maanantai 23. heinäkuuta 2012

Karkailua, karjumista, salarakkautta

Ehkä Toton ajoittainen yrmeys ulkoillessa 
johtuukin vain siitä, 
ettei hän saa olla VAPAA.



Pakko raportoida tännekin, vaikka ihan muuta olin suunnitellut bloggailevani seuraavaksi. Tänään piti meilata ystävälle näin: 

"Meillä olikin äsken aikaa jännää kissanmetsästystä. Ehdimme jo jutella, että nyt pojat ovat vihdoin rauhoittuneet päiväunille, kun huomasin, että rauha johtuikin siitä, ettei meillä ollut yhtään kissaa kotona. Keittiönovi oli auki, eikä poikia näkynyt missään. 

Aika pian löysin Cisun makaamasta sateessa märässä ruohikossa naapurin pihalla. Cisu pullisti häntäänsä ja näytti äkäiseltä, mutta salli noukkia itsensä kotiin. Tottis sen sijaan piiloutui niin hyvin, että välillä piti palauttaa Cisu kotiin ja miettiä, mistä ja miten Tottista voisi etsiä. Lopulta hänet havaittiin naapurin terassilla grillin takana. 

Toto ei vain todellakaan halunnut tulla kotiin! Seurasi ensin mun ja sitten myös miehen  ja Toton pikajuoksua pitkin ja poikin. Toto otti meidän autonaluksen asemapaikakseen ja teki sieltä singahduksia. Vanha keino, eli varaston oven avaaminen ja Toton sinne loukuttaminen, ei toiminut, koska Toto aavisti ansan. Lopulta sohimme häntä auton alta sauvakävelysauvalla, mistä Toto loukkaantui niin, että käveli lopulta itse kiukkupörröisenä pääovelle ja katsoi sieltä kuononvartta pitkin, että saisiko sitä palvelua, menisin nyt itse ja omasta tahdostani sisälle. Hui, mikä seikkailu. Onneksi pojat nukkuvat nyt yhdessä rauhallisessa sykkyrässä. Pari päivää sitten ne suuttuivat toisilleen ulkona niin kovasti, että kuulin sen sisälle asti ja luulin, että meidän pihalle on tullut vieras kissa. Ei, veljekset siellä vain karjuivat toisilleen..."

Eli vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Kumpikaan ei ollutkaan aikoihin vilahtanut karkuun! Ei tietoa, miten pojat olivat aukaisseet oven, mutta nyt se on tiukasti lukossa... Ja tuo muutama päivä sitten tapahtunut tappelu, se oli aikamoista kuultavaa se. Onneksi rähinä oli aivan ainutkertainen ja sen jälkeen on oltu taas hyvin veljellisissä väleissä.

Ja salarakkausosasto... Luulen, ettei Toto aio edelleenkään puskea minua vähään aikaan. Hänhän, vaikka hänet tunnetaan oikein superpuskijana, lopetti puskemisen, kun hain hänet mökiltä. Eilen havahduin salapuskuun; sohvalla lojuessani tuli tunne, että ihan kuin joku hivelisi jalkojani. Tottis, hellä Tottis, joka pakeni heti kun huomasi tulleensa yllätetyksi. Epäilen, ettei sauvakävelysauvalla sohiminen edesauta hellien tunteiden palaamista.

Huomautettakoon, että sauvaa käytettiin vain kissan ohjaamiseen, eikä sauva koskenut kissaa. Tottis suivaantui silti. ;)

18 kommenttia:

  1. Huh, hurjaa kesäjännitystä teillä siellä! Taisi olla viime kesänä, kun meillä iloittiin ihan vastaavasta rauhasta. Kunnes myös huomattiin, että kissat olivat poistuneet ovesta itsenäisesti ulkoilemaan...

    Onneksi Kisu ja Toto saatiin onnellisesti takaisin kotiin. Tai Toto ei ehkä niinkään onnellisena, mutta kenties Totokin siitä leppyy, jos palveluskunta ymmärtää hyvitellä julmaa sauvalla sohintaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hra Mäykynen, muistankin, että teillä oli samanlainen kokemus. Tähän ei kai voi kuin todeta, että sattuu sitä paremmissakin perheissä. :)

      Molemmat kissat olivat aika vihaisen tai ainakin kärttyisen oloisia kotiin palattuaan, mutta jostain syystä miesten kesken vietetty kynsienleikkaushetki rauhoitti heidät?!

      Poista
  2. Toto taitaa olla reissaamisestanne hiukan loukkaantunut, meillä Bèla teki pienenä ihan samaa. Mutta siitä sitten kissan sydän sulaa ja hellittelyt palautuu entiselleen.
    Kauheeta mikä tilanne, kun ei olekaan kissoja kotona! Onneksi emillä ei ole aikoihin tapahtunut mitään tuollaista. Gebsu kyllä livahtaa ulos heti jos onnistuu, mutta ei lähde kauas. Yleensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, voi hyvin olla, että Toto on vähintäänkin hämmentynyt hoitoon joutumisesta, vaikkei hoidossa ollutkaan yhtä levoton kuin riekkuva isoveljensä. Cisu on joskus ollut hyvin hiljainen hoidon jälkeen ja katsellut meitä kysyvästi - juuri niin, että ihminen tuntee piston sydämessään - mutta nyt hän on ollut ihan oma iloinen itsensä.

