ollenkaan noin ahkera eikä säännöllinen. Ilmankos Cisu ja Toto olivat senkin hoitorupeaman aikana olleet hyväntuulisia ja yhteistyöhaluisia (ja saamamme viestin mukaan "mahtavia huomionkerjääjiä"....)

He olivat myös olleet pari yötä yksin! Tämähän on aivan normaalia suurimmalle osalle kissoista, mutta meidän lellipennut eivät olleet moista kokeneet. 

Miten he sitten reagoivat asiaan? Eivät mitenkään, eli olivat iloisia ja rauhallisia, vaikka kukaan ei nukkunut heidän kanssaan. Tulipa siis opittua se, jota olen epäillytkin: kissat pärjäävät ilman minua (meitä) paremmin kuin minä (me) ilman kissoja. Hyvä niin. Nyt kun tiedämme, että Cisu ja Toto ovat vastaanottavaisia erilaisille hoitajille ja erilaisille hoitojärjestelyille, voi heidät jättää huoletta hoitoon - tai siis isännöimään.

Viime viikonloppuna olimme Lontoossa, jonne lähisukulaisemme ovat muuttaneet. Mies palasi reissusta myöhään sunnuntai-iltana ja oli tavannut hyvin hiljaisia kissoja; maanantai-illan Cisu oli halunnut viettää kokonaan hänen sylissään. Minä tulin kotiin myöhään keskiviikkona, ja taas oli hiljainen kissakaksikko vastassa. Kun otin Cisun syliin, hän nojasi minuun, piti kynsillä (hellästi!) kiinni olkapäästäni ja hurisi aivan hiljaa, kuin ujosti. Samaan aikaan Toto nojasi jalkaani ja vikisi ja hurisi ihan hiljaa.

Eilisaamuun mennessä pojat olivat toenneet normaalin kovaäänisiksi ja vaativiksi, ja nyt he tuskin muistavat, että olimme poissa. Tai jos muistavat, ovat luultavasti tyytyväisiä - tuntuu, että vaihtelu virkistää kissojakin.


Millaisia hoitojärjestelyjä tai -kokemuksia muilla moukuloilla on?

Kissa sisustaa ja ulkoilee

Synkän ja myrskyisen yön jälkeen Koratian aamu valkeni kirkkaana ja kuulaana. Sekin oli oivallista, että ensin ihan oikea harakka koputti keittiön ikkunaan ja sitten havaittiin, että tilukset ovat täynnä pikkulintuja. Ei auttanut kuin vetää valjaat niskaan ja lähteä bongaamaan.

Ikävä kyllä linnut huomasivat harmaat hiipparit ja siirtyivät läheiselle pellolle. Se havaittiin liian mutaiseksi hienoille koratintassuille, joten tassujen omistajat tyytyivät tarkkailemaan tirppoja pellon laidalla. Jännää oli sekin - ties mitä olisi tapahtunut, jos hallitsijat eivät olisi olleet valppaina valvomassa siivekkäiden puuhia!

Sitten tutkittiin ruusupuskien aluset. Toto ei ollut aivan tyytyväinen siihen, että riuhdoin fleksiä ja koetin kuvata häntä.

Ota nyt se kuva ja anna mun sitten olla rauhassa... Huoh, olisi siihen nyt voinut ottaa hännänkin mukaan!

Jaa, se sisustaminen? Kotiin tultuaan Toto näytti, mikä on sohvapöydän todellinen tehtävä: kannatella tyynyä.  Sohvan suojana oleva kangas taas voi suojata paitsi sohvaa kissalta myös kissaa häiritsevältä emännältä. Peitonalusmöykkynä on hyvä nukkua.

Toton videotervehdys

Nyt kun Cisu on muiden somettajien tavoin alkanut ottaa selfieitä, Toto haluaa kertoa, että hän on oikeastaan videobloggaaja eli vloggaaja. Ei ole montakaan päivää, kun Toto otti ulkoillessaan tälläisen pätkän, jossa hän vain istuu näennäisen rauhallisena - mutta jos katsotte tarkasti, on kissamaisen valpas koko ajan, totta kai.

Nyt täytyy tunnustaa, että puhun palturia. Vaikka olisikin hauskaa ajatella, että Toto oli työntänyt kuonollaan kameran oikeaan paikkaan, painanut tassulla nauhoituksen päälle ja kipittänyt äkkiä videomalliksi, minä toimin kuvaajana. Ja tunnustan senkin, että oikeastaan tämän videon julkaisussa rikotaan kirjesalaisuutta. Toto nimittäin lähetti ensin videon vain Naukulan Sulolle, jonka kanssa hän tuntee hengenheimolaisuutta. Sulokin on sellainen iso pieni ja pieni iso sydämellinen rohkea mammanpoika. Lisäksi Toto luullakseen vähän kadehtii Suloa, koska Sulo tuntee koiria. Kesällä Totoa oli hoitamassa erään suuren mustan emäntä, ja kiinnostava suuri musta kävi Koratian ovellakin. Toto oli jo menossa moikkaamaan - Cisu ei todellakaan - mutta aivan viimehetkellä häntä alkoi jännittää liikaa. Mutta näistä tapahtumista kerromme tarkemmin joskus toisella kerralla.

