TGIF

Menkää jo, ihmiset, menkää!

Syksy ei saavu huomaamatta edes vilkkaille ja energisille koratialaisille. Nappasin eilen kännykkäkameralla kuvan kahdesta harmaasta möykystä, jotka olivat nukahtaa aamutuimaan istualleen.

Ennen niin hyväuniset Cisu ja Toto kehittivät kesällä jostain syystä harmillisen tavan herätä jo aamuyöstä. Aina viime viikkoon asti olemme kuulleet viimeistään neljän, viiden maissa, kuinka etenkin Cisu kulkee ympäriinsä ja mm. suorittaa aamuvoimistelun treenaamalla tolppakiipeilyä. Toto taas saattaa viettää huomattavia aikoja ympäri makuuhuonetta, sänkyä ja minua astellen samalla kovaan ääneen argumentoiden: "On aamu, on aamiaisen aika."

Tällä viikolla kaikki on ollut toisin. Pojat ovat kyllä vääntäytyneet ylös ihmistenkin herätessä ja suorittaneet normaalit aamutoimensa, kuten oman aamiaisensa syömisen sekä ihmisten aamutoimien tarkkailun. Varsinkin eteisessä suoritettavat tarkkailutoimenpiteet ovat tärkeitä: Muistavatko ihmiset pukea kengät ja päällysvaatteet, ottavatko ne laukkuja mukaan (eikö kissa saa lojua laukulla)?

Ja ennen kaikkea: milloin ne lähtevät töihin ja me kissat saamme mennä takaisin nukkumaan? Kuten kuvasta huomaatte, tuota hetkeä on tällä viikolla odotettu kirjaimellisesti viimeisin voimin. Luppasilmäiset, paikoillaan huojuvat kissat ovat varmasti rojahtaneet eteisen lattialle kuorsamaan heti kun ihmisväki on poistunut ja jättänyt heidät rauhaan.

Ymmärrän. Tuollainen olo voi vaivata ihmistäkin synkkänä syysaamuna. Huomenna saadaan onneksi nukkua! (kukaan meistä ei nuku aamulla pitkään, mutta saadaanpa ainakin olla aamulla rauhassa ja kiirettä)

Juhlien jälkeen

Glamouria lauantai-illan viimeisiltä tunneilta: kerrankin tyylikkäästi pukeutuneita ja loputtomasti silityksiä suovia ihmisiä Koratiassa.

Meillä oli eilen pienet perhepiirin juhlat. Cisu ja Toto kestivät ansiokkaasti paitsi yleisen metelin, myös mm. ikätoveri-ihmispojan suorittaman testin, pysyykö vieri vieressä istuvien kissojen kylkien välissä pallo. Pysyy se, hämmästyttävän kauan. Toto myös osoitti, että hän pystyy syömään, vaikka hänen päälleen asetetaan kulkunen. 

Näitä testejä lukuun ottamatta kissat saivat olla aivan rauhassa tai heitä leikitettiin ja huomioitiin ainakin aivan tavanomaisin keinoin. Silti taisi olla vähän rankkaa, etenkin kun kissat haluasivat tietenkin osallistua ihan kaikkeen. Olin ajatellut lähteä tänään upean syyspäivän kunniaksi poikien kanssa metsään, mutta jouduin menemään yksikseni. Pojat eivät kykene. He vain nukkuvat. Edustaminen on rankkaa, vaikka pääsisikin nauttimaan juhlasylistä.

Naukuva vääryys

Pikapäivitys Koratiasta:

Rauha on ilmeisesti palannut jäädäkseen, ja se on ihanaa ja helpottavaa.

Sotatilan päättyminen on tuonut mukanaan erittäin halitarpeisen Cisun. Hän oli jonkin aikaa niin kiukkuinen, että halauksia, silityksiä ja muita hellyyksiä jäi varastoon. Niitä on sitten purettu viimeisen parin päivän ajan puolin ja toisin. Miten mukavaa, että meillä on taas sosiaalinen hellä-Cisu.

Totolta jäi sodan aikana juttuja väliin, kun häntä aristutti jutella. Eilen aamulla Totolla oli hyvin paljon kerrottavaa meille. Tuntui, että hän vain puheli kuulumisistaan ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Sittemmin hän on esittänyt vaatimuksia. Kun uskaltaa naukua, kannattaa naukua määrätietoisesti. Yöllä Koratiassa ilmeni naukuva vääryys siitä, että vain Cisu nukkui mamman kainalossa. Totonkin piti päästä viereen, mikä johti siihen, että Cisu siirtyi kaulalleni... Aamulla naukuvia vääryyksiä olivat mm. se, että ensin keittiön ikkuna ei auennut kiljukaulan argumenteista huolimatta ja sitten se, ettei ulko-ovikaan auennut.

Mutta viis siitä, että joutuu toimimaan kissan patjana ja kuulemaan vaatimuksia. Pääasia, että Koratian hallitsijat vetävät taas yhtä köyttä (mieluiten sitten mahdollisimman kulahtanutta kengännarua, huomauttaa Cisu köysiasiaan).

Sota ja (toivottavasti) rauha

Huolestunut ja pelokas Toto.

