Laatikko ja kuinka sitä käytetään

Myös Cisun viikonloppuun kuului syviä onnenhetkiä. Vaikka on ihanaa, että piha on täynnä lintuja ja ulkoilukausi on jo hyvässä vauhdissa, hyvin merkittäväksi tapahtumaksi muodostui se, että Cisu sai pitkästä aikaa ikioman, tuliterän pahvilaatikon.

Ensin hän käytti sitä perinteiseen tapaan istu ja loikkaa -harjoitteluun. Tämä treeni on varsin toisteinen: siinä hypätään laatikkoon, istutaan siellä hetki ja sitten loikataan pois. Harjoitusta voi toistaa vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin.

Tämä laatikonkäyttötapa oli jo melko innovatiivinen. Kaada laatikko, asetu selällesi ja yritä jyrsiä tiesi laatikkoon sen kulman kautta. Vaikka Cisu on kokenut laatikkoharrastaja, temppu ei onnistunut häneltä.

Laatikko saikin olla rauhassa aina alkuiltaan asti, jolloin siinä havaittin aurinkoläikkä. Siis laatikko ja läikkä - mitä muuta kissa voisi toivoa? Cisu päätti ottaa tilanteesta kaiken ilon irti - se tarkoitti myös laatikon sisuksen irrottamista. Mikä ihana loikoilu-, puremis- ja repimispaikka!

Arvokas hymypoika

Miten onnelliseksi lisääntyvä lämpö ja auringonvalo koko Koratian väen tekeekään! Ihmiset ovat ihmetelleet, miten kissat voivatkin olla niin hurisevia, hempeitä ja hyväntuulisia koko ajan, mutta kai se on se kevät, kyllä se tekee hyvää meille kaikille.

(Huom! Lässytysvaroitus!)

Totoa, maailman suurinta aurinkoläikkäfania, on aamu aamulta hymyilyttänyt enemmän, että hänen lempisohvannojallaan on joka aamu entistä parempi lämpöläikkä. Heti kun läikkä on kunnolla kehkeytynyt, Toto asettuu hetkeksi siihen, ummistaa silmänsä ja hurisee. Oi millainen onni.

Tuota sohvannojaa vasten on aika koristeellinen sohvatyyny, ja olemmekin naureskelleet, että Toto poseeraa tahallaan päivittäin sen takana. Näky on nimittäin hyvin kaunis ja sopusointuinen ja Toto taitaa olla välillä itsekin sitä mieltä, että hän on maailman kaunein ja suloisin kissa.

Eilen oli ainakin. Kun olin aikeissa mennä silittelemään sohvannojanautiskelijaa, hän käänsi kylkeä ja painoi päänsä kuin merkiksi tuohon tyynyyn. Katso, tässä tyynyssä lukee Opals - Precious Stones, ja mä oon sun oma ihana jalokivi, hurrrrrrrrrrrrr!

Niin Toto onkin, meidän hopeanhohtoinen oma aarre. 

Mulla on oma precious-tyyny, koska olen sen arvoinen!

Totolla taitaa muuten olla tieto, mitä bloggailen, sillä tämän postauksen teon aikana hän on siirtänyt lempityynyään ja asettunut loikoilemaan hyvin ylväästi sen päälle. Jalokivikissan valtaistuin, ilmeisesti.

Cisullekin kuuluu hyvää. Myös Cisu on ollut oikein hyvällä ja ystävällisellä tuulella viime aikoina ja tiennyt arvonsa kaikin tavoin. Eilen, kun aamuaurinko paistoi suoraan keittiöön, Cisu loikkasi kesken ihmisten aamupalahetken keskelle keittiön pöytää ja heittäytyi selälleen. On ihana kevätaamu, halatkaa ja rapsuttakaa! Me halattiin ja rapsutettiin, vaikka hieman tuli keskusteltua siitä, onko tämä nyt ihan tarkoituksenmukaista kissankasvatusta. No, on ainakin jos haluaa kasvattaa lellikissoja.

Luin jostakin Facebookin kissakeskusteluryhmästä juuri kommentin, että moni kissa muuttuu hyvin iloiseksi ja hellyydenkipeäksi kevätauringon myötä. Onko muissa blogikissoissa havaittu kevätystävällisyyttä?

Ikämies

Cisulla on asiaa: 

Täytin tänään viisi. Sain aamupalaksi hitusen keitettyä kananmunankeltuaista. Söin sen keskellä ruokapöytää ja hurisin. Sitten menin nukkumaan. Ikä jo painaa.

