sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Cisu on Cisu on Cisu




Cisu: Voisitko tehdä jotain muuta kuin lässyttää? Voisitko vaikka tulla mun kanssa ulos?

Naukulan Helmi ihmetteli jokin aika sitten, mistä näitä (mamman) juttuja aina oikein tulee. Siitäpä tulikin mieleeni paljastaa, että ainakin meidän kissat kuulevat aika outoja juttuja ja usein minun suustani. Minun on nimittäin esimerkiksi vielä viiden yhdessä asutun vuoden jälkeen vaikea ymmärtää, että Cisu on ihan oikeasti Cisu. Voi olla, että moni ajattelee nyt minun olevan jo liian hullu kissanainen, mutta voin kertoa, että käymme melkein päivittäin ja joskus montakin kertaa päivässä Cisun kanssa tällaisen keskustelun.

Jenni: Cisu on Cisu. Cisu on meidän Cisu.



Cisu: Hohhoijaa, taas se alkaa...

Jenni: Onko Cisu Cisu?



Cisu: No mitäs luulet...

Jenni: Onko Cisu meidän Cisu? On. Cisu on meidän Cisu!



Cisu: Mikä havainto. Joskus kyllä toivoisin, etten olisi tuon hajamielisen toistelijan Cisu.

Jenni: Cisuu... Cisu on Cisu!



Cisu: Että toi jaksaa. Parasta vaan ummistaa korvansa. Ehkä se menee Toton luokse kysymään, onko Toto Toto.



Identiteetintarkistukeskustelun nujertama Cisu (joka on Cisu).

Nyt on sitten muiden vuoro tehdä paljastuksia. Millaisia höpinöitä sinun kissasi kuulee? :)

41 kommenttia:

  1. Meillä käydään vain asiallisia keskusteluja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, ainakin tähän keskusteluun osallistuneiden kissanomistajien otoksen perusteella te olette todella poikkeuksellinen kissaperhe. Asiallisia keskusteluja!? :D

      Poista
  2. Aijai, ihania höpötyksiä! Minä kysyn kissalta sen pari kertaa päivässä: "Onko kaikki hyvin Myysky?"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky ja Minna: toki kissalta pitää kysyä tuon tuosta, mitä kuuluu, onko hyvä fiilis jne. Etenkin kotiin palatessa pitää tarkistaa, miten päivä on mennyt. Myysky on varmaan tottunut, että palvelun hinta on se, että pitää kuunnella hieman myyskyttelyä päivittäin. <3

      Poista
  3. Hihhih :D
    Kiva tietää, että muillakin höpistään!

    Meillä ehkä tyypillisin höpinä on:"Elmoooooo, missä se Elmo on? Elmo Emppulainen? Elmoliini, missä olet?" Ja sitten löydän jostain nukkuvan (juuri heränneen) Elmon, jonka ilme kertoo kaiken... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannamari, kuulostaa enemmän kuin tyypilliseltä. Joko kissoilla on taito muuttua ajoittain läpinäkyviksi tai kissanomistajat ovat kaikki puolisokeita, mutta meilläkin tulee usein etsittyä kissaa, joka "on varmasti kadonnut, kun ei vastaa". Sitten unisen äkeä pää nousee jostain, että oliko teillä jotain ihan oikeaakin asiaa...

      Poista
  4. No kyllähän tuo on aivan ymmärrettävää. Alussa ei ollut lainkaan selvää, onko Cisu teidän Cisu, itse asiassa se ei ollenkaan ollut! Niin että Cisu. Koeta nyt vain kestää.
    Vähän tuontapaista täälläkin. Minulla oli kissakuume niiiiiin monta vuotta ennen kuin sain Mustin, että vieläkin sanon välillä Mustille: Musti on mamman oma kisu, mamman ikioma pikukisu (nimenomaan yhdellä k:lla).
    Ja sitten lässytys jatkuu seuraavasti: Muistatko Musti kun olit ihan pienenpieni pikukisu ja sinut laitettiin pahvilaatikkoon ja sinulle ostettiin Kuusaalta eka oma koppa ja ajettiin Helsinkiin, muistatko? Kun olit pieni pesusieni?
    (Mustin ilmeet verrannollisia Cisun vastaaviin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, tänään aamulla tsemppasin: katselimme Cisun kanssa yhdessä pihalla olevia peuroja (argh) ja kuiskasin Cisulle: "Meidän Cisu." Siis muistin kysymättäkin, kuka Cisu on ja kenelle hän kuuluu. Edistyksellistä.

