Korillinen kaveruutta

Tekniikan oikuttelusta johtuen saamme liveen tämän videon vasta nyt. Piti toivottaa sen avulla rauhaisaa viikonloppua, mutta toisaalta: nämä kuvat ja tämä video jos mitkä sopivat myös pakkaspäivään. Mene kaverin kainaloon, ota iisisti, pysyt lämpimänä ja hyväntuulisena.

Iloista alkuviikkoa kaikille! :)

Ilmastonmuutos?

Onkohan tämäkin osa ilmastomuutosta: yhden ja saman pienen Koratian kissavaltion alueella on samana päivänä havaittavissa sekä arktisia että trooppisia olosuhteita?


Kun ulkona sataa lunta ja pakkastakin on huiman yhden asteen verran, thaimaalaiskissoista tulee eskimokatteja. Toto havainnollistaa. Kylmänä talvipäivänä ei auta muuta kuin pysytellä koko päivä peiton alla ja veljen viekussa. (Itse asiassa pojat ovat käyneet miniulkoiluilla viime päivinä. Ulkoilun aikana ollaan pörröisiä, saatetaan vähän kiroillakin, mutta silti jopa kierähdetään pikapikapiehtarointi omalla asfaltilla vain siitä ilosta, että on päästy 30 sekunniksi ulos.)

Toisaalla Koratiassa havaitaan viidakkomaista tunnelmaa ja peikonlehtiliaaniin jumittunut rotta. Cisulla oli asiansa siinä, että rotta joutui näin pahaan kiipeliin. Pää alaspäin viidakossa killuva rotta oli kuitenkin Cisusta niin hämmentävä näky, ettei hän kyennyt itse pelastamaan leluaan vaan haki mamman avuksi. Jos vaikka itsekin olisi joutunut viidakon vangiksi rottaa täpätessään...

Jättiläinen minimökissä

Mistäköhän se sanonta kissasta ja uteliaisuudesta johtuu? Ettei vain tällaisesta käytöksestä... Rakentelin tänään pitkästä aikaa minikasvihuonettani ja heti kun selkäni käänsin, sieltä löytyi melkoisen iso asukas, Cisu.

Hei, tää lattia on minitiilistä! Mä pystyn liikuttamaan niitä mun nenällä!

Hei, miten mä pääsen täältä pois?


Ja kyllä siinä piti hieman jumpata sekä minun että Cisun ennen kuin Cisu ymmärsi, ettei auta kuin peruuttaa ihan litteänä. Cisu kehräsi koko ajan ja vaikutti muutenkin innostuneelta, joten ilmeisesti hänestä oli hauskaa muuttaa hetkeksi minimaailmaan. Ainakaan se ei ole enää Toton yksinoikeus.

Kauneudenhoitoa

Mökillä tuli vihdoinkin kuvattua myös turkkihuolto. Sehän on meillä miesten hommia: Cisu ja Toto eivät aluksi antaneet minun harjata itseään ollenkaan. Nykyisin saan harjata, mutta kyllä mieheni on silti minua mieluisampi kauneudenhoitaja. Oikeastihan koratin turkkia ei pitäisi välttämättä harjata ollenkaan, mutta kun kevytharjaus kumisella nystyräharjalla irrottaa etenkin talvisin karvoja, jotka muuten pyörisivät lattioilla tai päätyisivät kissojen mahaan, kyllä Cisu ja Toto aika usein pääsevät parturiin.


Ja etenkin Cisu rrrrrrrrrrrrakastaa harjausta. Hän tarjoaa hoidettavaksi auliisti selkänsä, 

päänsä, 

kylkensä, 

ja mahansa.

Ja sitten hampaat! Harjaus päättyy melkein aina siihen, että kissat yrittävät purra harjaa. Joskus se myös alkaa puremisella, sillä etenkin Cisulla on tapana yrittää harjata itse itseään ja kun se ei onnistu, hän tuo harjan ihmiselle. 

Hampaita meillä ei kuitenkaan harjata, sen tunnustamme. Kaapissa olisi kissojen "tuppohammasharja", mutta sen käyttö on Cisusta ja Totosta aivan kauheaa. Kissojen suuhygieniageelistä he sen sijaan pitävät, ja hampaiden harjaaminen tarkoittaakin meillä sitä, että minä pursotan geeliä sormenpäähäni ja kissat nuolevat sen siitä kilvan. Parempi sekin kuin ei mitään, luulen.


Ja niin, on Cisulla ja Totolla ihan oikeakin hammasharja, ihmisten mallia. He nauttivat, kun heitä paijataan hammasharjalla: ilmeisesti harja on mukavan karkea.


Muista kauneudenhoitoasioita mainittakoon, että kynsienleikkuu on yhä edelleen vain ja ainoastaan miesten hommaa. Ja Cisu haluaa aina ja edelleen, että mies pyyhkii kädet pestyään kosteat kätensä Cisuun. Aluksi tämä rajoittui vain iltatoimiin, mutta nyt mies ei pääse ollenkaan kylppärin lavuaarilta kuivaamatta itseään Cisun kylkeen. Cisu on kieltämättä melkoisen originelli kissaherra.


Toto ei tykkää märistä käsistä eikä viihdy aina sylissäkään. Tässä pari kuvaa harjausta seuranneesta leikistä mökillä. Ensin villiä huiskaamista ja sitten (ilmeestä päätellen vastoin kissan tahtoa) syliin rauhoittumaan.