Vietin rauhallisen päivän, mutta sitten ihmiset tulivat töistä ja kysyivät, haluanko U:hun. Luulin olevani vielä nuorukainen ja innostuin ulkoiluajatuksesta niin, että loikkasin pikkuveljeni ylitse kun ryntäsin ulos. Ulkona kiipesin ulkovaraston katolle. Ennen tätä kevättä en ole koskaan osannut tehdä niin. Se on aikuisten hommia se. Myönnettäköön kyllä, pikkuvelikin on nyt käynyt katolla, mutta ei olisi käynyt ilman minun, vanhemman ja viisaamman esimerkkiä.

Kun tulin kotiin, ihmiset halusivat ottaa minusta synttärikuvan. En kuitenkaan jaksanut pysyä pystyssä, vaan olen päättänyt viettää synttäri-illan lattialämmitysputken päällä lojuen. En suostu liikkumaan enkä poseeraamaan. Pikkuveljeni on vasta neljä, joten hänellä on voimia pysytellä istuma-asennossa. (Hän jaksaa myös kytätä harjan lähellä ikuisesti, koska hän on aivan hulluna harjaamiseen.)

Tässä lojuessa on hyvä kerätä voimia. Kuulin juuri, että minua odottaa aika hurja synttäriviikonloppu: Lauantaina menen mummille ja vaarille kylään ihan vain siksi, että mummista olisi hauska saada kissaseuraa (hah, hän on pyytänyt kylään vain minut ja Toton, ei ihmisiä!). Sunnuntaina pidän synttäribileet samanikäisen ihmisserkkupoikani kanssa. Tunteekohan hänkin jo itsensä kokeneeksi ja väsyneeksi ikämieheksi?

Terveisin

miehen ikään päässyt

Koratian kunkku Cisu

Pyhä Toto, vegen ja karppaajan pääsiäinen sekä teemabiisit

Hyvin selkeä otsikko, eikö? Mutta nyt on monta asiaa, hyvin tärkeää ja viisasta asiaa.

Sitten aurinkoläikkäkauden alun meillä on nähty usein pyhää valoa hehkuva Toto Tottiainen, hohtokissa. Katsokaa vaikka.

 Toton tassuilla on tapana sulaa ja venyä auringossa.

Parivaljakko vege ja karppaaja meillä taas tavattiin pääsiäisenä. Pitkät ruoan täyttämät päivät toivat hyvin esiin veljesten erot.

Meillä on keittiössä syksyllä pihalta turvaan kannettu hyvin kuihtunut ja kaikin puolin kärsinyt yrtti-istutus. Emme voi hävittää rumilusta, koska se on Cisulle hyvin tärkeä. Cisu istuu ruukulla ja joskus myös ruukussa joka aamu ja aina jos kovia kokeneessa istutuksessa versoo jotakin vihreää, Cisu on herkuttelemassa. Pääsiäisen kunniaksi Cisu nautti minttua.

Cisukin kyllä huomasi, että keittiössä valmisteltiin lammaspaistia savustinta varten. Cisusta se oli tosi outoa puuhaa. Hän kävi kerran katsomassa, irvisti ja poistui.

Lihansyöjä-Toto sen sijaan voisi ryhtyä pelkälle lammasdieetille. Hänestä lammas oli tosi hyvää raakana, mutta kyllä sitä saattaa kypsänäkin maiskuttaa, kuten kuvassa näkyy. Oli aika hupaisaa yrittää ruokailla ihmisten kesken, kun jonkun tuolin kohdalta pilkisti tuon tuosta pöydälle Toton pikkuinen nälkäinen naama. Ääyyyy, antakaa lihaa!

 Ja sitten ne biisit. Marianne haastoi kissat tai ainakin kissanomistajat nimeämään kissoille omat biisinsä.

Toton biisi oli helppo valita. Cisu on ollut tänä keväänä öisin ihmeen rauhallinen, mutta Totolla on ollut etenkin alkuillasta ja aamuyöstä usein ihan maaliskuuolo. Se ilmenee singahteluna, hypähtelynä ja kaikenlaisena ääntelynä. Siis jokseenkin kuten Kolme iloista rosvoa Kardemumman yössä:

Nyt hiljaa, hiljaa hiivitään 
näin Koratian yössä.
On kaikki kansa pötköllään,
vain Toto hyppii yössä.
Kun villiys on, niin loikataan,
ei kiljahtamatta milloinkaan!