Juuri kun pääsin viime bloggauksessa kertomaan, miten mainiosti Koratian syksy on sujunut, tuli kaikkien aikojen takapakki. Cisu ja Toto riitautuivat viime sunnuntaina pahemmin kuin koskaan ennen.

En nähnyt riidan alkua, mutta miehen mukaan kaikki alkoi todennäköisesti väärinkäsityksestä, mitenkäs muutenkaan... Toto oli ollut ulkona kissanminttuaterialla, kun Cisu oli saapunut paikalle. Toto – ehkä minttupäissään? – ei ollut huomannut Cisun lähestymistä, vaan lopulta pelästynyt Cisua, hypännyt refkeksinomaisesti ja samalla ilmeisesti potkaissut Cisua.

Sitä Cisu ei voinut hyväksyä. Hän oli kehittänyt sellaisen raivon, että mies huusi minut apuun kissoja erottamaan! Hän lähti Cisun kanssa Koratian toiseen päähän ja minä vein Toton kauemmas kävelylle. 

Toto ei vain rauhoittunut. Häntä eivät kiinnostaneet linnut eivätkä metsän ihmeet, hän vain murisi ja oli aivan käyrä ja jäykkä. Kun otin Toton syliin, tuntui, että sylissäni oli valtavan kokoinen muriseva ja kivikova patsas. Toto pyrki takaisin omalle pihalle, vaikka oli aivan kauhuissaan. Joka talonkulmalla Toto tärisi pelosta, kurkisti sitten nurkan taakse, josko tie on selvä eli cisuton ja juoksi sitten matalana seuraavalle kulmalle. Näin saatiin kierrettyä koko talo, mutta siinä vaiheessa Cisu oli jo pyytänyt päästä sisälle.

Cisu oli muka jo rauhoittunutkin, mutta kun Totokin saapui kotiin, sota alkoi taas. Huomautettakoon, että meillä on kyllä totuttu hurjaankin menoon emmekä ole aiemmin erottaneet tappelupukareita toisistaan. Nyt näytti kuitenkin siltä, että jompikumpi tai molemmat taistelijat loukkaantuvat, ellemme puutu asiaan. Toto vietti lopulta huomattavia aikoja makuuhuoneen sängyn alla vavisten ja Cisu kyttäsi makuuhuoneen ovella. Jos mies meni Cisun lähelle, Cisu alkoi omahyväisesti keimailla hänelle: "Katsokaapa, tässä on hieno Koratian kunkku!" Ja jos Toto yritti tulla esiin, Cisu alkoi karjua selkä köyryllä.

Näin kului koko sunnuntai. Illalla löysin kylppäristä aivan uupuneen Toton, joka oli uskaltanut kuitenkin luikahtaa piilostaan ja kaivautua sitten pieneksi sykkyräksi pyykkien sekaan. 

Seuraava yö meni normaalisti, onneksi, mutta pari iltaa ja etenkin aamua taas muristen, hyökkäillen ja kyräillen. Vasta eilen illalla alkoi vaikuttaa, että pojat ovat aika normaaleissa väleissä, ja tänään aamulla kumpikin tuntui omalta itseltään kaikin puolin. Kukaan ei luimunnut kenellekään, pojat mahtuivat samaan huoneeseen, Toto uskalsi tulla normaalisti mukaan aamutoimiin jne.


Kyllä kissan sielunelämä on merkillisen monimutkainen. Ainoa selitys, jonka keksimme tälle välikohtaukselle, oli se, että se tosiaan alkoi väärinkäsityksestä, kun mitään ulkoista laukaisijaa kuten vierasta kissaa tms. ei ollut. Kenties riita pitkittyi siksi, että vaikka Toto pelkäsi Cisua, hän Cisun hyökätessä kuitenkin puolustautui eikä antautunut Cisulle kertaakaan. 


Huh. Toivokaamme, että tämä kolmipäiväinen sota oli ainutkertainen juttu niin kissoille kuin Koratian ihmisasukkaillekin.

Ankanryöstöstä kippurahäntätranssiin

Koratian kissavaltiossa syksy on sujunut erinomaisesti. Etenkin tämä viikko on ollut mukava. 

Kuvassa Cisu näyttää, miten hauskaa on, kun kotiin saapuu uusi kestokassi. Siis kyllähän meillä laukkuja piisaa, mutta uusi on aina uusi. Se pistää ihan hyppimään, kiljumaan ja hurisemaan. (Kuva on otettu puhelimella, siksi Cisu on aivan violetti: emme ole kuitenkaan värjänneet sinistä kissaa entistäkin sinisemmäksi.)

Alkuillasta Cisua ei kyllä hurisuttanut ollenkaan. Toin pojille tuliaisiksi eläinkaupasta heidän superhypermegaherkkuaan eli kuivattua ankkaa. Toto oli arvatenkin myös isoveljen apajilla, ja kumma kyllä Cisu kerrankin puolusti oikeuksiaan. Syömäoikeuksien puolustaminen on Cisun heikko paikka, sillä tuo kissa, joka muuten komentaa ja hyppyyttää meitä kaikkia muita Koratian asukkaita ja toisinaan vieraitakin kovaäänisesti, väistyy yleensä aina, kun Toto yrittää syödä toistenkin ruoat. Tällä kertaa Cisu mojautti veljeä tassulla päähän, sieppasi sitten herkun suuhunsa kuin koira luun ja vetäytyi nautiskelemaan ankasta rauhallisempaan paikkaan. Hyvä Cisu!

