Insinöörin pojat

Yritin aamun pimeydessä huvittaa Cisua ja Totoa melkein laserlelulla eli pienellä Maglite-taskulampulla, josta tulee kapea valokiila ja vain pieni valopilkku lattialle.

Pojat valpastuivat välittömästi valopilkun huomattuaan. Kumpikin alkoi hurista, nousi jalkaani vasten ja halusi kietoa etutassunsa taskulampun ympäri. Sitten he taputtivat taskulampun päätä vuorotellen. Täp täp, ongelma ratkaistu, tuolta se valo tulee. Tämän jälkeen lamppu ei kiinnnostanut yhtään.

Harmi, ettei poikien insinööri-ihmiskämppis ollut todistamassa harmaaherrojen viisautta. Heitä ei kiinnosta riehuminen, vaan tekniikka. Tietenkin. Siksi kai se sokkelikin taas kaadettiin aamulla. Eilen myös opittiin, miten keittiönkaapit avataan. Taitaa tulla lapsilukot uuteenkin kyökkiin.

Ylimarsu valvoo

 

Totolla oli viikonloppuna kovasti duunia, sillä hänen piti mm. imuroida. Cisusta imurointi on ihan EVVK-touhua, mutta Toto katsoo velvollisuudekseen johtaa pölynpoistotyötä imurin lähellä marsuasennossa istuen ja korviaan höristellen. Tällä kertaa hän kävi myös välillä lyömässä imuria. Ehkei se ollut tarpeeksi ahkera.

Perussiivouksen lisäksi pojat auttoivat keittiöhommissa. Karvainen työnjohto ja virallinen valvontaosasto oli kiinnostunut erityisesti siitä, että mies pesi ja harjasi uudet keittiönlaatat tasaisen siisteiksi ja käsitteli ne suoja-aineella. Tätä työtä ihmeteltiin niin ohjaajantuolilta käsin

 

 kuin hieman lähempääkin.

Työteliäs viikonloppu takasi, ettei poikien tarvinnut juurikaan irrotella sokkeleita (pari kertaa yritettiin toki) eikä tehdä muitakaan tihutöitä. Välillä saunottiin, sitten nukuttiin ja muu aika opastettiin ihmisiä työssään. Hyvä, että mikään ei tapahdu ilman kaikkitietävän koratialaisen katsetta!

Mehän varoitettiin!

Niin. Kyllähän Cisu ja Toto selvämaukuisesti kertoivat keittiötarkastuksen yhteydessä, että alasokkelit ovat ihan naurettava (nau'uttava) keksintö. Emme olisi silti halunneet todistaa tänä aamuna, että näppärältä kissalta menee sellaiset 23 sekuntia alasokkelin irrottamiseen. Kas näin:

1. Liu'uta ensin tassuasi sokkelin yläreunan ja kaappien alareunan välissä.

2. Etsi integroidun astianpesukoneen kohta. Siinä on helppo tunkea tassu sokkelin reunan yli. Käytä koko vartaloasi ja väännä voimiesi takaa.

3. Kun sokkeli on irronnut ja kaatunut, mene kaappien alle ja irrota lattiakaivon ritilä. Ole valmis tarrautumaan viemäriputkeen, jos ihminen yrittää kiskoa sinua takaisin.

Lisähuomautuksena vielä, että tämä sokkelintuhoamistemppu ei ole vain Cisun osaamisaluetta. Toto taitaa tempun ihan yhtä hyvin, vaikka teeskenteleekin kuvissa viatonta.

Huoh. Luulimme, että viikonloppuna pitää kiirettä, että saamme siivottua kaikki keittiönkaapit ja laitetettua vihdoin tavarat paikoilleen. Nyt vaikuttaa siltä, että meidän pitää vielä keksiä uusia sokkelinkiinnitystapojakin, keittiöfirman klipsit kun eivät ole pojille este eivätkä edes hidaste.

Mutta millä voimilla niitä kiinnitystapoja jaksetaan miettiä? Olen usein kehunut, että Cisu ja Toto ovat harvinaisen kilttejä yökissoja. Ei mitään kekkalointia, vaan nukkuvat yhtä pitkät ja usein pidemmätkin yöunet kuin ihmiset. Paitsi että talviaika ei sovi heille. Tällä viikolla pojat ovat menneet nukkumaan aivan liian aikaisin ja sitten heränneet kurisemaan, tepsuttamaan, ravaamaan ja askartelemaan jo varhain aamuyöstä. Askarteluksi katsotaan mm. kissanvessan kuopiminen niin kovaäänisesti että se kuuluu varmasti naapuriinkin, pahvilaatikon silppuaminen yön hämärinä tunteina ja kännykkäni varastaminen.

