maanantai 30. huhtikuuta 2012

Cisun vappuyllätys



Meidän rakas rääkyläinen, kiljukaula Cisu järjesti koko porukalle ihanan vappuyllätyksen viikonloppuna: hän oli aivan hiljaa ja kiltisti autossa! Olimme aivan tyrmistyneitä hämmästyksestä, mutta myös kovin tyytyväisiä. Jos muistatte, niin viimeksi meillä lojuttiin Cisun kanssa autoilun jälkeen voipuneina lattialla.


Mutta nyt ei. Cisu näytti molemmissa päissä lähtiessä huolestuneelta, mutta ei paennut valjaita eikä edes pelännyt autoturvavyön kilinää (sitten uuden reissun vuoden hän on vihannut sitä ääntä kotonakin ja paennut, jos joku lähestyy turvavöiden säilytyspaikkaa). Autossa hän istui sylissäni ja torkkuikin välillä. 


Jossain vaiheessa eilenkin piti vähän karjua, mutta vain pari moukausta. Kun kaivoin kameran esille, Cisun "hurjuudesta" tuli tällaista todistusaineistoa. 




Siskoni ei ole koskaan matkannut Cisun kanssa, mutta hänellä on autossa karjuva vauva. Vanhempani ovat matkanneet sekä Cisun että vauvan kanssa ja ilmoittaneet, että nuo kaksi eivät voi koskaan mennä samaan autoon, sillä sitä ei kestäisi kuunnella kukaan. Ei siis ihme, että sisko jo ehti tiedustella, mikä tämä kummallinen hiljaisuusjuoru on ja onko Cisu sairas, kun käyttäytyy autossa.


Ei se ole. Cisu ja me muutkin toivotamme kaikille ihania ja iloisia vappuyllätyksiä!

sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Uskottomuutta

Yhtä en vaihda: omaa veljeä.
Terveisiä mökiltä! Oli antoisa keväänaloitusreissu. Puramme kuvia ja kuulumisia blogiin alkavan viikon mittaan, mutta nyt vain tilitystä siitä, miten kissat voivat aiheuttaa mustasukkaisia tunteita omistajassaan. He saattavat unohtaa omistajaparan, jos on muutakin ihmisseuraa tarjolla.


Ennakkovaroitus tällaisesta ajattelemattomuudesta saatiin heti mökille saavuttaessa. Vanhempani olivat autolla vastassa ja ottivat Cisun ja Toton huolekseen. Cisu ei vilkaissutkaan kotiväkeä, vaan paineli heti mummin kanssa muualle. Toto sentään pysyi uskollisena meille, eikä suostunut poistumaan auton ja omien ihmisten läheltä kuin vaarin kantamana.


Vielä seuraavana yönä minä olin se, jonka pojat herättivät, kun kurkien huuto hermostutti heitä (itse asiassa se hermostutti jopa niin että pojat kietoutuvat jalkani ympärille: Kuuntele, joku outo ääni!). Minä olin se, joka sai ilomielin viedä kissat ennen viittä aamulla ulos, jotta kurkiääniongelmaan saataisiin ratkaisu. Pojat vaikuttivat hyvin kiitollisilta päästyään U:hun noin erikoiseen aikaan.


Mutta sitten. 


Kun palasin eilen illalla saunasta, sain kuulla kauheita: Cisu oli kaivanut kissojen omasta laukusta kissanharjan, vienyt sen mummille, heittäytynyt selälleen ja alkanut hurista ennätyskovaa. Ja Totokin oli tullut harjausapajille. Ja minä en siis saa edes harjata heitä, saati että sitä pyydettäisiin minulta. Hmph.


Tänään aamulla heräisin tietoisena, ettei kukaan ollut halunnut jakaa kurkikokemuksia tai edes petiä kanssani, vaikka yleensä kissat haluavat nukkua minun jaloissani myös mökillä. Kuulin sitten, että ainakin Toto oli käynyt yöllä vaarin sängyssä. Vielä lähtiessä kuulin vaarin ehdottavan Totolle, että Toto jäisi mökille.


Mihinkään ei voi luottaa. Onneksi olemme taas Koratiassa eivätkä Cisu ja Toto voi enää valita muuta kuin kotiväen, jos kaipaavat ihmisten seuraa tai palveluksia.




Cisu: Oli tosi kiva viikonloppu! Käytiin kalassakin Toton kanssa, mutta pysyttiin maullemme uskollisina: kumpikaan ei edes nuolaissut kalaa. Toto vähän huusi sille, mutta kala ei piitannut. Me kerrotaan kohta lisää kuulumisia!

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Ei edes hetken rauhaa...

Jossain vaiheessa viikonloppua aloin epäillä, etteivät kissankiipelit ole yhtä innostuneita tutustumaan uuden kameran kaikkiin asetuksiin kuin minä. Kiipeliraukat eivät saaneet edes nukkua rauhassa, kun paparazzi tuli aina paikalle. 