'

Vaikka olen pieni ja söpö, minua ei saisi aina kaapata!

Mökkihöperöt

Näin alkoi Cisun ja Toton vuosi 2012 mökillä.

Ensimmäisenä iltana kissapoloja väsytti, mutta kukaan ei ollut muistanut pedata (ihmisten) sänkyä. Cisu ja Toto petasivat sen itse. Päiväpeitosta tuli hyvä kissanpesä.


Tämän sängyn lisäksi torkkuja otettiin erityisesti vanhempieni sängyssä ja erityisesti silloin, kun vaarikin loikoili:  vaarin jalkopäässä on kiva kölliä. 


Tässä Cisu istuu saunasta palanneen vaarin sylissä hyvin tyytyväisenä. Sylittäjän mukaan kyseessä oli "paras syli ikinä", enkä tiedä, puhuiko hän itsestään vain Cisusta. Joka tapauksessa mökillä on ihanaa, että aina löytyy syli.

Takan edessä on yleensä ollut jakkara lämpöä rakastavaaTotoa varten. Tällä kertaa Cisukin päätti päästä apajille. Pienen väännön jälkeen se onnistuikin, joskaan kumpikaan lämmittelijä ei näytä aivan tyytyväiseltä tilanteeseen.

Takan herruudesta ei sentään kiistelty. Huippupaikka on Cisun, vaikka Totokin siellä käväisi. Cisu oli käynyt huipulla myös huiskalelu suussaan ja aiheuttanut katsojille (joihin en siis itse kuulunut) sydämentykytystä ja kylmiä väreitä: keppi suussa ei kannattaisi loikkia parin metrin korkeudessa. Onneksi Cisu oli tullut rauhallisesti ja hillittyä reittiä alas, muunkinlaisia alastuloja on mökillä nähty.

Totosta takan juurella oli hauskempaa. Varmistaakseen, että takan edustalla voi jatkossakin nauttia lämmöstä, hän auttoi auliisti vaaria takkapuiden lataamisessa.

Lisäksi pojat katsoivat lintutelkkaria, kävivät vähän ulkoilemassa (Cisu meni lintujen lempikatajan alle makaamaan ja kummasteli, kun lintuja ei näkynytkään, vaikka ikkunasta katsoessa ne olivat koko ajan juuri siinä puussa), leikkivät ja pomppivat - sekä tietenkin hurisivat jatkuvasti tyytyväisyydestä. Ei ihme, että kotimatkalla auton hurina peittyi pettyneen ja kiukkuisen Cisun karjumiseen. Ikuinen kysymys mökillä on: MIKSEI ME VOIDA MUUTTAA TÄNNE?

Toto 3 vuotta!

Meidän oma pieni pörröpallero, hauska, lempeä ja aina tomera Toto Tottis Tottiainen eli Cisun rakas pikkuveli ja maailman paras kaveri täyttää tänään kolme vuotta!


Juhlan kunniaksi Toto on kiemurrellut saatuaan Koratian perinteisen synttärilahjan: huumaannuttavaa kissanminttua ripoteltuna karhealle, kissojen käytössä olevalle matolle. Joskus on kyllä nähty vauhdikkaampaa ja äänekkäämpää synttärikiemurtelua kuin tällä videolla.

Minttutömpsyn lisäksi Toto on tänään nauttinut jo Cisun kainalossa nukkumisesta, lintutelevision katselusta (hän hieman selostikin näkemäänsä), ulkoilman hengittämisestä ikkunalaudalla istuen sekä pallon perässä innokkaasti ravaamisesta. Päivän mittaan tiedossa on ainakin kuivatulla ankanlihalla herkuttelua sekä uudella lelulla leikkimistä sekä tietenkin paljon silityksiä, rapsutuksia ja halauksia. 


Palaamme mökkikuviin Toton juhlien jälkeen.

Kiljusen herrasväki matkalla

...tai tarkemmin Kiljusen, Karjusen, Ulinan ja Pomppimisen herrasväki.


Sanokaa minun sanoneen, ettei koliikkivauvan ja uhmaikäisen raivopään yhdistelmä voisi olla rasittavampaa autoseuraa kuin kiukkuinen, kovaääninen, kumeasti ulvova korat. Saavuimme eilen Cisun loppua kohden jo hyvin käheäksi muuttuneen matkaselostuksen saattelemana mökiltä. Kuva havainnollistaa meidän kaikkien oloa, joskaan ihmiset eivät loju lattialla. Cisu ja Toto lojuvat. Olin laittanut portaalle pyykkivuoroa odottaneen lakanan: kissat ovat ottaneet sen patjakseen ja sammuneet. Totokin on ollut aivan voipunut kuunneltuaan tuntikausia veljensä pahantuulista kiljahtelua.


Muuten uusi vuosi meni oikein hyväntuulisesti, ja menomatkakin sujui. Siitä kai se Cisun harmistus syntyikin, että ihanalta mökiltä joutuu aina pois, vieläpä typerässä autossa istuen ja ärsyttävien, kaikuvien ja välkkyvien tunnelien halki matkaten.


Voi puuh. Kerromme mökkikuulumiset, kunhan toivumme paluumatkasta. Taidan mennä minäkin kuitenkin kokeilemaan ensin lattialla nukkumista...