lauantai 21. heinäkuuta 2012

Ilveskissoja eli kissankorvikkeita



Myrsky kysyi eilisen kirjoitukseni kommenteissa, kuinka kova ikävä minulla oli lomamatkan aikana Cisua ja Totoa. No tietysti hyvin kova, ja kyllä mieskin heitä tietenkin kaipasi; erityisen outoa ja yksinäistä oli olla yksi ilta ja yö kotona ilman kissoja, ennen kuin lähdimme reissuun. Onneksi saimme jatkuvasti tietoa kissukoiden kuulumisista ja saatoimme muutenkin jutella heistä jatkuvasti. 


Ja onneksi pääsimme Kuusamon suurpetokeskukseen katsomaan ilveksiä! En ollut muistaakseni koskaan ennen nähnyt oikeita ilveksiä, enkä osannut ollenkaan varautua, miten ihanan kissamaisia ne ovatkaan. Katsokaa vaikka tätä epeliä, joka odottaa innokkaasti makkaranpalaa.







Suurpetokeskuksen opas kertoi, että ilvekset ovat täysin kissamaisia siinäkin, että ne tottelevat makkaransyöttäjän kutsuja vain jos siltä tuntuu. Pari keskuksen ilveskissaa ei ollut moksiskaan, vaikka heitä huudeltiin herkkujen ja ihailijoiden ääreen. Ei nyt juuri ehdi, pitää loikoilla täällä auringossa...




Tämä ilves oli suosikkini. Näin sen kiepsahtavan pari kertaa ympäri, rojahtavan sitten maahan rullalle ja aloittavan tassupesun. Voihan jättikisu! Jos meille tulee joskus lisää kissoja, voisimme harkita tällaista...




8 kommenttia:

  1. Epäilyttävän Ransumaisia. Pitänee otta yhteyttä heihin ja ehkä tehdä dna-testit...

    VastaaPoista
  2. Upeita ilmestyksiä! Minullakin olisi toiveena joskus päästä käymään Suurpetokeskuksessa. Näittekö karhujakin? Silloin tällöin tulee netistä katsottua pätkiä sieltä. Oliko teitä opastamassa Sulo?

    VastaaPoista
  3. Isoja kissoja! Vautsivau! Mutta noi voi olla vaarallisii kans, voi syödä pienen kissan :-(

    VastaaPoista
  4. Upeita! Minäkin haaveilen Myrskyn tapaan Suurpetokeskuksesta ja kuulun karhujen ihailijoihin. Ainakin ennen "karhu-tv:ltä" löytyi vaikka mitä kivoja karhuohjelmia :)

    VastaaPoista
  5. On ne komeita. Täällä liikkuu niitä, jälkiä olen nähnyt keväällä, mutta ilveksen näkeminen luonnossa taitaa olla lottovoitto. Ikävä kyllä ne napsivat kissoja ateriakseen, meinaan ettei kannata kissalle kaveriksi ajatella :)

    VastaaPoista
  6. Voi tuo on ihana paikka! Siellä sitä vain lumoutuneena tuijotteli niitä PETOJA :) Karhut oli erityisesti se mun rakkauskohde, ilvekset loikoili silloin jossain omissa oloissaan ettei nähty kun korvanpäät :)

    VastaaPoista
  7. Ihanat jättikisut, paljon vakavammat kuin Gebsukka totesi Husbend;)

    VastaaPoista
  8. Kiitos kaikille kommenteista! Keskuksen perustajaa Suloa ei nähty, mutta paljon karhuja kyllä. Tuolla kotiblogin puolella on kuvia muista kuin ilveksistä: http://kokolaillakodikkaasti.blogspot.fi/2012/07/matkakertomus-osa-2-kuusamon.html

    Ja Suurpetokeskuksen sivuilta löytyy linkkejä mm. YouTubessa oleviin karhuvideoihin, kannattaa katsoa! (t. nimim. Haaveilen karhuntarkkailumatkasta Kuhmoon)

    Keskuksen opas sanoikin, että joku oli joskus ajatellut saavansa ilveksestä soman jättikotikissan. Ei saanut, ilves ei sopeudu kotiin. Ja olen kuullut paristakin ilveksen ihan pihapiiristä nappaamasta kissasta, jopa Pohjois-Espoossa, eli varovainen pitää olla omien kissukoiden kanssa, jos asuu suur- tai edes pikkupetoalueella. Meidän lähistöllä on kettuja ja supeja, ja niitä on kyllä kiva katsella, mutta ajatus kissan törmäämisestä niihin ei ole kiva...

    VastaaPoista