Mutta katsokaa: hauska näky, kun piikkiturkkisen Cisun takaa sängyltä kohottautuu blurrattu uninen Toto.




Huoh, ei välitetä kamerasta eikä sen hullusta omistajasta...




Cisu välittää kuitenkin: Hei oikeesti, toiset yrittää nukkua!


Mä katson kaukaisuuteen niin kauan kuin toi kamera on täällä. En varmasti katso kameraan enkä varmasti mene takaisin söpösti nukkumaan.




Myöhemmin Cisu päivysti ikkunalla ilta-auringossa. Aika hauska näky, vaikka varjo osuikin vähän hölmösti Cisun naamalle. Pakko kuitenkin kaivaa kamera esiin.




Cisu: Mä en jaksa! Enkä kestä!


Toto: Enkä mä! Etkä sä edes osaa kuvata niin että mun nenäkin mahtuis kuvaan!



sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kahvin voimalla


Minä ja Cisu nousimme tänään ennen muuta Koratian väkeä. Keitin kahvit ja kiikutin kahvimukin olkkariin. Minusta on ihanaa istua ikkunan ääressä sohvalla, hörppiä rauhassa kahvia ja katsoa, kun aurinko nousee ja aamu alkaa.


Niin kai Cisustakin. Kun käväisin muualla, Cisu oli heti siirtynyt aamun ihailusta kahvin juontiin. Kupin pohjalla oli vielä pari tippaa, ja Cisu nuuhki kuppia moneen kertaan, kenties nuolikin. 


Oisko nyt saanut tarpeeksi kofeiinia päivän koitoksiin?




Kofeiinia tai ainakin voimaa ja intoa on tänään jo tarvittukin, sillä tavanomaisten viikonloppuaamutoimiensa (mm. Hesarin haku postilaatikosta ihmisen avustuksella) lisäksi Cisu on tänään jo seikkaillut metsässä sekä etenkin ojanpenkalla. Penkalta löytyi sisilisko. Cisu ajoi sen ojaan uimaan ja sittemmin, yrittäessään saalistaa liskoparan irtonaista, puron pohjalla kiemurtelevaa häntää, huomasi, että ojasta voi juoda. (Eilen Cisu juoksi metsässä etsimässä keppiä, joten tiettyä koiramaisuutta on havaittavissa, pitiä Cisu tästä lausunnosta tai ei.)


Kahvia ja ojavettä siis. Ei hullumpaa. 


Lopuksi Cisu haluaa lähettää terveisiä Karvakelmeille: ymmärretään sitä täälläkin hyvän kahvin päälle!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Huippumallit


Sain viikolla uuden kameran ja arvatenkin halusin heti tänään aloittaa sen kanssa leikkimisen toden teolla. Koska en ole kovin kärsivällistä sorttia, en jaksanut paneutua käyttöoppaaseen tms., vaan päätin opetella käytännön tilanteiden kautta. Saadakseni selville, onko kamerasta mihinkään, kuvasin kissoja hämäränankeassa eteisessä kameran perusasetuksilla. Jos niistä kuvista tulisi kelvollisia, kamerassa olisi potentiaalia. Vaikka vanha kamera oli pokkariksi varsin kyvykäs, juuri eteiskuvat olivat yleensä kauheita. Ja jostain syystä Cisu ja Toto hengaavat mielellään juuri eteisessä...

Cisusta tuli pari tympääntyneen oloista otosta, mutta rauhallinen Toto jaksoi istua ja ihmetellä, minkä raksuvan härvelin kanssa häntä zoomailen tuon tuosta.




Palkinnoksi kärsivällisyydestään huippumalli Tottiainen pääsi ulos. Siellä hän ei enää jaksanut olla yhtä kauniisti paikallaan.






Kun mieskin halusi testata uutta vekotinta, Cisu meni poterolle poseeraamaan. Eikös presidentistäkin juuri otettu virallinen muotokuva, miksei sitten Koratian kuninkaastakin?



maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kissojen kotitalouskoulu vinkkaa: näin säilytät kasvosi kiperässä tilanteessa

Hei!


Otan nyt esiin arkaluenteisen mutta jokaista kissaa aika ajoin koskettavan asian: pahoinvoinnin.


Minullekin, vaikka yleensä olen kovin siisti ja herrasmiesmäinen, saattaa joskus tapahtua äksidenttejä. Esimerkiksi viime yönä koin tarvetta tyhjentää vatsalaukkuni emännän sängyn viereen makuuhuoneen lattialle. Toivoin, että hän heräisi ja auttaisi minua siivoamaan, sillä jopa Cisun tekemät sotkut huolestuttavat minua kovasti, saati sitten omat.