Hei, heiluta peppua,
nosta jo tassua,
Tottis Tottis Totander!

Tai jotenkin noin. Toton sanoilla laulu kuuluu jokseenkin näin: Äy, ÄYY, Äy, uuaaaah, PurPP, iii, Ouh! Siitä on jo runsaasti aikaa, kun viimeksi kuulin tuon oikean laulun, mutta kutsuvaa Toto-laulua on kuultu aika usein. Joka tapauksessa Kolme iloista rosvoa sopii Totolle pienin muunnoksin, ja osin muuttamattakin:


Lihaako myös - no, makkaraa
ja jonkin kyljyksistä,
ja leijonalle silavaa,
se on niin terveellistä.
Ja selkää nautain muhkeain
ja kinkkua, hm, joskus vain.


Cisun biisiksi meinasi valikoitua hänen kesäonnensa ja ulkoiluharrastuksensa vuoksi Walking on Sunshine, mutta sitten muistettiin, että Cisu sai jokin aika sitten pomppukohtauksen radion edessä, kun sieltä kuuluu tosi hyvä biisi: Mustan kissan tango! 

Pienellä muokkaamisella tuosta laulusta saisikin erinomaisen Cisu-biisin:


La-la-la-la-la-la, lal-la!
Jos harmaa kissan saisin, mä sitä rakastaisin.
Sen harmaan kissat tassut ne sitten hassut on!
Kun pitkän narun päähän mä laitan paperin,
niin kissa tanssii aivan tangon askelin.
Hei, tenssi kissa tango, tango, tango,
nyt harmaa kissan tanssi sen ikioma on!
Soi harmaan kissan tango, tango, tango,
se Koratiasta lensi tänne meillekin.
La-la-la-la-la-la, lal-la!


Jne. Kerrassaan mainio biisi! Täytyy myöntää, että ihmisetkin ilahtuivat kuullessaan sen pitkästä aikaa radiosta. Laulun kaikki sanat löytyvät esim. täältä. 

Cisu ja Totohan ovat siitä poikkeuksellisia moukuloita, että heillä on nimikkoartistitkin. Toto on taas alkanut mainostaa, että Toto tulee Suomeen ensi kesänä (hän on sekaantunut myös ravitouhuihin, koska vielä enemmän hän mainostaa kaikenlaisia Toto-porukoita radiossa ja tv:ssä). Meidän blogiin taas tullaan usein hakusanalla Chisu, vaikka Cisun rääkyminen ei liene ihan sitä, mitä laulaja-Chisun ihailijat etsivät. Toisaalta se mahtaa olla pientä verrattuna siihen pettymykseen, jota Koratian Cisun ihailija varmasti väistämättä tuntee, jos päätyykin laulajan sivuille.

Kahden kassin väkeä

Siivosin erästä kaappia tyhjentämällä sen sisällön lajittelua varten olohuoneen pöydälle. Sisältöön kuului myös kaksi kangaskassia, ja ne meinasivat aiheuttaa kauhean kriisin. Toto meni yhteen kassiin eikä päästänyt Cisua seurakseen, vaikka Cisu kuinka änki ja tunki. Yllättäen tilanne laukesi sillä, että Cisulle osoitettiin oma kassi. (Cisu on siis tuo vaaleassa kassissa kököttävä.)

Cisu: Oletko nyt tyytyväinen, kun sait sen isomman kassin ihan omaksi?

Miksi mulle nauretaan TAAS?

Toto: Niin, miksi, sä aina naurat? Ja mikä toi vekotin sun kädessä taas on?!

Kun kassiongelma oli saatu ratkaistua, seurasi tuumaustauko. Mitäs nyt tehtäisiin, kun hyvä tappeluhetkikin meni pilalle?

Valkoista viikonloppua

Toton nostalgiapostaus on jo luonnosvaiheessa, mutta tässä tuoreita unikuvia väliin. Cisulla ja Totolla on ollut valkoinen lauantai: on käyty monta kertaa ulkona lumessa ja sen jälkeen nukuttu lampaantaljalla syötävän suloisina. Tiedätte varmaan sen tunteen, että juuri meidän kissa(t) on maailman kaunein, paras ja ihanin (etenkin nukkuessaan).

Kissakaveri on maailman paras juttu. :)

Nostalgiaa, osa 1: Cisu tuli taloon

Aluksi Koratian väki oli aivan pihalla kissojen touhuista.
Eivät tajunneet peittää sohvaakaan kynsiltäni.