      Musti on varmaan sitä mieltä, että kuinka hän voisikaan unohtaa jännittävän laatikkomatkansa, kun sitä kerrataan tuon tuosta.

      Poista
  5. Meillä käydään periaatteessa vähän saman tyylistä "onko Cisu Cisu?" -keskustelua, lähinnä Amoksen kanssa, tyyliin: "Oletko pieni pöhkis? Kuka on pikkunen pösilö?" (Amos: "MÄÄ!") "Sinä vai? Oletko? Mitä sanot?" (Amos vastaa: "MWÄÄ!!!") jne. Tätä voi jatkua loputtomiin. Kerran eräs naapuri halusi myös osallistua tällaiseen keskusteluun, jota kävin Amoksen kanssa parvekkeella. Siinä kohtaa, kun ärsyyntyminen ("Excuse me. This is a private conversation!!!") voittaa nolostumisen, tietää olevansa todellinen crazy cat lady. (Ja ehkä jopa hieman ylpeä siitä.) ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MissMisery, anteeksi että vastailen sinulle (ja muillekin) vasta nyt, mutta se ei johdu ainakaan siitä, etteikö kommenttisi olisi heti jäänyt mieleeni. Voin niin hyvin kuvitella nämä keskustelut, Amoksen määkäisyt ja naapurin sekaantumisen juttuihin. Tyhmä naapuri, luuli varmaan, että kyseessä on hauska leikki eikä Asiallinen Keskustelu. :D Olen hihitellyt mielessäni tuolle teidän parvekekeskustelulle monet kerrat.

      Poista
  6. Cisu on Cisu on Cisu on söpö ♥


    Minä kerron Helmille päivittäin useita kertoja kuinka hieno kissa hän on. Ei ihme, että on noussut vähän hattuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N, no niin, syytä sitten itseäsi, kun Helmi ottaa uusia vapauksia ja näyttää valtaansa eri tavoin tuon tuosta. Vaikka voihan olla, että Helmi ajattelee, että Mammakin on aika hieno, kun tajuaa, miten ainutlaatuinen ja kehuttava Helmi Hempukka onkaan.

      Poista
  7. Kajsa kuulee seuraavaa: "Mitä meidän pullukka/läski/ihana söpönöpöliini?" tai "Kukas on vähän tyhmä kissa, onko Kajsa vähän tyhmä kissa?"
    Devi: "Oi että sä oot niin suloinen" + monta pusua otsalle tai "kuka on taas ihan kuriton kakara? Onkos Devi ihan pikku riiviökatti?".

    Eli ihan noin pöhkölle tasolle ei sentään päästä, ainakaan vielä(onneksi, Kajsa lisää) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mirene, oijoi, toivottavasti Kajsa ei murehdi, että pieniä täällä vain söpöstellään. Tai Devi pohdi, tuleeko hänestäkin isona tyhmä. :) Meillä kyllä isotkin kissanroikaleet saavat välillä kuulla olevansa riiviötä, koska saavat usein pentu- ja/tai riiviökohtauksia.

      Poista
  8. En ole eikaisemmin kommentoinut, vaikka jo pidempään seuraillutkin komeita Koratian hallitsijoita. Meillä raukat kuulevat usein "oooi Vinkku -mamman oma kultakimppu" "Svimpula kimpulapimpula". Ja neidin oikea nimi on Muusa, mutta ei sitä enään kukaan käytä, Muussi se on. Muussi on siis "Muussi makkara", "Muusio" (tätä ei kyllä enää käytetä, sillä sen käyttö kiukuttaa) ja mitä vaan ikinä keksii ja kieli taipuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saikkis, kiitos hauskasta kommentista! Kukapa kissa ei haluaisi kuulla olevansa kimpulapimpula, mitä se sitten tarkoittaakaan. Ja turhaan puhutaan kissojen hienostuneisuudesta ja ylevyydestä, kun kotioloissa kissapolon kohtalo voi kuitenkin olla Muussi makkara. :D Onneksi kissat eivät pääse vertailemaan kokemuksiaan, siitä tilityksestä ei tulisi varmasti hetkeen loppua!