Emäntäni on hunsvotti: hän vain jatkoi nukkumista. Päätin hoitaa homman itse. Kokemuksesta tiedän, ettei lattian kaapiminen piilota pahaa ruokaa eikä mitään muutakaan, joten lähdin apuvälinekierrokselle ympäri kotia.


Kun emäntä heräsi, olin imeyttänyt sotkun hänen pikkuhousuihinsa ja asettanut hänen nahkahanskansa kaiken päälle. Varsin siisti ratkaisu mielestäni. Kauempaa katsoen kukaan ei olisi voinut arvata, että hansikkaan alla on sotku (lähitarkastelulla sotku kyllä paljastui ja sen koostumus sekä minun käytökseni kuulemma paljastivat, että minä olin ensin sotkenut ja sitten siivonnut). Jotain hyötyä tuosta hunsvottiudestakin on – löysin varsin näppärästi erilaisia siivousmateriaaleja. Kerran olen kokeillut sotkun peittämistä villavan maton nöyhdällä: revin sitä n. 20 sentin keon pulautukseni päälle. Tämä imeytys-peittelymenetelmä oli ihmisistä paljon parempi.


Neuvokkain terveisin


Toto Tottiainen

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Cisun ja Toton hyvän mielen asiat

Tarkkailu saa aina hyvälle mielelle, jopa silloin,
kun ulkona on vielä aivan hämärää.




Cisu ja Toto saivat hyvän mielen asioita -haasteen Naukulasta. Kiitos! Kumpikin ottaa nyt kynän kauniiseen tassuun ja listaa lempiasioitaan.




Ensin Cisu. Cisua ilahduttavat:


1. Aamuhetket peiton alla. Aamuyöstä Cisu ilmestyy tyynylleni, hipaisee tassullaan poskeani ja nostaa sitten peiton reunaa (ja ärisee, jos en heti herää ja tottele). Yöunien viimeinen tunti kuuluu nukkua peiton alla.


2. Jänikset. Sellainen oli viikolla meidän pihalla ja sai pojat aivan jäykistymään ja mykistymään. Välillä Cisu kurkkaa vapisevana ikkunasta: jo ajatus jäniksestä on kiihdyttävä.


3. Harjaaminen. Cisu näki tänään pitkästä aikaa harjan ja hypähti ja kiljahti innosta.


4. Hämähäkit. Elävää ruokaa.


5. Piiloutumisleikit. Hur, miten hölmöjä muut ovat, kun eivät koskaan löydä heti.


6. Kahdenkeskiset hetket jommankumman ihmisen kanssa. Laatuaikaa ilman pikkuveljeä.


7. Paviaanit. Eilinen Avara luonto oli tosi hyvä.


8. Ohjattu barffaus. Cisu ei ole kovin hyvä pureskelemaan raakaa lihaa, mutta jos ihminen tarjoaa sitä kädestä, kannustaa kovasti ja hätistelee apajille tuon tuosta saapuvaa Totoa pois, syöminen sujuu hyvin.


9. Ulkopisut. Ne ovat kevään ja tosimiehen merkki.


10. Solmuksi solmitut hiuslenkut. Niitä parempia leluja ei voi olla.




Toto sen sijaan pitää:


1. Karkailusta. Ensin Toto karkaa sängyn alle ulos lähdettäessä ja jos hänet saadaan ulos, hän yrittää karata naapuriin.


2. Kivipiirasta. Kuivattu kivipiira on uusi ja mieleinen tuttavuus. Rouskis!


3. Narsisseista (vaikka kissojen ei pitäisi pitää niistä).


4. Koirista - tai ainakin hän uskalsi tänään katsoa ikkunasta kahta suurta koiraa, jotka olivat vain parin metrin päässä. (toim. huom. Cisun katsoi, kerrankin!)


5. Yksinäisistä iltahetkistä. Totosta on kiva ottaa yksinään torkut illansuussa, kun muut vielä koheltavat.


6. Kulmista. Meillä ei ole yhtään ovensuuta tai huonekalunkulmaa, jota Toto ei olisi puskenut miljoonaan kertaan. 


7. Kengistä. Niihin voi piilottaa leluja.


8. Puroista. Toto laskeutui tänään ojan pohjalla ihan lähelle vettä ja tuijotti solisevaa puroa lumoutuneena.


9. Ruoanlaitosta. Kun mies alkaa lauantai-iltaisin laittaa ruokaa, Toto hyppää työtasolle ja valvoo, että kaikki sujuu oikeaoppisesti (ja että hän saa halutessaan maistiaisen).


10. Repuista. Jos sellainen on unohtunut lattialle, Toto nukkuu mielellään laukun alla.




Emme ole ihan varmoja, missä kaikkialla haaste on jo kiertänyt. Lähetämme sen kuitenkin eteenpäin Myrskylle, Viiville ja Säteelle, Tatsutaniaan, Minnille ja Mindylle