keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Sota ja (toivottavasti) rauha

Huolestunut ja pelokas Toto.

Juuri kun pääsin viime bloggauksessa kertomaan, miten mainiosti Koratian syksy on sujunut, tuli kaikkien aikojen takapakki. Cisu ja Toto riitautuivat viime sunnuntaina pahemmin kuin koskaan ennen.

En nähnyt riidan alkua, mutta miehen mukaan kaikki alkoi todennäköisesti väärinkäsityksestä, mitenkäs muutenkaan... Toto oli ollut ulkona kissanminttuaterialla, kun Cisu oli saapunut paikalle. Toto – ehkä minttupäissään? – ei ollut huomannut Cisun lähestymistä, vaan lopulta pelästynyt Cisua, hypännyt refkeksinomaisesti ja samalla ilmeisesti potkaissut Cisua.

Sitä Cisu ei voinut hyväksyä. Hän oli kehittänyt sellaisen raivon, että mies huusi minut apuun kissoja erottamaan! Hän lähti Cisun kanssa Koratian toiseen päähän ja minä vein Toton kauemmas kävelylle. 

Toto ei vain rauhoittunut. Häntä eivät kiinnostaneet linnut eivätkä metsän ihmeet, hän vain murisi ja oli aivan käyrä ja jäykkä. Kun otin Toton syliin, tuntui, että sylissäni oli valtavan kokoinen muriseva ja kivikova patsas. Toto pyrki takaisin omalle pihalle, vaikka oli aivan kauhuissaan. Joka talonkulmalla Toto tärisi pelosta, kurkisti sitten nurkan taakse, josko tie on selvä eli cisuton ja juoksi sitten matalana seuraavalle kulmalle. Näin saatiin kierrettyä koko talo, mutta siinä vaiheessa Cisu oli jo pyytänyt päästä sisälle.

Cisu oli muka jo rauhoittunutkin, mutta kun Totokin saapui kotiin, sota alkoi taas. Huomautettakoon, että meillä on kyllä totuttu hurjaankin menoon emmekä ole aiemmin erottaneet tappelupukareita toisistaan. Nyt näytti kuitenkin siltä, että jompikumpi tai molemmat taistelijat loukkaantuvat, ellemme puutu asiaan. Toto vietti lopulta huomattavia aikoja makuuhuoneen sängyn alla vavisten ja Cisu kyttäsi makuuhuoneen ovella. Jos mies meni Cisun lähelle, Cisu alkoi omahyväisesti keimailla hänelle: "Katsokaapa, tässä on hieno Koratian kunkku!" Ja jos Toto yritti tulla esiin, Cisu alkoi karjua selkä köyryllä.

Näin kului koko sunnuntai. Illalla löysin kylppäristä aivan uupuneen Toton, joka oli uskaltanut kuitenkin luikahtaa piilostaan ja kaivautua sitten pieneksi sykkyräksi pyykkien sekaan. 

Seuraava yö meni normaalisti, onneksi, mutta pari iltaa ja etenkin aamua taas muristen, hyökkäillen ja kyräillen. Vasta eilen illalla alkoi vaikuttaa, että pojat ovat aika normaaleissa väleissä, ja tänään aamulla kumpikin tuntui omalta itseltään kaikin puolin. Kukaan ei luimunnut kenellekään, pojat mahtuivat samaan huoneeseen, Toto uskalsi tulla normaalisti mukaan aamutoimiin jne.


Kyllä kissan sielunelämä on merkillisen monimutkainen. Ainoa selitys, jonka keksimme tälle välikohtaukselle, oli se, että se tosiaan alkoi väärinkäsityksestä, kun mitään ulkoista laukaisijaa kuten vierasta kissaa tms. ei ollut. Kenties riita pitkittyi siksi, että vaikka Toto pelkäsi Cisua, hän Cisun hyökätessä kuitenkin puolustautui eikä antautunut Cisulle kertaakaan. 


Huh. Toivokaamme, että tämä kolmipäiväinen sota oli ainutkertainen juttu niin kissoille kuin Koratian ihmisasukkaillekin.