      Poista
  9. En ole muuten varmaan koskaan jutellut kissoille oikealla äänellä vaan aina alkaa lässytys ja sössötys. Puheen sisältö myöskin on jokseenkin arvelluttavaa ja kyseenalaistaa allekirjoittaneen älykkyysosamäärän ;) Ja tässä esimerkisi Ellin erikoinen: ElliElliElliElliElliElliElliElliElliElliElliElliiiiiiiiiii. Joo kiva. Se varmaan arvostaa tosi paljon tota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, minä olen vakaasti sitä mieltä, että kissat arvostavat lässytystä, tai ainakin lässytysääntä. Olen kehitellyt teorian, että niiden on helpompi ymmärtää jo äänensävystä, että niille puhutaan... Cisu ja Toto ovat kyllä parikin kertaa osoittaneet, että he ymmärtävät ihan ihmistenkin puhetta. Kun kutsuin miestä tavallisella äänellä syömään, keittiöön juoksi taannoin kaksi kissaa. Pari päivää sitten ehdin sanoa vain "kuka", kun kissat jo löytyivät ovensuusta ulkoiluvalmiudesta. Ei siis tarvittu mitään "kissaäänistä" kyselyä "kuka lähtee ulos". Tottis Totander -polohan höristi korviaan, että ihmiset puhuvat jotain saunasta keskenään, sitten hän kipitti toiveikkaana saunaan ja totesi sen kylmäksi.

      Poista
  10. "Kuka on nätti?"

    No, mitäs luulisit, ihmisparka? Ootko kattonu peiliin? Kertoiko se, kuka on perheen nätti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kyllä meilläkin eräät pienet karvapojat saavat välillä kuulla olevansa Koratian kauniimpia/komeimpia/mitä milloinkin. Se on vain fakta, että ne ovat. Vähän aikaa sitten eläinlääkärikin sanoi Cisua söpoliiniksi, vaikak Cisu on kuitenkin kuningasmies!

      Poista
  11. Mä nimitän Kollo lempinimellä Kissukka - en tiedä onko kissa mielissään. :D Ainakin vastaa mulle maukumalla, kun mä juttelen sille paljon sellaistakin, mikä ei käsittele kissan elämää lainkaan. Kollosta taitaa olla pääasia, että mä juttelen kissalle ja runsaasti. :) Yleensä tulee leperreltyä. <3

    Cisulla on hyvät ilmeet! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, kyllä kissat ehdottomasti pitävät siitä, että niille kerrotaan ihan kaikki asiat. Olen kyllä aika usein ajatellut, että onneksi ne eivät osaa puhua. Jos lemmikit ja vauvat alkaisivat yhtäkkiä puhua ja kertoa, mitä vain heidän korvilleen on uskottu, monen aikuisen ihmisen korvat alkaisivat punottaa...

      Poista
  12. "Kattimatti Karvajalka Petja-osaston johtaja". "Kreivi Petjuushkin, saanen sumpata arvon turkkuanne.."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, Petja-osaston johtaja on äärettömän hieno ja osuva titteli. Arvostan myös kunnioittavaa lähestymistapaanne, mitä sumppaamiseen tulee. Toivottavasti Petjakin arvostaa, vaikka joutuisi kyselyjen kohteeksi miljoona kertaa päivässä.

      Poista
  13. Mjoo, kaikenlaiseen lässytykseen on kahentoista vuuven aikana totuttu."Mitä Oskuposku?", "Oskariposkari pakana, istui oven takana...", "Oskari Olematon, nollakatu nolla" ja niin eespäin. Pahinta on kuitennii ku se muka laulaa!Mie ihan rauhassa oon lakisiäteisillä päikkäreillä ku tullaan korvanjuurreen ölisemmään:"Ja vanha kissa nukkuu, nukkuu, nukkuu, vuoteellaan". Lastentarhassa ja ala-asteella oppimistaan lauluista se muistaa vuan muutaman rivin, mutta niitä se sitte jaksaa renkuttoo. Kerran piäs kuulema lastentarhassa essiintymmään ja nytte Tyyne-raukka suapi siitä kärsiä:"Tyyne tytöntylleröinen, tietä pitkin kulki....". Mjooh, muistinko mainita, että sen iäni ei sitten oo mittään iidols eikä vois ov vinland kammaa.Huoh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oskari, teillä on ihanaa, kun teillä on noin lorulliset ja lauleskeluun kannustavat nimet! Siis ainakin ihmisen näkökulmasta ihanaa, kissojen tunteista en näin ymmärtämättömänä ihmisenä voi olla ihan varma. Nuo ovat kuitenkin paljon kehittyneempiä lauluja kuin Koratiassa toisinaan kaikuva: "Kiihuu ja Totoo... Kiihuu ja Totoo!" Sen kehitti kissojen ihmisserkkupoika 2-vuotiaana, ja vaikka hän on jo siirtynyt paljon älyllisempiin juttuihin, Koratian ihmisväki on jumittunut tuohon biisiin. Cisu tunnistaa nimekseen myös Kihun. :)