Olen Lefan uudelle koratblogille kateellinen hienosta nimestä. Karvakelmit kuvaa näitä vintiöitä enemmän kuin täydellisesti!

Todistusaineistoa

Paparazzin piti vaania vain vuorokausi, ja voilà: kaksi kissaa kopassa, myös Cisu. 

Vähän siellä näyttäisi olevan ahdasta, mutta Cisu ja Toto nukkuvat muutenkin aina aivan päällekkäin.  Jos koreja olisi kaksi, he änkeytyisivät silti samaan koppaan.

Sen verran kamera sääli Cisua, että kun yritin videoida poikien hellää koppapesuhetkeä, Cisun(kin) tyytyväisen, kauan kestäneen hurinan sijasta kamera tallensi vain pari sekuntia epämääräistä kolinaa. Sellaista ei voi julkaista blogisssa.

Minä säälin blogin lukijoita sen verran, että lupaan, etten hetkeen (ainakaan vuorokauteen) julkaise yhtään kuvaa tästä kuuluisasta harmaasta kopasta.

Eilisessä koppakatsauksessa Sitruuna argumentoi, ettei Cisua voinut tunnistaa viuhahduskuvasta. En ole kyllä varma, voiko ketään koratialaista oikeasti tunnistaa kuvasta, sen verran samannäköistä porukkaa ovat. Tietääkseni Cisulla ei kuitenkaan ole stunttimiestä, eikä meillä muutenkaan vieraillut eilen ylimääräisiä harmaaturkkeja. Jos vierailisi, sitä ei kyllä välttämättä huomaisi: meillä käyneet ihmiset ovat vaihtelevasti sitä mieltä, että meillä on 1–3 kissaa.

Viime hetken pelastautuminen

Cisu meinasi jäädä eilen nolosti kiinni siitä, että hän oli sortunut kissankoppaan nukkumaan yhdessä Toton kanssa. Onneksi tämä ei aivan tallentunut valokuvaan.

Totoa ei nolota. Hän oli juuri ennen koppaunia tehnyt kovan urakan keittiön puolella, mm. hypännyt jokaiselle paikoilleen kiinnittämälleni kaapinhyllylle ja tonkinut salaa roskista. Kyllä sellaisen ahkeruuden jälkeen voikin vähän torkkua. Ja vaikkei ahkera olisikaan, ovat koppatorkut Toton jokailtainen juttu. Kopan pohjalle onkin taitettu lakana pehmeäksi patjaksi, ja välillä Toto ottaa jonkun tärkeän tavaran mukaansa unileluksi. 

Cisu ei vaan ymmärrä hyvän päälle. Tai ainakaan myönnä.

Allassukeltajat

Eilen päästiin vihdoin pyyhkimään ja täyttämään uusia keittiönkaappeja. Ja mikä parasta, keittiön ovi oli auki koko illan! Kyökki ei ole enää kissoilta kiellettyä aluetta – mikä mieletön yllätys.

Arvatenkin tästä yllätyksestä otettiin kaikki ilo irti. Karvaisten Kaikkien Alojen Erikoisasiantuntijoiden pieteetillä suorittama keittiön lopputarkastus kesti noin kolmisen tuntia putkeen. Voin kertoa, että koko paikka saatiin haltuun: yhtään nurkkaa ei varmasti jäänyt nuuhkimatta ja täppäämättä.

Erityisesti vesiasioissa on onnistuttu tekemään oikein hyviä valintoja. Isot ja syvät altaat ovat mukavia lymyilypaikkoja ja korkea hanakin tarjoaa aivan ennenkokemattoman huvittelumuodon. Kun siitä tulee vettä, kissa mahtuu kulkemaan hanan ja vesisuihkun välistä. Se vaatii tietenkin suurta rohkeutta ja harkitsevuutta, mutta onhan koratialaisilla ainakin ensimmäisenä mainittua...

Kaapeista suosikiksi nousi kulmakaappi, jossa on peräti kolme tasoa. Yhdelle kissalle olisi siis vielä tilaa.

Myös roskakaappi oli hyvin kiinnostava ja vetolaatikoissa kiehtoi se, että ulosvedetyn laatikon taakse saattoi livahtaa piiloon. Ihmisen oli ilahduttavan vaikea kiskoa laatikon taakse piiloutunutta kissaa esille.

Vaikka kyllä pojat auttoivatkin. Kun korkkasin uutta keittiötä odottaneen kahvinkeittimen laatikostaan, Cisu meni heti analysoimaan keittimen suojamuovipussia (lue: ryömi sen sisälle) ja Toto keitintä itseään.

Sitten Toto hoksasi, että tuohan pitää pestä ennen kahvinkeittoa. Hän otti kahvimitan hampaisiinsa ja vei sen huomaavaisesti lavuaarin pohjalle tiskausta odottamaan.

