Ruokailu: yhdessä vai erikseen?

 Lintupaisti voitaisiin ainakin nauttia yhdessä - mutta paistia ei saada, vaikka kuinka yhdessä yritetään. Naurettavat valjaat!

Miten muissa kahden tai useamman kissan talouksissa on hoidettu ruokailuasiat, tarkemmin ruokailupisteiden sijoittelu?

Meillä oli vanhassa keittiössä Cisulla ja Totolla yksi yhteinen raksupiste ja sitten kummallakin omat ruokailupaikat, joissa oli märkäruoka- ja vesikipot. Märkäruokapisteitä vielä erotti apukeittiön seinä, koska Cisu häiriintyi helposti ja jätti ruokailun sikseen, jos Toto edes vilkaisi hänen kuppiaan. (Vain possunsydän oli sellaista herkkua, että sitä ei hylätty vaikka mikä olisi: kerran Cisu söi possua ahnaasti ja samalla työnsi etutassulla kupilla kärkkyvää Totoa otsasta kauemmas.)

Kun keittiöremppa alkoi, erilaiset ruokapisteet siroteltiin ympäri taloa. Cisu meni kuitenkin märkäruokalakkoon. Sitten näin hänen syövän Toton kupista ja kokeeksi siirsin Cisun kupin Toton kipon viereen. Siitä alkoi uusi aikakausi: pojat syövät nyt vierekkäisistä kipoista ja aina samanaikaisesti. Usein näyttää siltä, että heillä on ahmimiskilpailu. Joskus syödään yhdessä samastakin kupista. Märkäruokapisteessä on yksi yhteinen vesikuppi, toisaalla on sitten raksukippo ja sen yhteydessä vesikuppi.

Pian pääsemme toivottavasti taas keittiöruokailuun, niin kissat kuin ihmisetkin. Huvittaisi kokeilla, mitä kissukat tuumaisivat, jos kaikki ruokailu olisi yhdessä ja samassa paikassa. Silloin pärjättäisiin yhdellä vesikupillakin. En ole kuitenkaan varma, loukkaantuisiko Cisu taas uudesta muutoksesta ja käyttäytyisi kuten taannoin mökillä, kun olikin yhtäkkiä vain yksi kissanvessa, alkoi pissata sänkyyn.

Eipä tuo juttu selviä kuin kokeilemalla, että toisaalta turha spekuloida tällaista etukäteen... Mutta kaikkea tulee mietittyä ja kaikesta haaveiltua, kun odottaa keittiön valmistumista. Jopa kissanruokapisteen perustaminen tuntuu kivalta sisustusprojektilta, kun ajattelee, että pian ei tarvitse liukastella ohi kupin lentäneisiin kananpaloihin olkkarissa. Ja on ehkä Cisulle ja Totollekin kivempaa, että saavat syödä omassa rauhassa – tai omissa rauhoissa, millaiseen ratkaisuun nyt päädytäänkään.

Sopeutuneet

Hesarin artikkelin otsikko: "Elinympäristö selittää kissaeläinten kylkikuvioinnin."

Ilmankos.

Myös Cisu haluaa nykyisin nukkua uudessa kopassa, ja välillä painitaan kovasti kopan herruudesta.

Melkein yhtä rohkea

Cisu viettää mielellään aikaa yläkerran porraskaiteella kiipeillen ja jopa nukkuen. Totosta se on aika jännittävä paikka, mutta kyllä hänkin sinne toisinaan uskaltautuu. Paksu ja jäykkä häntä kertoo, ettei kyse ole kuitenkaan ihan Toton lempipaikasta.

Kun oikein yritän, uskallan heiluttaa vähän hännänpäätä!

Kyllä Tottiksestakin vielä trapetsitaiteilija tulee. Ehkä.

Uudenlaista ruoanlaittoa ja ruokailua

Meillä on oltu vapautuneissa fiiliksissä tänä viikonloppuna: reilun kahden kuukauden paussin jälkeen keittiössä on voitu taas laittaa ruokaa. Vielä menee hetki, ennen kuin kaikki on tip top, mutta vähän saatiin jo kokkailla ja mikä parasta, Cisu ja Toto saivat vihdoin tutkia työmaata ihan luvan kanssa.

Cisulle se ei tuottanut mitään vaikeuksia, kuten osoittaa kuva yllä

- ja alla.



Tarkastaja Cisu oli sitä mieltä, että muuten kaikki oli ok, mutta viimeisen alasokkelin voisi jättää asentamatta. Cisun suurinta huvittelua on viime viikkoina ollut livahtaa salaa keittiötyömaalle ja sukeltaa alakaappien alle; jos sieltä on vielä löytynyt rakennuspölyä piehtaroitavaksi, kaikki on ollut täydellistä. Nyt Cisu oli selvästi tyrmistynyt havaitessaan, että jo kaksi kolmesta alasokkelista oli paikoillaan. Mihin sitten piiloudutaan ihmisiltä?

Toto on kuunnellut, kun Cisua on opetettu, että keittiöön EI ole tarkoitus karata ihmisiltä piiloutuakseen. Toto ei ole muistaaksemme livahtanut remontin keskelle kertaakaan ilman lupaa, mutta hän on kyllä oppinut villin veljensä käytöksestä, ettei niin saisi tehdäkään. Kun kyökin ovet aukesivat ihan tarkoituksella, Totolla oli vaikeuksia liikkua keittiössä vapautuneesti, onhan se kielletty tila.

Siis saako täällä nyt olla vai eikö saa? Ja mitä muuta täällä voi tehdä kuin peilailla itseään pöydällä? (Hih, näytettiinpä muuten heti ihmisille, etteivät tämänkään keittiön pöydät tule olemaan kissavapaita vyöhykkeitä.)