      Poista
  14. Cisu moikkaa aamutuimaan:

    Wäy! Mammaa naurattaa, mutta mikä sitä ei kissoissa naurattaisi. Tänään aamulla se ei onneksi kysynyt, olenko Cisu, mutta kysyi parikin kertaa, kuka sieltä tulee, kun hiippailin valvomassa sen aamutoimia. Pitäisikö se viedä silmälääkäriin, jos se ei erota mua ja Totoa ikinä? Ehkä kuitenkin muistilääkäriin, koska silloin kun se näkee meidät molemmat, se saattaa kysellä, keitäs siinä nyt on. Huoh. Saan kyllä lohtua ja vertaistukea, että Cherin Neroa lukuun ottamatta kaikilla muillakin kissoilla on vissiin keskusteluasiat yhtä huonosti. Yks päivä mamma mietti toisen aikuisen kissamamman kanssa, millaista olisi, jos kissoilla olisi seminaari ja ne käyttäisivät asiantuntevia puheenvuoroja kirjallisuudesta!!!

    Niin että Koratian kunkkuna sitä joutuu handlaamaan mitä kummallisempia tilanteita. Sanoinko jo huoh?! Mammalle sanon, että se vastaa illalla tarkemmin kaikkien kommentteihin.

    Toivotan kaikille kissoille hyvää ja asiallista päivää!

    t. Cisu joka on Cisu ja meidän Cisu

    VastaaPoista
  15. Voihan Cisu on Cisu ja pöhkö Mammansa ;)
    Meillä keskustelu on hyvin asiallista; Béla-Béluskaa muistutan aina, että on mamman lempivärinen kissa, mustikkainen yrmynenä. Ja Nipsu Nipsaatsio on niin söpöliini, kutsi pikkiriikkinen kisuliini jolle täytyy puhua unkaria. Gebsu saa kuulla olevansa pöhkikkä ja isukin kultsi. Kissat on yhdessä pojat, tai kakarat ilman Bélaa, tai suomalaiset ilman Nipsua tai lyhkärit ilman Gebsua. Ja tietysti tervehdin aamuin illoin ja toivotan hyvät päivät ja hyvät yöt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, en ole aivan varma, onko _asiallista_ muistuttaa yrmynenästä aina. :D Se on kuitenkin hyvin asianmukaista, että Nipsun juuria ja kaksikielisyyttä kunnioitetaan. Ja toki kaikille kissoille pitää toivottaa hyvät huomenet jne., useammin ja tarmokkaammin kuin ihmisille, suorastaan.

      Vaarillani oli muuten kaksikielinen koira. Koira oli haettu Saksasta, joten sille annettiin käskyt saksaksi. Minäkin osasin muutaman vuoden iässä komentaa koiraa saksaksi, tosin en ole varma, totteliko se minua.

      Poista
    2. Tajusin vasta myöhemmin, että taisi tulla nyt tähän vähän sensuroitu versio, mutta ei kait sitä kerrasta voi kaikkea paljastaa. Mutta Bèla on ihan oikeesti yrmykkä!

      Poista
  16. Oiih se vaan on niin ihkuu lässyttää kisuille :)19 vuotias laku varmaan on tässäkohtaa tyytyväinen kuulonsa alenemiseen ;D Kun se saa kuulla olevansa Laku naku laaakritsiii ihan pimee isin kisi jne. Cindy saa kuulla olevansa sintti pintti,Jojo ihmekyllä vaan kissa iiiso kissa Hattivatti saa kuulla olevans elkkuuu elvis ja kunkuu pöhköö hattiis ja meidän Cola on koi mola cola kisuuuu hillihappoo viidakko orava jne ei niin miellyttäviä ja arvokkaita nimiä on kaikkille rakkaille ja tottakai äänensävy on tosi järkevä ;P t Susanna ja kisut

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susanna ja kisut, jos Laku kuulee, niin voit lukea sille lohduksi tämän keskustelun: hän ei ole todellakaan ainoa kissa, joka saa kuulla kaikkea todella omituista kotonaan. Colalla on ehkä mielikuvituksellisin kutsumarimpsu! Täytyy toivoa, että hän ymmärtää kaikki hiilihappo- ja muut jutut ja arvostaa, että hänen erityisyytensä on näin huomioitu.