Sain varmaan jo vuosia sitten koratblogi Tatsutan tassuttelijoista haasteen julkaista ennen näkemättömiä kuvia Cisun ja Toton blogissa. Kamerasta ei ole sellaisia löytynyt, koska olen julkaissut kaiken julkaisukelpoisen täällä, mutta nyt sain puhelimenvaihdon yhteydessä kaivettua vanhasta kännykästä kuvia, joista osaa ei varmasti ole nähty aikaisemmin: Cisun kuvia ajalta ennen blogia. Kuvia kaivellessa tuli sitten muisteltua Cisun alkutaivalta Koratiassa - tai emmehän me kotiamme silloin vielä Koratiaksi osanneet kutsua - ja on pakko jakaa ihania kissamuistoja täälläkin.

Cisuhan on syntynyt huhtikuun alussa ja täyttää pian viisi vuotta. Kesällä tulee myös viisi vuotta siitä, kun minä ja mieheni tapasimme Cisun ensimmäistä kertaa. Cisu oli juuri saapunut sukulaisen perheeseen ja olimme kaikki samassa paikassa kylässä.

Olin päättänyt etukäteen, että vältän kissakontaktia, koska olen allerginen. En ollut kuitenkaan koskaan nähnyt mitään niin pientä, siroa ja veistosmaista kuin vastikään luovutusikään tullut koratinpentu. Harvoin olen nähnyt mitään niin villiäkään. Hyvät aikeet olla erossa allergiakisulista romuttuivat heti, kun tuo epätodellinen eksoottinen ilmestys hyppäsi syliin tuon tuosta. En muista kokeneeni kissakuumetta, vaikka Cisu tekikin suuren vaikutuksen.

Tuli marraskuu ja Cisun isäntäperheessä oli ilmennyt paha allergia. Saimme kyselyn, josko Cisu voisi tulla meille yhdeksi yöksi. Hän voi. Hän oli meillä viisi yötä. Emme oikein - näin jälkikäteen ajatellen - tienneet, mitä tehdä kissan kanssa, mutta kovin vetoava se oli. Vielä hieman pentumainen, aika vauhko, tavattoman utelias ja välillä aikamoinen raukka. Cisu juoksi huutaen hepulissa ympäriinsä ja sitten sukelsi syliini, tunki päänsä paitani alle: Minua hermostuttaa, lohduta.

Yläkuva on hyvin merkittävä. Sen otin, kun Cisu oli lähtemässä ensivisitiiltään kotiin ja oloni oli apea. Halusin muiston Cisusta. Lähetin kuvan sitten vielä samana iltana Cisun emännälle ja laitoin saatteeksi, että tervetuloa uudestaan. Aamulla huomasin puhelimessani viestin: "Jos haluatte, saatte sen omaksi."

En oikein ymmärrä, missä olen ja mitä täällä teen.

Otan paikan haltuun uutteralla tutkimustyöllä.

Koratian ihmiset kuvittelivat kuulemma ennen omaa kissaa,
että kissan voi ihan hyvin opettaa nukkumaan omassa sängyssä.
No niin mä nukunkin. Otin ihmisten sängyn heti omakseni.

Cisu tuntui jo niin tutulta, että sääliksi kävi, kun toinen tarvitsi uutta kotia. Koska emme tienneet, miten allergiani kävisi, lupasimme, että Cisu voi tulla ainakin toistaiseksi... Pidätimme itsellemme heti veto-oikeuden, että Cisu ei saa enää ikinä muuttaa minnekään ilman meidän lupaamme. Niin Cisu tuli meille ensimmäistä kertaa suuremman tavaramäärän kanssa jo pari päivää ensivisiittinsä jälkeen. Hän katseli meitä tutkivasti ja hurisi kovaäänisesti, sitten hän meni illaksi iskän päälle istumaan. 

Tässä olen enkä muuta voi.