Keittiön lisäksi meillä on ollut viime aikoina muitakin kiinnostavia ruokajuttuja. Pihalta sisälle tuotu kurpitsa on hämmästyttävä. Ja tänään, kun eteisessä odotti kassillinen oreganoa, joka oli matkalla meidän pihalta ystävän pihalle, Cisu kävi hieman rouskuttamassa sitä. Mukavaa vaihtelua ruokavalioon tuo pizzamauste!

Lämmittelyä

Uudelle kissanpesälle oli meillä kyllä tilausta, sillä ilmojen kylmettyä Cisu ja Toto ovat alkaneet hakeutua talon suojaisimpiin ja lämpimimpiin paikkoihin. Yksi parhaista on tietenkin oma rämä pahvilaatikko (jonka uusi pesä yrittää syrjäyttää).

Laatikko on etenkin Toton suosiossa.

Toisinaan Toto nukkuu luottavaisesti lattialla, suoraan portaiden edessä. Vielä ei ole kukaan kävellyt päälle. Kissojen nukkumapaikoista on helppo päätellä, missä lattialämmitysputket kulkevat.

Cisu on kaivautuvampaa lajia. Kaikkein paras päikkäripaikka on lattiatyynyjen välissä. Ei koskaan tyynyjen päällä, vaan aina välissä.

 Unipuikula.

Toto meni muuten taas eilen illalla yöunille uuteen koppaan, enkä ole edes varma, kävikö hän ihmisten sängyssä missää vaiheessa yötä. Hyvin erikoista.

Talvipesä

Ai ettei kissa ikinä mene sille hankittuun koppaan? Sellaista palautetta sain pariltakin tutulta, kun kerroin, että olin tilannut varta vasten koratialaiselle oikein designkopan.

Mutta meidän kissukatpa arvostavat uutta muotoilua ja tietenkin harmaata väriä. Kun Finnish Design Shopin arvopaketti eilen saapui, olivat Cisu ja Toto heti innokkaina auttamassa sen avaamisessa.

Cisu testasi Koratian kuninkaan etuoikeudella kopan ensin. Vähän vakava ilme, mutta saattoi kopassa sentään istua.

 Tän voi kellistääkin, aika kiva!

 Totolla meni hermot. Tämä sekamelskakuva esittää Totoa kiskomassa Cisua pois kopasta. Mun vuoro!

 Ja tämä Totoa testaamassa kopan kädensijaa (tassunsijaa) ja heiluttamassa päätään villisti.

Oli pakko laittaa kameraan salama päälle, kun muuten räpsä ei olisi pysynyt ollenkaan Toto-salaman perässä. Koppaan piti saada lelukin mukaan.

 Ja mitä kummaa. Ihmeiden aika ei todellakaan ole ohi: Toto asettui koppaan yöunille!

Cisu tuhisi vieressä: Toto, etkö sä ole oppinut tuohon ikään mennessä MITÄÄN? Me ollaan KISSOJA, ja kissat ei nuku kissanpesissä vaan niiden kuljetuslaatikoissa.

Myöhemmin yöllä molemmat arvatenkin kyllä hylkäsivät kissansängyt ja tulivat ihmisten sänkyyn.

Ainakin ensitutustuminen koppaan siis sujui mallikkaasti. Uskallan varovaisesti ajatella, että ehkä saan vaihdettua poikien risan pahvilaatikkopesän huopakoppaan jonain päivänä...

Ja onhan meillä hieno mittatilauspesäkin. Se oli kesällä kovassa suosiossa, mutta on nyt hylätty. Ehkä se johtuu kesäisestä puutarhakuosista? Meidän pojat ovat niin kovin tarkkoja designasioissa.

Räkättikäkätti

Meillä oli kaikkien aikojen bongausviikonloppu. Kaikki kaupungin tirpat taisivat olla liikkeellä ja kurkkivat vuorotellen ikkunoistamme. Cisu ja Toto meinasivat haljeta kiihkosta ja hakivat välillä ihmisiäkin katsomaan lintutelevisiota. Miten maailmassa onkin niin röyhkeitä peippoja, että ne kehtaavat istua MEIDÄN ikkunaristikoille ja vielä koputella ikkunaan? Käkäkäkä niille. Ja hännänheilutusta päälle.

Etenkin Toto jaksoi olla kyttäysasemissa. Eilen kului varmaan kaksi tuntia putkeen työhuoneen ikkunalla (ja kyllä, ikkuna on juuri niin likainen ja niin täynnä kissannenänjälkiä kuin näyttää).

Sillä välin Cisu oli mennyt jo päikkäreille, ja lopulta Toto meni mukaan. Cisun tassu jäi hassusti poikien päiden väliin. Tai ehkä se oli Cisulta koviksen merkki, hän ei ole ihan pikkuveljen sylissä.

Vähemmästäkin väsyy, kun viettää noin elämyksellisen viikonlopun. Viikonvaihteen kohokohta oli kyllä jo perjantaina, jolloin havaitsimme n. 70-jäsenisen rastasparven laskeutuneen pihallemme. Siellä ne räkättivät. Cisu ja Toto taas eivät pystyneet järkytykseltään edes käkättämään moisen näyn edessä.

Ja kun olen yrittänyt videoida kiihkeää käkätystä ja kiljumista, niin eiköhän juuri silloin iske ramppikuume päälle. Tässä Cisu nyt kuitenkin vähän piipittää ja kiemurtelee lintutelkkarin ääressä.