      Poista
  17. Lystikästä lukee näitä kommentteja :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zepa, niin on! Mistä tuntee kissahullun: hän istuu aamuseitsemältä lauantaina naureskelemassa itsekseen toisten kissahullujen jutuille.

      Poista
  18. Meillä kuuluu sellaista höpinää että: "Onko Ruska Paulan kulta? On se. On on on."
    Eikä Ruska vastaa mitään, joskus kyllä kehrää.
    Juuri nyt kun Ruskalla on pennut ja hän hoitaa niitä, tällaisille keskusteluille ei ole rakoa.

    VastaaPoista
  19. Ellu-kissa on usein Elviira Madigan tai Elluriini, Ansa-kisua helittellään nimillä Ansamariini tai Armas. Hiskiä nimitetään Hiski Hibiskus -nimellä (melko varmasti kuuluu The Royal Hibiscus Societyyn...)
    Kolmen cornish rexin nöyrimpänä alamaisena kuiskin niiden upeisiin (ja kohtalaisen kokoisiin korviin): "Voi rakas pikku kisu!"
    Usein nuorimman kisun kanssa muistelemme sitä, että kasvattaja sanoi ääneen nähdessään kisusen pitkästä aikaa, että onpa Hiskistä tullut komea.
    Hiski myös ottaa vastaan audiensseja, esimerkiksi yläkerran naapurin pikkupoika aina välillä soittaa ovikelloa ja tulee tapaamaan. Ehkä kyse on myös siitä, että näki kerran kun Hiski pisti päänsä tyhjään kaurahiutalepakettiin ja kulki sitten se päässään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, paitsi hassujen lempinimien keksiminen myös muistelu tuntuu olevan kissaihmisille ominaista puuhaa. Toto ja Cisu saavat myös usein kuulla, että muistatkos, kun olit pieni...

      Ei ihme, että Hiskin pitää pitää audiensseja, koska erityisesti kaurahiutalepurkki päässään se on varmasti ollut hyvin komea!

      Poista
  20. Mun on pakko tulla tänne jakamaan oma tarinani. Meillähän tämä on mennyt niin pitkälle että meillä on omat hellittely/riimittelyLAULUT kissoille. Mieheni säveltämät. Säveltä ei pysty tähän laittaa (onneksi) mutta tässä voi kokeilla mitä tahansa pikkulasten rallatusta. Amille on niinkin järkevä ja ylevä kuin "Aimo aimo, aimo aimo, ai!" Minille (josta mieheni ei tykkää) "Tyhhhmä, tyhmäää, tallukka, Mini on tallukka." (Nyt vähän jo hävettää.) ja Viiville Uuno Turhapurolta lainattu sovitus "Narisevan Pentti, Narisevan Pentti, siitä presidentti leivotaan." Arvoisat karvajalat kyllä tunnistavat kukin oman laulunsa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iksu, kiitos kommentista ja anteeksi myöhäinen vastaaminen! Tosin aihehan on ikuinen ainakin meidän kissakodissa: täällä on varmasti lässytystä tasan niin kauan kuin kissojakin.

      Vaikea uskoa, ettei miehesi pitäisi kissasta, jolle on sentään säveltänyt laulunkin. Toivottavasti Mini laulaa takaisin, että ite oot. Sehän on kuitenkin aivan selvää, että kunnia-arvoisiin kissoihin verrattuna kuka tahansa ihminen on tallukka.

      Poista
  21. Ooo, miten vapauttavaa huomata, että muillakin on yhtä fiksuja keskusteluja kissien kanssa kuin meillä ;-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anita, sanopa muuta! Luullakseni kissablogeja eivät lue juuri kuin kissoihin HURahtaneet ihmiset, joten omituisuutemme pysyvät kissaihmisten piirissä - ja siinä piirissä vertaistuki on kyllä paikallaan monessa asiassa. :)

      Poista