Tyyni ja tassukas

Toto puhuu:

Ajattelin tällä kertaa bloggailla ihan itse ja parantaa mainettani.


Viime aikoina tästä blogista on voinut saada kuvan, että olen tassuton puikula, joka karkailee koko ajan. Se ei pidä paikkaansa. Katsokaa vaikka, olen alkanut nukkua taas tassujen kanssa. 

Ja minä jos kuka osaan nukkua hyvin hienostuneesti tassujen kanssa.


En ole myöskään karannut kolmeen päivään. Näistä kolmesta päivästä olen yrittänyt karata vain yhtenä. Ja näistä kolmesta päivästä yhtenä, tänään, en ole edes karjunut ulos! En, vaikka eilen ikkunastamme näkyi ensin kutsumaton vieras ja sitten ruumis. Katsoimme koko perhe, kun metsähiiri aterioi lintulaudan alla, missäpä muuallakaan, ja sitten Koratian ihmismies yritti pyydystää sen. Hiiri sai makupalan monta kertaa irti loukusta, mutta yhtäkkiä loukussa olikin päästäisvainaja. Me Cisun kanssa olisimme voineet hoitaa homman, mutta kai tuon ihmisenkin on saatava toteuttaa metsästäjää itsessään. Hän väitti, että hiiret voivat tulla ilman loukutustoimenpiteitä meille sisään, mutta kuka hiiri nyt muuttaisi tänne harmaiden suurpetojen valtakuntaan? Tänään täällä ei ole vainottu ketään. Minä olen ollut rauhallinen, samoin koko Koratia.

Ensi viikko ei kai ole ihan kauhean rauhallinen, sillä joudumme kuulemma tekemään kotitöitä, koska meille tulee joku Joulu. Sen kanssa tulee Kuusi ja Pukki. Ihmiset ovat sanoneet, että me ei saada Cisun kanssa kaataa Kuusta. Aika outoja ajattelevat - eihän me ulkonakaan puita kaadeta!

Naukulan Mammalle erityisterveiset, jos satut tätä lukemaan. Vaikka olenkin omasta mielestäni taas aivan tyyni, olen onnistunut riipimään pitkän pätkän köyttä Helmin meille lähettämästä tolpasta. Niin että kuka on muka tassuton? Sitä paitsi ilman tassuja en olisi voinut kirjoittaa tätä.


Ei muuta asiaa. Tavataan taas!"

Villiäinen

Viimeaikaisista kirjoituksista voitte varmaan päätellä, ketä tarkoitan.


Tulin juuri tapaamasta ystäviä. Kerroin heille, että lähtiessäni Cisu ja Toto olivat juuri heränneet päiväunilta ja olivat todella villillä tuulella. Jotta heistä ei olisi niin ikävää jäädä vaille ihastuttavaa seuraani, päätin rauhoittaa heitä hieman ennen kotoa lähtemistä.


Otin kissat vuorotellen syliin ja ulos. Cisun kanssa meni hyvin, hän vain kehräsi ja tarkkaili, nuuhki ilmaa ja pyysi lopulta päästä maahan. Siinä hän seisoi kauniisti, pidin muodon vuoksi pannasta kiinni.


Mutta sitten se meidän kiltti ja rauhallinen, luotettava Toto... Hän ponkaisi salamannopeasti sylistäni heti ovella ja eteni korkein jättiläisloikin suoraan naapurin asuntovaunun alle. Sieltä minua sitten kurkisteli hyvin myhäilevän näköinen kissa. Vähän piti nostella tassuja kylmässä ja märässä maassa, mutta muuten Tottis tuntui olevan oikein tyytyväinen tempaukseensa. Kuihtunut lehti ei auttanut, mutta puolimädällä heinällä sain houkuteltua hänet vihdoin pois piilostaan.


Vein Toton sisälle ja jätin tappelemaan Cisun kanssa. Cisu oli vihainen, kun pikkuveli oli (taas) niin kauan ulkona. Hyvin toimi siis rauhoitustemppuni.;)

Edellisessä postauksen kommenteissa Naukulan Mamma epäili, että Toto etsii tonttuja. Ainakin hiiri- ja rottatonttu onkin tänään nähty pihallamme. Voihan... Koratiassa on nykyisin aika eläimellistä menoa.