Sitten ankanryöstön Toto on ollut aivan säyseä. 

Jo keskikesällä remontoituun saunaamme on vihdoin saatu uusi kiuas, ja päätin ensisaunoa heti töistä tultuani uudessa saunassa (miehellä on iltameno, joten vietämme kolmisin ankansyönti-saunailtaa Cisun ja Toton kanssa). 

Kun Toto kuuli pitkästä aikaa taikasanan "sauna", hän näytti hieman yllättyneeltä ja kysyvältäkin. Ilmeisesti tiedossa oli, että tämä on tärkeä juttu, mutta heti ei tullut mieleen, mitä sauna-sana tarkoittikaan... Vaan heti kun Totolle selvisi, että sauna on pitkästä aikaa lämmin, hän loikkasi suoraan ylälauteelle omalle lempipaikalleen ja pörisi. Vihdoin, vihdoin! Cisu käväisi löylyissä vain pari kertaa, mutta Toto nautiskeli pitkään ja hartaasti ylälauteen, lattian ja saunaan taas palautetun Toton oman vesikupin väliä kulkien. Kun kysyin lattialla transsitilassa rötköttävältä Totolta, onko mukavaa, hänen hännänpäänsä meni aivan kippuralle. Miten söpöä! Nyt pojat jatkavat rentoilua nukkumalla sylikkäin kylppärissä, arvatenkin puhtaiden pyykkien seassa.

Toivotamme kaikille kissakamuillemmekin kippuraisen mukavaa viikonloppua! Jos ette pääse saunaan lämmittelemään, menkää peiton alle.

Minä poljen, sinä ohjaat

Koratian toinen ihmisasukas saattaa puhua kissoille aavistuksen verran järkevämmin kuin minä, mutta omat omituisuutensa on hänelläkin. 

Eräänä iltana minä ja kännykkäkamerani löysimme Cisun ja miehen harjoittamasta iltajumppaa sohvalta. Toto katseli vieressä ja näytti yhtä yllättyneeltä kuin minä. Mies kuitenkin vakuutti: "Kyllä me poljetaan usein yhdessä Cisun kanssa."

Esitin epäilykseni, että jos minä yrittäisin vatvoa Cisua noin, hän tulisi silmille. En kokeillut, mutta mies testasi, mitä Toto pitäisi polkemisesta. Toton reaktio oli mielestäni odotuksenmukainen: hän kiemurteli kovasti ja haukkasi miestä housunpuntista.

Lähetin ylemmän kuvan Naukulan Mammalle multimediaviestinä. Hänkin ihmetteli, voiko Cisu oikeasti pitää tuollaisesta. (Voi, mutta mies ja Cisu ovatkin lemmenpari.) Myötäilin, että niinpä, voitko kuvitella, outoa on, minä ja Toto olemme ainoat tavalliset asukkaat Koratiassa. Mamma palautti minut maan pinnalle salamannopeasti tekstaamalla: "Niin, tai ainakin te olette erilaisia kuin Cisu ja J."

Hullua sakkia siis kaikki tyynni. 

Cisu on Cisu on Cisu

Cisu: Voisitko tehdä jotain muuta kuin lässyttää? Voisitko vaikka tulla mun kanssa ulos?

Naukulan Helmi ihmetteli jokin aika sitten, mistä näitä (mamman) juttuja aina oikein tulee. Siitäpä tulikin mieleeni paljastaa, että ainakin meidän kissat kuulevat aika outoja juttuja ja usein minun suustani. Minun on nimittäin esimerkiksi vielä viiden yhdessä asutun vuoden jälkeen vaikea ymmärtää, että Cisu on ihan oikeasti Cisu. Voi olla, että moni ajattelee nyt minun olevan jo liian hullu kissanainen, mutta voin kertoa, että käymme melkein päivittäin ja joskus montakin kertaa päivässä Cisun kanssa tällaisen keskustelun.

Jenni: Cisu on Cisu. Cisu on meidän Cisu.

Cisu: Hohhoijaa, taas se alkaa...

Jenni: Onko Cisu Cisu?

Cisu: No mitäs luulet...

Jenni: Onko Cisu meidän Cisu? On. Cisu on meidän Cisu!

Cisu: Mikä havainto. Joskus kyllä toivoisin, etten olisi tuon hajamielisen toistelijan Cisu.

Jenni: Cisuu... Cisu on Cisu!

Cisu: Että toi jaksaa. Parasta vaan ummistaa korvansa. Ehkä se menee Toton luokse kysymään, onko Toto Toto.

Identiteetintarkistukeskustelun nujertama Cisu (joka on Cisu).

Nyt on sitten muiden vuoro tehdä paljastuksia. Millaisia höpinöitä sinun kissasi kuulee? :)