      Meillä ei ole kuin kahdesti tapahtunut tällaista yllätyskatoamista. Tai viime vuonna Toton katoamista ei edes huomattu ennen kuin hänet havaittiin pihalla... Nyt tuli kyllä hetkeksi aikamoinen epäusko, mutta pakko oli päätellä, että avoin ovi + hiljaisuus = karkumatka. Ja sitten äkkiä etsimään!

      Poista
  3. Voi hurja. Onneksi karkulaiset palautuivat. Mahtoi teillä olla sydämentykytystä siellä hetken aikaa. Ehkä pientä paniikkia ilmassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky, onneksi sen suurempaa tykytystä ei ehtinyt vielä kehittyä, mutta kyllä siellä pitkin pihaa huudellen poukkoillessa ehti käydä mielessä yksi jos toinenkin kissankatoamistarina. Tosin ehti onneksi myös käydä mielessä, että suuri osa kissoista ulkoilee aina itsenäisesti - joskin sitten ne ovatkin kokeneempia seikkailijoita kuin nuo meidän hömpät. Aiemmillakin pikkukarkaamisilla (siis sellaisilla, jotka on havaittu heti, esim. kotiintullessa kissa viuhahtaa ovesta) kissat ovat usein hakeutuneet naapuriin, siellä on ilmeisesti hauskempaa kuin meillä. Harmi, etteivät naapurit olleet kotona, eivät tiedä, että heillä oli terassivieraita.

      Poista
  4. No syystäkin suivaantuu! Mitäs jos joku tulisi sohimaan sinua lipputangolla?
    Hmph.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, ymmärrän. :D Pyydämme Totolta anteeksi!

      Poista
  5. Varsinainen seikkailu! Onneksi päättyi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naukulan Mamma, onneksi päättyi hyvin eikä edes kestänyt kovin kaua - ainakaan luullaksemme, olisi kyllä ollut aika kiva nähdä, miten ällistynyt ilme kissoilla on ollut, kun ovat huomanneet, että pääsevät luikahtamaan ulos...

      Poista
  6. ihan lööppiainesta :) Onneksi kisut ovat turvallisesti kotona. Meilläkin on joskus nähty noita loukkaantumisia, kun jalka on kävellessä huomaamatta hipaissut kissa, Nero on käyttäytynyt kuin olisin tahallani potkaissut sitä. Siitä minä taas loukkaannuin. Mutta kyllä me lepytään nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, kissan mieli on kyllä todella tutkimaton (ja joskus kissan omistajankin...). Joskus ei saa koskea ja joskus taas on ihan kauheaa, ellei koko ajan silitetä. Ja useinhan kissa tulee aivan likaiseksi, kun ihminen typeryyksissään silittää huonolla hetkellä. Kauhea pesuoperaatio, kun vähän on häntää hipaistu...

      Poista
  7. Hui... Vauhtia ja tilanteita... Me käytettiin taannoin harjanvartta Säteen saamiseksi pois sängyn alta ja närkästys oli melkoinen.... Ja kun vielä joutui sieltä kuljetusboxiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivi, jotenkaan ei yllätä, että siellä "samanlaisessa kissaperheessä" on jouduttu turvautumaan samankaltaisiin kissanohjailukeinoihin. Ja reagoitu niihin samalla tavalla!

      Minun pitää kyllä heti mainostaa, että kannatti kitistä eilen netissäkin, ettei Toto enää puske: tänä aamunapa puski ja hyppäsi vielä aamuhalaukseen syliinkin, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut! Toivottavasti tämä ei johtunut vain kauheasta nälästä - seuraavaksi Tottiainen johdatti minut keittiöön - vaan on nyt jatkuvaa suopeutta ja ystävällisyyttä puskuvajausta potevaa mammaa kohtaan.:)

      Poista
    2. Loppu hyvin ja kaikki hyvin!!!

      Poista
  8. Veljeksillä on tosiaan luonnetta - ja pitkä muisti! Jos mun kissat kehittäisivät noin paljon älyä, olisin vissiin pulassa. - Sori vaan, mun kissat :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Zepa, veljeksillä on tietyissä asioissa vähän liiankin pitkä muisti! Esim. Cisu pakenee aina paikalta, kun joku lähestyy koppaa, jossa on kissojen autoturvavyö, vaikkei olisi ollut kuukausiin autossa. Puhumattakaan tästä ajoittaisesta tassunäppäryydestä ja oveluudesta. Eivät ne kyllä saa kunnolla suljettua ulko-ovea auki, joten eilisen karkureissun taustalla lienee ihmisen huolimattomuus.

      Poista
  9. Hurjaa! Koratiassahan on meno kuin saippuaoopperassa! Onneksi Koratian kansalaiset ymmärtävät pahoitella tahdittomuuttaan prinssien palauttamisessa kotilinnan muurien sisäpuolelle. Ovat sitten taas puskujen arvoisia :)

    VastaaPoista