Kaiken kaikkiaan keittiö havaittiin oikein hyväksi. Kaikesta annettiin arvosanaksi HURmaava, ja välillä kiemurreltiin onnesta.

Moitteita tuli ainoastaan siitä, etteivät ovet ja laatikot auenneet kissojen voimin eikä astianpesukoneeseen saanut mennä, mutta sehän ei ole vain tälle kyökille ominainen vika. Vanha keittiö oli aivan yhtä ankea tässä suhteessa.

Minä en joutunut antamaan keittiöapulaisille moitteita kuin kerran. Se oli silloin, kun he vuoron perään kokeilivat, voiko liesituulettimen päälle hypätä. Ei voi – mutta tuulettimemme ei näemmä naarmunnu kissankynsistä. Onneksi ei, sillä eipä tullut tyhmien ihmisten mieleenkään miettiä tilausta tehdessä, aikooko joku pomppia liesituulettimen päälle!

Uudet passikuvat

Marraskuun alussa on todettava, että tämän vuoden valjastelukausi on ohi. Ulkona on niin märkää ja koleaa, ettei kunnon koratialainen pistä sinne tassuaan (lue: ei siis myöskään yritä karata kotoa aina kun ovi aukeaa, puolensa loppusyksyssäkin). Sisällä koratialaisen saattaa tavata puskemasta patteria, ihanaa että se hohkaa turvallista lämpöä.

Ulkokauden muistoksi ja uutta kautta odotellessa päätin hieman päivittää blogin ulkoasua kuvien osalta ja valitsin sivupalkin uudet kuvat ulkoilukuvien joukosta. Pojista olikin oikeat vauvakuvat – olen joskus saanut palautetta, että varsinkin Toto on nykyisin aikuisemman oloinen, niin kuin onkin.

Muokkasin vähän tekstejäkin. Nämä jäävät nyt historiaan:

CISU

Rohkea, utelias, taitava ja suurisydäminen kaikkien ystävä. Vilkas puuhaaja, joka haluaa olla aina keskipisteenä. Rakastaa ulkoilua ja höyhenleluja. Hyvin puhelias persoona.

 TOTO 

Kaikesta kiinnostunut reipas pikkuveli, tahtoo tehdä kaiken samoin kuin isoveljensä. Rauhallinen tarkkailijaluonne, aina tomera ja iloinen. Rakastaa hyvää ruokaa eikä pelkää mitään.

Uusien passikuvien valitseminen olikin vaikeaa. Harmaat viipottajat katsovat harvassa kuvassa kameraan tai ovat mitenkään ryhdikkäitä: vaikka vaanikyyryssä oleva kissa näyttää hauskalta, vaanimiskuvasta rajattu pää näyttää ihan kaulattomalta. Osa kivoista kuvista taas oli kuvattu liian kaukaa. Muuten olisin valinnut Cisusta kuvan, jossa hän nautiskelee ilta-auringossa tämän vuoden viimeisellä oikeasti vielä lämpimällä ulkoilukeikalla.

 Mielestäni ylempään kuvaan kuuluu oleellisesti hieman jo syksyn myötä ränsistynyt heinikko. Alemmassa kuvassa taas meidän heinähattu katselee tiluksiaan korsi päässä... Eli ei näitä kuvia.

Totosta olisi tehnyt mieli laittaa kaikkien aikojen hassuin Toto-kuva: lohikäärme tutustumassa vieraaseen kissaan. Satunnaiset blogissakävijät olisivat voineet kuitenkin pelästyä liikaa, eikä moinen tulensyöksentä ole muutenkaan Totolle ollenkaan luonteenomaista, joten valitsin tavallisemman kuvan. Tätä lohikäärmekuvaa on vain pakko katsella aina välillä, se on niin hassu!

Koko kertomus lohikäärmeen hurjasta kohtaamisesta naapurissa kyläilleen kissan kanssa löytyy täältä. 

Samaisessa kertomuksessa puhutaan paljon Cisulle niin tärkeästä poterosta – siispä Cisun uusi passikuva rajattiin itseoikeutetusti poterokuvasta, jossa Koratian kuningas istuu valtaistuimellaan:  

Hieman sydäntä kirpaisi poistaa blogin yläpalkista jo poikien toisena yhteisenä iltana otettu halikuva.

Viimekesäinen halikuva asettuu kuitenkin paremmin blogin otsikkotekstin kanssa. Ja halailevathan Cisu ja Toto yhä – tuosta ekasta halaamisesta veljesrakkaus on vain kasvanut ja syventynyt päivä päivältä, jo pian puolentoista vuoden ajan!