Alku ei ollut aivan ruusuinen. Allergiaoireeni muuttuivat lähes astmaattisiksi, mutta muutaman viikon päästä helpotti - ja aika pian huomasin olevani vieraillekin kissoille vähemmän allerginen kuin ennen. Cisu vaikutti ensin onnelliselta, mutta meni sitten syömälakkoon, kun ei oikein ymmärtänyt, miksi hän on yhtäkkiä yksin kaiket päivät. Meitä odotti iltaisin kotona kissa, joka kirjaimellisesti roikkui kimpussamme... Syömättömyys johti jopa siihen, että Cisu kävi lääkärissä. Hänellä oli siellä tukenaan sekä entinen että nykyinen omistaja (mieheni). Lääkäri antoi arvion, että "vika taitaa olla kissan korvien välissä". Cisu oli vastaanotolla tukeutunut mieheeni, istunut tiivisti tämän sylissä, ja kotiin tultuaan hän meni suoraan ruokakupille. Ihan kuin Cisu olisi rentoutunut: Voin luottaa tuohon ihmiseen ja uskallan syödä sen antamaa ruokaa.

Aluksi Cisu olikin muuten aina miesten perään, vaikka kyllä kai hän minustakin piti. Cisulla oli kuitenkin vahva taipumus hakeutua miesten seuraan ja syliin, onneksi sittemmin myös naiset alkoivat kelvata. Kummallakaan kissallamme ei ole onneksi suosikki-ihmistä, vaan ainoa jaottelu kulkee siinä, että eri ihmiset ovat eri puuhiin.

Tässä olemme matkalla ensimmäisen yhteisen joulun viettoon sukulaisten luokse. Melkein kahdeksan tunnin junamatka oli aikamoinen koettelemus kaikille,

Mihin mua taas viedään?

ja perillä Cisu olikin hyvin uupunut.

Viimeistään joulun aikaan oli kuitenkin kaikille selvää, että Cisu tykkää uusista ihmisistään. Tässä katsellaan kai telkkaria yhdessä oman väen ja koko suvun kanssa. Cisuhan on aina pitänyt itseään kuin yhtenä ihmisenä - tai toki ihmistä kaikin tavoin korkea-arvoisempana olentona, mutta joka tapauksessa tyyppinä, jonka kuuluu osallistua kaikkiin ihmisten puuhiin.

Sittemmin, kuten blogin lukijat tietävät, Cisusta sukeutui kunnon reissukissa, joka matkustelee erityisesti mökille. Automatkat sujuvat usein karjuen, mutta muuten reissaamisessa ei ole mitään vikaa. Tämä kuva on otettu autossa Cisun ensimmäisenä Koratian-keväänä ja vastaavia kuvia on kai näkynyt silloin blogissakin.

Muistan ainakin kirjoitelleeni keskikonsolikoratista, joka tarvitsi mummin ja vaarin rapsutukea automatkalla.

Nykyisin ainoa tuki, jota Cisu mökkimatkalla tarvitsee, on lohdutus kotiin palatessa. Koratiassakin on ihan kivaa, mutta vielä kivempaa olisi, jos asuisimme mökillä...

Kun Cisu oli ollut meillä vajaa pari kuukautta, havaitsin, että ei auta muu kuin perustaa blogi. Koska saimme Cisun hieman yllättäen, jouduimme aikoinamme ottamaan kissatiedon haltuun hyvin nopeasti. Löysin tuolloin, syksyllä 2008, kissablogit ja sain niistä tarpeeksi helposti omaksuttavaa tietoa ja vertaistukea. Olin myös pallotellut jo aiemmin ajatusta omasta blogista, mutta arvelin, ettei minulla riittäisi juttua yhdestä aiheesta... Toisin kävi, sillä Cisun ansiosta perustamani K-blogi erkaantui pian kolmeksi erilliseksi blogiksi. En olisi koskaan uskonut, miten paljon ystäviä ja sittemmin jopa töitä olen saanut blogin ansiosta! Kokemus on ollut aivan ainutlaatuinen.

Musta tuli sit julkkis...

Vieläkin ainutlaatuisempaa on toki ollut tutustua kissoihin, ja erityisesti korateihin ja vieläpä juuri Cisuun. En yhtään ihmettele, että koratien on perinteisesti uskottu tuovan onnea omistajalleen, vaikka toki superaktiivinen jokapaikanhöyläkissa saattaa välillä hieman rasittaakin. Mutta silti. En tiedä toista elävää olentoa, joka olisi yhtä energinen ja vilkas mutta tarpeen mukaan myös fiksu ja empaattinen kuin Cisu.

Toisen melkein samanlaisen, ainakin toisen yhtä harmaan ja silkkiturkkisen, tyypin kyllä tiedän. Nostalgiasarja "kuvia kännykän uumenista" jatkuukin piakkoin katsauksella Toto Tottiaisen lapsuuteen. :)