13 kommenttia:

  1. Huh. Onneksi rauha näyttää palautuneet Koratian Kuningaskuntaan! Väärinkäsitykset ovat kyllä suurinpia riidan aiheuttajia. Uskon miehesi olevan oikeassa, että väärinkäsityksestä Koratiankin kapina sai alkunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N, rauha näyttää onneksi palanneen. Toto oli eilen illalla liikuttavan pentumaisen villi, kun sitä ei enää pelottanut. Vielä eilen aamulla Toton päivä alkoi hyvin huonosti: arka kissa oli piiloutunut odottamaan aamuhalaustaan sängyn alle ja kun nousin istumaan sängyn laidalla, potkaisin Totoa päähän. Tänään Toto löytyi istumasta sängyn viereltä, kuten aina, ja hyppäsi kovasti pöristen monta kertaa aamuhalaukseen. <3 Ei ole enää päähän potkittu olo, henkisesti tai fyysisesti.

      Todellakin toivon, että pojat pysyvät nyt taas vähintään seuraavat viisi vuotta bestiksinä!

      Poista
  2. Tosiaan huh huh. Tosin väärinkäsityksiä on aika ajoin ilmennyt myös meillä. Ollaankin katsottu parhaimmaksi erottaa riitapukarit aina kovimman höyryämisen ajaksi. Vaarana on, että jos pääsevät kunnolla tappelemaan, ei sovintokaan ole niin helppoa.
    Onneksi sopu on palautunut Koratiaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anita, "kiva" kuulla, että väärinkäsitysriitoja on muuallakin. Meillä kissojen on yleensä annettua ratkoa omat kiistansa, mutta nyt ei voinut, kun näytti siltä, että kohta sattuu ja kovaa kumpaistakin. Sen verran ehtivät kuitenkin raivostua, että raivon taltuttaminen veikin sitten monta päivää... Puuh. Luulen, että meillä kaikilla on nyt paitsi huojentunut myös aika väsynyt olo.

      Poista
  3. Pieni nahistelu kai kuuluu kissojen elämään. Minulla on kaksi tyttökissaa. Aina säännöllisin ajoin "pomokissa" haluaa osoittaa valta-asemansa toiselle kissalle. Alfakissa pelkää kai vallankaappausta. En tiedä, ylittivätkö kissasi tavanomaisen kärhämöinnin rajan. Toivottavasti nyt on rauha kissavaltakunnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, joo, kyllä ainakin Cisun ja Toton elämään kuuluu pientä ja ajoittain suurempaakin nahistelua. Kesällä, kun kissat olivat vanhempieni hoidossa mökillä, Toto oli yrittänyt jonkin sortin vallankaappausta... Kotioloissa ei ole nähnty tämän nyt koetun laista riitaa, joka vain jatkuu ja jatkuu ja saa uhkaavia piirteitä. Ei varmasti poikkeuksellista kissakodeissa sekään, mutta toivon, ettei meillä jouduta todistamaan tuollaista hetkeen. Cisun pomoasemasta siinä taisi olla kyse, kun niin päätti raivota Totolle ja pelotella Totoa - vaikka Cisun mielestä Toto aloitti. ;)

      Poista
  4. No jopas jotakin. (Olisiko syytä rajoittaa sitä kissanmintun käyttöä?) No onneksi sopu on nyt palannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sisämintun käyttöä olisikin syytä rajoittaa, jos riita olisi saanut alkunsa sen kanssa sekoilusta.;) Jostain syystä sisällä saatu kuivattu minttu laittaa pojat ihan sekaisin ja he myös alkavat usein tapella, minkä takia saavat minttunsa erikseen. Ulkona minttua syödään, eikä se aiheuta huumaantumista, ei ainkaan yhtä huomattavaa kuin sisäminttu.

      Olipa miten vain, toivon mukaan asia on nyt selvitetty.

      Poista
  5. HUH-HUH! Ai tuollaistakin voi olla?! Aika kauheeta :-/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zepa, sanopa muuta, näemmä tällaistakin voi olla! Nyt illalla tilanne vaikuttaa onneksi edelleen normaalilta, joten ehkä tämä sota oli nyt tässä. Aikamoista menoa oli tyypeiltä, jotka kuitenkin yleensä ovat superläheisissä väleissä.

      Poista
    2. Ihanan otsikkokuvan mukainen tilanne on paras :-)

      Poista
  6. No onneksi siellä vallitsee taas rauha, aikamoinen sota!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kyllä nyt tuntuu ihan pysyvästi rauhalta. Aamulla pojat asettuivat painiasentoon ja katsoivat sitten miestä kysyvästi: "Saadaanko me enää ollenkaan painia?" Kun mies sanoi "hyvä", alkoi tavallinen leikkimielinen paini.

      Poista