Roskisdyykkari

Muistatte varmaan, että viime viikolla Toto Tottis Tottiainen vietti itsenäistä päivää ja oli pitkän tovin yksin ulkona. Sen jälkeen hän on karjunut ulos päivittäin, mutta ei ole päässyt luvallisesti kertaakaan ja onnistunut karkaamaankin vain kerran. Siitä karkureissusta päästiin helpolla. Pimeän ja räntäsateen lannistama Tottis istahti aivan ulko-oven viereen ja katsoi minua anovasti: Kauhea ilma, kanna mut kotiin.


Tänään Toto oli päässyt kiellettyyn paikkaan sisällä. Olin keittiössä, kun jostain alkoi kuulua surkeaa vikinää. Meillä on ulosvedettävä roskiskaappi ja siellä lytyssä roska-astian takana oli tutkimusmatkailija Tottiainen ja reklamoi. Hän myös katsoi minua syyttävästi (hänellä itsellään ei ollut mitään osaa eikä arpaa roskikseen jumiutumiseen, minä olin ainoa tunari) ja odotti, että taas kerran hänet noukitaan syliin ja pelastetaan pälkähästä.


Aika ei käy pitkäksi Toton kanssa.


Onkohan Toto onnistunut hämäämään meitä kaikkia vai onko hän saanut vaikutteita toimeliaalta veljeltään? Kaikista Cisun sukulaisista hänelle valittiin kämppikseksi juuri velipuoli Toto, koska siinä missä Cisu oli heti ollut pentueensa villein, Toto taas oli ollut rauhallisin. Nykyisin Toto vaikuttaa usein Cisua villimmältä! Hän ei ole niin yritteliäs eikä kiivas kuin veljensä, mutta sille päälle sattuessaan oikea pyörremyrsky ja katujyrä, joka koheltaa hurjana pitkin Koratiaa. Cisulla on myös joko paremmin järkeä tai tuuria, sillä häntä ei saa jatkuvasti pelastaa jumituksista, toisin kuin milloin minkäkin oven takaa löytyvää pikkuveljeään.

Toto: Älkää kuunnelko, mitä musta taas puhutaan. 

Mulla on syyni tempauksiini, mutta sitä ei vaan jotkut

alkeelliset tyypit meillä Koratiassa ymmärrä.

Mitä isot edellä...

Meillä on yksi joulu- tai oikeastaan talvikoriste. Vitriinikaapin ovessa roikkuu pieni luistinpari, joka ei arvatenkaan ole jäänyt kissoilta huomaamatta. Ylävideossa Cisu näyttää nopeasti, miten hän yrittää anastaa luistimet itselleen. Sen jälkeen Totonkin piti tietenkin kokeilla samaa. Mutta voi ei, kukaan ei tullut apuun ja brrrrräYY ja puistatuksia päälle, anastaminen ei onnistunut.

Uupunut puikula

Hätkähdyttävä ja hieman pelottavakin mutta usein toistuva näky Koratian eteisestä: kissojen fleecemajasta näyttää pudonneen lattialle tajuton ja tassuton Toto! 


Älkää huolestuko. Kaikki johtuu vain siitä, että Toto haluaa nukkua majassaan, mutta siellä tulee kuuma. Niinpä ei auta kuin ojentautua osin lattialle, vaikka kesken syvimmän unen.

Ja niitä etutassuja ei voi näyttää, koska niiden paikka on majassa. Toto nukkuu vaikka tassut suorina kylkeä vasten, jos tassuilla on hyvä syy erikoiseen asentoon: Toton varpaat ovat majassa taka-alalla viihtyvän tärkeän isoveli Cisun vatsavilloissa. Nukkuminen on helppoo, kun on joku, josta pitää kii...

Herkkä kuorsaushetki menee pilalle, kun Cisu havahtuu, että paparazzi on taas tullut pilaamaan kaiken.

Mä en kestä! Mä meen muualle nukkumaan!

ÄH! Pitääks sun aina?

Ja Toto-raukka jäi yksin. Jatkaisko unia vai näyttäisinkö minäkin mieltä tuolle kamerahosujalle?


