maanantai 31. elokuuta 2009

Kissakuvahaaste 118: Sylikissa

Miesten yhteinen iltahetki.

Tämän postauksen otsikkona piti olla Perhe koossa, mutta osallistummekin yllä olevalla kuvalla samalla kissakuvahaasteeseen.

Toton ja Cisun loman loppu oli hieman rikkonainen, sillä ihmiset huitelivat kuka missäkin eikä edes blogia ehditty muka päivittää. Viime viikolla minä olin ensin yökyläilemässä/mökkeilemässä, sitten mies. Toton aikana ei oltukaan kokeiltu, miten toisen ihmiskämppiksen poissaolo vaikuttaa. Miehen yökyläillessä kissat riehuivat koko yön, mutta minun poissa ollessani he kuulemma nukkuivat lähes koko ajan. Ehkä mies on talon auktoriteetti? Tai unettavan tylsää seuraa? Paremmin minulla ja kissoilla kuitenkin meni kuin silloin, kun Cisu oli yksin. Silloin hän huolestui aina kauheasti, elleivät kaikki olleet kotona ja kulki pitkin nurkkia huutamassa, etsi puuttuvaa kaveria.

Mutta nyt on arki alkanut ja kaikki ovat taas turvallisesti saman katon alla. Olemme myös pitkästä aikaa katsoneet telkkaria ja huomanneet, ettei kissiksillä ole mitään sohvalla löhäilyä vastaan. Päinvastoin, siellä on ihana kölliä ihmisten vieressä ja varsinkin sylissä. On ollut hienoa huomata, että poitsut mahtuvat ja välttämättä haluavat tulla syliin yhtä aikaa. Aikaisemmin Cisu ei voinut sylitellä Toton nähden, sehän olisi ollut ihan lälläritouhua. Toto ei taas oikein uskaltanut nauttia sylissä olosta, kun Cisu saattoi katsoa sitä pahalla silmällä. Mutta nyt on rauha kotona ja meillä on kaksi kehräävää sylikissaa.

Kissat taitavat muutenkin arvostaa arjen ja rauhan paluuta. Vaikka esim. mökkeily oli ihan huippujuttu, välillä meistä tuntui kesäloman aikana, että poitsut olivat väsyneitä siihen, että lähes aina oli ihmisseuraa. He kun eivät malttaneet varsinkaan alkulomasta nukkua ollenkaan, jos ihmisiä oli hereillä, joten meillä nähtiin ja kuultiin väsyneinä nuokkuvia ja rasittuneena narisevia kissapoikia. Hassut, kaikkeen pitäisi osallistua vaikka viimeisillä voimilla.

Tänään töiden jälkeen meitä tervehdittiin superhurinalla ja usealla rapsutusasentoon heittäytymisellä. Oli vissiin ollut kivaa, kun oli saanut nukkua ja puuhata keskenään koko päivän. Kissanpäivän jälkeen ihmiskämppiksiäkin jaksoi tervehtiä taas aivan uusin voimin.

4 kommenttia:

  1. Oooo, kallisarvoinen koratialainen lämpöpeite kylmenevien syysiltojen iloksi :)
    Ihana että pojat on löytäneet paikkansa ja roolinsa.
    Varmasti rauhallinen kotielämä taas maistuu kunnon seikkailujen jälkeen.
    Mikä sen parempi, kuin rento perheilta ja sylin täydeltä pehmoisia rakkauspakkauksia :D

    VastaaPoista
  2. Kyllä, koratialainen lämpöpeite on kallisarvoinen ja ihana. Kun edes yksi rakkauspakkaus kunnioittaa syliä, ei ihminen voi liikkua ollenkaan: eihän mitään noin ihanaa voi siirtää pois sylistä, joten parasta vain kököttää paikoillaan niin kauan kuin hänen kissamainen korkeutensa sylissä viihtyy. :)

    Vaikea kuvitella, että poitsuille enää tulisi mitään suuria valtataisteluja tai roolin muutoksia. Tilanne alkoi asettua juuri ennen kuin kissit menivät hoitoon kaupunkilomalle ja vähän mietimme, sotkeeko hoidossa olo asetelmia. Ei sotkenut. Cisu on aikuinen ja pomo, Toto häntä ihaileva pikkupoika. Ei tunnu muuttavan asiaa, että parin viime viikon aikana Toto tuntuu kasvaneen kovasti ja on yhtäkkiä jo lähes Cisun kokoinen (leveydessä voittaakin solakan veljensä).

    VastaaPoista
  3. Kauniit veljekset teillä. Kyllä ne huomaavat, jos toinen on poissa, ovat rauhattomia ja hakevat puuttuvaa olentoa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Zilga! :)
    Kissoista olisi varmasti kivaa, jos kaikki olisivat aina kotona mutta nukkuisivat samaan aikaan kuin kissat, ettei vaan kissojen rytmi ja elämä häiriinny ihmisten puuhista tai rytmistä.

    VastaaPoista