Kissanpäiviä

Kevätaurinko on tuonut mukanaan lituskakissoja. Tämän kissarodun tunnistaa siitä, että se viettää aikaa pehmeällä matolla sohvapöydän alla, mahdollisimman litteänä aurinkoläikässä maaten. Lituskainen olotila takaa, että mahdollisimman suuri kissapinta-ala on auringossa. Rotu paljastaa usein olinpaikkansa hurisemalla hiljaa itsekseen. Rodun lempivuodenaika on kevät.

Tässä yksi lituskakissa on kiivennyt poikkeuksellisesti kerälle sohvalla olevaan läikkään. Hetken vanhempaa lituskamestaria katseltuaan hänkään ei enää voi vastustaa pöydänalusläikän kutsua.

Lituskakissat saattavat hetkellisesti häiriintyä ja nousta istumaan, jos heidän pyhään olinpaikkaansa yrittää mönkiä ihmisiä kameran kera. Rotu ei kuitenkaan jaksa istua kovinkaan kauan, vaan auringonlämmin matto vetää heitä vastaanpanemattomasti puoleensa.

Lituskalandiassa kaikki hyvin.

Hämähäkkimies

Mun iltapala meni tonne!

Totokaan ei huuda joka ruoan perään. Pari iltaa sitten kylpyhuoneesta alkoi kuulua kovaäänistä hurinaa, ja sieltä löytyi pörisevä Toto iltapalahämähäkkiä saalistamasta. Cisu toimi tarkkailijana. Ammeessa oleva muoviastia on kissoista tosi kiva piiloutumispaikka, olkoon siis toistaiseksi siellä. Amme on muuten rikki, joten siitä ei ole ihmisille iloa. Onneksi Cisu ja Toto hyödyntävät sitä sitten ihmistenkin edestä ryömimällä ammeen alla ja saalistamalla sen sisällä. 

Kissakirjasto esittelyssä

Jälleen ristiinmainostuksen aika: kirjablogiin on ilmestynyt esittelyjuttu kissakaunokirjallisuuskokoelmastani.

Rakastettava kepulikatti

Mitä upein tunnustuspalkinto on lähtenyt kiertämään kissablogimaailmaa, kiitos Wilma Ilona Naukulan (eli Cisun kaukorrrrakkauden!) hienon sydäntaideteoksen ja Unna Tuutikki Penninrahan innovatiivisuuden ja aktiivisuuden. Kiitämme sydämellisesti palkinnosta!


Tämän palkinnon säännöt ovat seuraavat:
Tunnustuksen saajien tulee ystävänkirjamaisesti tunnustaa, millä tavoin on rakastettava kepulikatti. Kuvatodistusaineiston esittely on suotavaa soveltuvin osin samoin kuin tunnustuksen eteenpäin luovuttaminenkin.
 
Kysymykset:
 
Rakastettava kepulikatti/-katit
Koratian maan kuninkaat, itämaanprinssit Cisu ja Toto alias Tottis Tottendahl



Valvomme tiluksiamme talvellakin (30 sekuntia/ulkoilukerta).


Inhokkiruoka
Molemmat: kaikki kala ja kaikki pateet. Piparkakku.

Herkullisin kielletty ruoka
Cisu: Ihmisten hiukset, suoraan päästä lipoen nautittuna.

Toto: Vihreät kuulat, vaan ei ne makeiset vaan oliivit ja viinirypäleet.

Paras kielletty leikkikalu
Cisu: Ihmisten vaatteet. Jos niistä roikkuu nauhoja, on niiden perässä ihana pomppia. Vaatteita voi myös raahata ympäriinsä ja käyttää omiin tarkoituksiinsa, kuten kissanpetinä. Tykkään myös keittiön alasokkelista.

Toto: Ihmisten varpaat. Mutta kun ne vaan maistuu parhaalta just aamulla!



En varmasti aikonut haukata varvasta. Mä oon ihan rauhallinen. Mua nukuttaa kauheasti, siksi mä tulin sänkyyn!

 Kamalin hoitotoimenpide ja kuinka sitä välttelen
Cisu: Mutaisten tassujen pesu. Ulvon niin, että se kuuluu Thaimaahan asti. Inhoan myös sitä, jos joku (=Toto tai emäntä) näkee minun nauttivan kynsienleikkuusta. Alan heti ulkoa, irvistellä ja sätkyttää, jos jään kiinni siitä, että vietän miesten manikyyrihetkeä.

Kierin ainakin 27 kertaa päivässä huutaen lattialla, koska en kestä enää sekuntiakaan ilman mammaa ja sen rapsuttavaa kättä. En kuitenkaan IKINÄ alkaisi niin pehmoksi, että antaisin sen katsoa, miten mun kynsiä leikataan.