Cisu hoitaa homman

Cisu huomasi, että heti kun blogi päivittyi, sinne tuli kommentteja. Kiitos niistä! Koska Cisu ei luota laiskaan kirjuriinsa, hän päätti eilen ryhtyä itse sisällöntuottajaksi. Tässä, olkaa hyvät, Cisun ottama kissa-selfie. Kunhan Cisu oppii kirjoittamaan, voin siirtää bloggailun Cisun taitavien tassujen hoidettavaksi. 

Vuoden luontokuva (ja yleistä blogihöpinää)

Pari viikkoa sitten tapahtui ihme: Koratian väki lähti pitkästä aikaa mökille. Syyskuusta huolimatta oli kesäisen lämmintä, ja vietimmekin pari päivää kallioilla viipottaen ja välillä melkein onnesta transsiin vajoten. Totokin unohti, ettei hän oikeastaan tykkää ollenkaan merestä, ja seikkaili kallioilla sekä rohkeutta että pörinää uhkuen. Oi onnea. Cisusta tuli otettua niin monta rantafilosofikuvaa, että ensi vuoden kissavaarin kalenterin voisi koostaa vain niistä. Tuo yläkuva on suosikkini sen viikonlopun kuvista, ehkä kaikkien aikojen mökkikuvasuosikkini: mietin jo, voisiko sen lähettää (käsiteltynä) kisaan, jossa etsittiin luonnonläheisiä, mukavia kuvia. Vielä kun jossain kallionkulmalla olisi kirja, siinä näkyisi oikestaan kaikki, mitä ihminen elämässään tarvitsee - ehkä viinilasillisenkin voisi jonnekin ujuttaa, tai vaikka suklaapalan. Vaarille lähti mökiltä toiseen suuntaan otettu vastaava kuva; siinä oli rantakallioita, meri, Cisu sekä vaarin rakas vene. 




Olen hieman vierottunut kamerastani, kun en voinut fyysisistä syistä pitää sitä juurikaan mukanani kuukausimääriin. Toisaalta olen huomannut, että puhelimessani on pokkaritason kamera, ja sitä tulee pidettyä aina mukana... Jotenkin, vältellessäni ennen käsiini kasvanutta kameraa ja aina edessäni ollutta tietokonetta, olen löytänyt Instagramin, jota päivitänkin sitten koko ajan. Siinä ei mene aikaa eikä se kuluta nikamia.

Olen ajatellut, että olisi kätevää, jos voisin jakaa noita puhelimella ottamiani kuvia suoraan Lumia-puhelimestani blogiin, mutten ole onnistunut. Aina tähän päivään saakka en ole osannut jakaa Instagram-tilinikään kuvia tänne, mutta äsken onnistuin. Mutta - pelkän kuvan sijasta tulee näemmä tuo kehyskin, kuvatekstiä sen sijaan ei. Jaksaako tuollaisia katsella blogissa? Edes vaihtoehtona sille, ettei muuten tule juuri mitään kuvia? Joka tapauksessa: tuolla tililläni on paljon kuvia Cisusta ja Totostakin. He ovat siis hyvävoimaisia ja yhtä hassuja kuin aina ennenkin. Koetan ryhdistäytyä bloggaajana ja ainakin lupaan kertoa, jos meille kuuluu jotain kummallista. Toistaiseksi voitte ajatella, että no news is good news. ;)

Toto tuli tähän huutamaan, että good news on valetta: on iltapalan aika ja mamma vain kirjoittaa. Totosta on alkanut tulla kova komentelija, ja tiedän, että jos en pian lähde palvelemaan häntä, hän menee ja kynsii sohvaa. Viikonloppuna Toto kynsi sitä niin paljon, että lopulta Cisukin alkoi jahdata Totoa: "Noin ei saa tehdä!"

Lopuksi vielä todiste, että aina Cisu ei suinkaan komentele Totoa, ei edes vaikka Toto istuisi suoraan Cisun pään päälle!






P.S. Äh, nyt kun julkaisin tämän, huomaan, etteivät linkitetyt kuvat edes mahdu artikkelikenttään. Annan kuvien kuitenkin olla: tulipa kuitenkin julkaistua kolme kissakuvaa pitkästä aikaa!

Pikainen lomapäivitys

Hei pitkästä aikaa! Täällä olemme. Lojumme kuumuudesta nuutuneina ja osa meistä voivottelee, mitä tekisi, toiset taas hurisevat: olosuhteet alkavat olla kuin Thaimaassa konsanaan.