Kuorsauksesta tuli muuten mieleen unissa puhuminen. Onneksi Tottis alkaa olla tottunut lintutelkkariin. Hän ei enää käytä öitään joko ikkunan edessä lintuja odottaen tai unissaan puhuen. Lintutelevisiolähetysten alkuaikoina Toto alkoi nimittäin kiljahdella ja vingahdella unissaan ja välillä heilutella tassujaan. Nyt hän on rauhoittunut ja nukkuu onneksi hiljaa ja enemmän.

Kuin kaksi marjaa

Päivystäjät paikalla! Yksinään eläin, auto tai ihminen
 ei jää meiltä huomaamatta.

Koratian ihmisväki on ollut tällä viikolla hieman huonovointista, mutta onneksi kissat ovat olleet kunnossa. Kuvatkin ovat jos eivät nyt huonovointisia, niin -laatuisia silti, mutta idea tullee selväksi: Cisu ja Toto ovat pitäneet toisilleen seuraa. Minusta tuntuu, ettei heitä ole näkynyt moneen päivään erillään, vaan he ovat aina yhdessä ja aina samassa asennossa.

Pitäiskö leikkiä?

Ei jaksa.


Teemme kaikemme, että jaksamme ensi viikolla sekä leikkiä että päivittää hieman enemmän!

Itsenäinen päivä

Tuolla mä olin ja seikkailin!

Cisu ja erityisesti Toto toivottavat hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ihmisille ja erityisesti kaikille kissoille!


Totolla oli eilen elämänsä itsenäisin päivä. Kummitätini oli meillä kylässä ja lähdin hänen kanssaan vajaan tunnin kävelylle... Kun palasimme kotiin, mies ilmoitti, että jätitte sitten Toton ulos! Hän oli juuri havahtunut siihen, että Cisu katselee hyvin kiinnostuneena ikkunasta - eikä ihme, koska Toto Tottis Tottiainen, innokas karkuri ja suuri seikkailija, istui ulkona terassilla. Totolla ei ollut ollut mitään hätää eikä hän edes palellut, mutta oli sentään suostunut tulemaan sylikyydissä kotiin. Myöhempi tarkastelu osoitti, että Toto oli seikkaillut terassin lisäksi ainakin auton päällä, tassumerkki oli käyty painamassa tuulilasiin.


Voihan seikkailu! Kun hiljattain hankimme Totolle pannan, se tuntui hieman hätävarjelun liioittelulta, koska kumpikaan kissa ei ole livahtanut ulko-ovesta alkukesän jälkeen kertaakaan. Yleensä olen myös neuroottisen tarkka siitä, että tiedän kotoa lähtiessäni, missä kissat ovat, eivät esim. ulkona tai vaikka vaatekaappiin jumiutuneena. Näköjään näinkin voi kuitenkin käydä; näin totaalisesti kumpikaan moukula ei ollut aiemmin karannut tai kadonnut. Onneksi sää oli leuto ja mies kotona. Halutessaan Toto olisi varmasti voinut kurkata ikkunasta tai huutaa apua, mutta koska hän ei näin tehnyt, hän lienee vain nauttinut yllättävästä ulkoiluhetkestään. Lintuja ja pieniä jyrsijöitä tuntuu olevan nyt hurjasta, mikäs siinä ulkoillessa.


Kun kysyin, eikö Cisukaan yrittänyt huudella Toton perään, mies sanoi Cisun olleen hyvin hellä ja kiehnänneen koko ajan sylissä ihan tuota viime hetken ikkunasta katselua lukuun ottamatta. Sama ilmiö siis, kun ajat sitten jätimme Toton (hänen pitäisi pitää vähän enemmän meteliä itsestään, ettei näin kävisi) yöksi kylppäriin. Cisu puski ja pussaili minua koko yön, niin etten todellakaan ajatellut, että joku olisi vialla... Kaikesta symbioottisesta veljesrakkaudestaan huolimatta kissat taitavat kaivata myös ekslusiivista laatuaikaa toisinaan. 


Se heille suotakoon - kunhan se ei enää koskaan tapahdu sen kustannuksella, että Tottis on joko ulkona täysin vapaana tai jonkun oven takana jumissa. Vaikka hänestä se voisi olla kivaakin, Toto on ollut oikein iloisella ja ystävällisellä tuulella karkumatkansa jälkeen.


Toivotamme hyvää ja sopivan itsenäistä päivää kaikille!