Toto: Harjaaminen. Tai nautin siitä kyllä, jos sekin pysyy miesten juttuna. Jos mamma yrittää harjata, menen ihan littanaksi ja kiemurtelen äkkiä pakoon. Miksi se ei ikinä tajua, ettei naisten pidä sotkeentua kauneudenhoitoon?

Mittavin tihutyöni
Cisu: No, äh... no ootte te sen kuullutkin: ihmisten sänkyyn pissaaminen.

Toto: Erään koristelampaan raatelu ensimmäisellä mökkireissullani. Sen jälkeen en ole lampaita nähnytkään, sillä kaikki koristeet piilotetaan aina kun minä Suurpeto ja HURja raatelija saavun paikalle. Ai niin, olen raadellut myös lampaantaljaa ja tuhonnut oliivipuun taimen kotona. Ja tappanut päästäisiä jopa ajatuksen voimalla!

Kuinka saan ihmisten jakamattoman huomion
Cisu ja Toto: Eilen me saatiin ainakin mamma tosi nopeasti hereille! Se nukkui kyljellään ja me aseteltiin kengännauha sen pään päälle. Sitten me tuijotettiin sitä kumpikin omasta suunnasta ja se havahtui tosi vikkelään, kun se pelkästi, että me loikataan sen pään kimppuun! Oikeasti me ei ikinä tehtäisi niin, me ei koskaan uskalleta ottaa leluja ihmisten pään päältä, sitä on kokeiltu. Me ollaan villejä mutta kilttejä ja kunnioittavia.

Viattomin ilmeeni


Cisu:

Siirrämme palkinnon eteenpäin Paavolle ja Harmille, joilla ei ole vaikeuksia asua samassa taloudessa lampaantaljan kanssa.

Varjoteatteria

Kevät ei tule kissakotiin huomaamatta. Kun kotona kulkee tuon tuosta tällaisia kevätkiihkoilijoita häntä valmiustilassa, on aika pistää heidät hetkeksi jäähylle.

Tässä vastavaloon kuvattu videonpätkä Cisun ja Toton aamuisesta terassikeikasta. Cisu suunnisti suoraan rakennuslavalle, joka erottaa meillä hienosti terassin lumesta. Toto oli sitä mieltä, että lumivuorelle pitäisi päästä. Lumi ei kuitenkaan parin käskynkään jälkeen muuttunut miellyttäväksi, joten Tottis kömpi veljen perässä lava-aidalle maailmaa ihmettelemään.

Ihan kauheasti emme aio tällaisia vapaaulkoiluja harrastaa, jotta valjaat eivät olisi järkytys, kun lumi ei enää ole kissapaimenena.

Cisu on muuten aika ovela. Pari päivää sitten hän huusi kovaan ääneen, että avaisin keittiön ikkunan. Kun kysyin, mitä siellä nyt on, Cisu vastasi välittömästi: "Vauva!" Onneksi Cisu ei ollut oikeassa, mutta sai nyt kuitenkin minut avaamaan ikkunan. Ehkä hiirivauva oli kierrellyt lumella, ainakin pikkuisia tipsutusjälkiä näkyy lumessa tuon tuosta.

Ruoalla EI leikitä

Olipa kerran ajattelematon kissanemäntä ja pieni nälkäinen Toto-kissa.

Eräänä aamuna (tänään) emäntä seisoi keittiön ovella ja huusi: "Syömään!" Seuraavassa sekunnissa hän oli kaatua ohjuksen, luotijunan ja valon nopeudella keittiöön kiitävään Totoon. Totolla oli aivan hirveä ruokavaje, niin kauhea, ettei ihminen voi sitä kuvitellakaan. Onneksi emäntä ehti väistää nälkäkiitäjää viime hetkellä.

Epäonnekseen emäntä oli ollut niin hölmö, että olisi esittänyt kutsuhuudon, vaikka kissanruokapussi oli vielä hänen kädessään. Siitä Toto ei yhtään pitänyt. Hän karjaisi emännälle kaikkien aikojen ÄY:n ja mulkoili tätä hyvin ärtyneenä. Nyt se ruoka mun kippoon ja sassiin, senkin huijari!

Sapuskalla ei todellakaan saisi leikkiä. Eikä nälkäisten kissojen tunteilla. Äy.

Kirjavinkki kissaihmiselle

Pakko mainostaa: kirjoitin juuri kirjablogin puolelle liikuttavasta ja kiinnostavasta kissakirjasta Homer-kissan uskomaton elämä.