Cisulle ja Totolle kuluu siis hyvää. Koratian väki on lomaillut heinäkuussa yhdessä  ja erikseen. Palaamme pian tarkemmin lomakuulumisiin, sillä niistä riittääkin kerrottavaa. Tänä kesänä olemme mm. kokeilleet uudenlaisia hoitojärjestelyjä ja kaikki on mennyt hyvin. Cisu ja Toto ovat toden totta Koratian kunkkuja ja heille voi vastuuttaa kissavaltakuntamme isännöinnin, kun ihmiset ovat muualla.

Tällä kertaa vinkkaan kuitenkin vain parista Kissakas.fi-sivustolle kirjoittamastani jutusta. Kun helle ei ollut vielä pehmentänyt täysin aivojani ja pystyin vielä kirjoittamaan, käytin erään loma-aamun sen pohtimiseen, mitä tekisin, jos saisin olla kissa yhden päivän ajan. Päätelmäni  löytyvät kolumnista Päiväni kissana. Kissakkaassa on nyt ilmestynyt myös kooste kissakirjasuosituksistani.

Nyt lähden varakuningas Tottendahloksen kanssa tarkastamaan Koratian tiluksia, sillä Toto on tätä naputellessani sanonut jo kuutisenkymmentä kertaa VÄY.

Hei hei ja väy väy!

Kuka ei ole nukkunut sängyssäni?

Nyt kun vuorenvalloitus- ja juhannustaika-asiat on käsitelty, on vihdoin aika kertoa, mitä kauheaa Koratiassa on tapahtunut: selkävaivani on pakottanut minut nukkumaan toisinaan olohuoneen lattian karvamatolla!

Senhän ei luulisi olevan kauheaa kuin korkeintaan minusta. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että se ei ole minusta lainkaan kauheaa (vaan oikein hyvän tuntuista: vinkkejä kovista sängyistä ja esim. Futoneista otetaan vastaan!), mutta Totosta moinen arvonalennus on hyvin ikävä. Hänen kuninkaallinen korkeutensa ei voi nukkua lattialla öisin.

Missään ei ole toki määrätty, että pitäisikään, mutta Toto ja Cisu nyt sattuvat olemaan sitä mieltä, että heidän velvollisuutensa on nukkua kanssani. Cisu oli ensimmäisenä lattiailtana hämmästyneen oloinen, mutta sopeutui pian tilanteeseen ja on jopa välillä nauttinut siitä; muu ei selitä sitä, että herään vatsani päällä istuvaan ja kovaäänisesti hurisevaan, minua lempeästi katselevaan Cisuun. Toto on sen sijaan jäänyt useasti kiinni, että heti kun nukahdan, hän livahtaa oikeaan sänkyyn. Jos herään yöllä, makuuhuoneesta viuhahtaa hyvin matala ja nopea Toto, joka kiepsahtaa rullalle jalkoihini ja teeskentelee parhaansa mukaan kesken makoisien unien herätettyä kissapoloa! Tuo Toto ei ollenkaan ymmärrä, miksi nauran hänelle, pienelle hassulle petturikissalle.

Toton onneksi olen pahimman kipuvaiheen jälkeen palannut taas ihmisten sänkyyn, enkä aio hämmentää häntä mattopedillä kuin satunnaisesti. Yllä olevalla videolla Toto kertoo ja näyttää, miten olohuoneen mattoa pitäisi oikeasti käyttää - ei suinkaan nukkumiseen. 

Vastataika

Oletko sinäkin joutunut kissojen yötaikojen uhriksi? Tässä Koratian ihmisten eilen ilalla kehittämä vastataika, joka takaa rauhallisen yön koko porukalle:

Odota iltaan asti ja vie kissasi sitten ulos. Tarjoa sille jotain mieltä kutkuttavaa katseltavaa, kuten hernepellossa loikkiva peuraemo vasoineen. Jotta kissasi voimat kuluisivat, kehota sitä kuitenkin jatkamaan matkaa...

Kutsu paikalle pesäänsä kovaäänisesti vartioiva lintu. Toivo, että se kaartelee yllänne ja asettuu sitten lähistölle tarkkailemaan tilannetta.

Vaikka kissasi ei kuuntelisi juuri ihmisten toiveita, hänelle saattaa tulla arkajalkakohtaus, kun lintu käskee.

Koettuaan suuria elämyksiä kissasi saattaa kerrankin olla sitä mieltä, että oikeastaan onkin mukavaa mennä vapaaehtoisesti kodin turvaan ja lämpöön.

Jos taika onnistuu täydellisesti, kissasi on kaikesta ilta-U:ssa kokemastaan voipunut, että se menee nukkumaan ennen sinua ja nukkuu kellon ympäri.



Tämän vinkin antoi Koratian kirjuri, jolla ei ole enää aivan niin voipunut olo kuin eilen ja joka aikoo viedä Cisun ja Toton tänäänkin iltaulkoilulle ovelasti juuri ennen nukkumaanmenoaikaa.