Kainalokissan paluu

Kun nyt ajattelen aikaani kissan asuinkumppanina, en ymmärrä, miksi pidin aluksi hieman rasittavana sitä, että yksinäinen Cisu halusi nukkua usein aivan kainalossa ja jopa poski poskea vasten. Se oli nimittäin aivan ohimenevä ilmiö. Kävi niin kuin tyhmyyksissäni toivoinkin: Toto rauhoitti ihmistenkin yöunia (niitä kissaralliöitä lukuun ottamatta) eikä kumpikaan kissa ole enää tunkenut samalla tyynylle ihmisten kanssa, vaikka usein sängyssä nukkuvatkin. Cisu ja Toto yöpyvät yleensä sängyn jalkopäässä tai sitten jossain kylkeni lähellä, satunnaisesti hieman hankalammin eli jalkojen väliin tai vatsan päälle tunkemalla (he nukkuvat useimmiten minun kanssani, mutta joskus myös miehen lähellä/päällä; minä olen enemmän kotona ja annan lähes aina märkäruoan, siinä suosioni salaisuus).

Varvaskissa on kyllä kätevä mutta kainalokissa on ihana! Huomasin sen tällä viikolla, kun Cisu yhtäkkiä nukkuikin pari yötä kainalossani, ekaa kertaa Toton kesäkuisen tulon jälkeen. Kiedoin vielä unissani kädet Cisun ympärille, mutta se oli Cisusta vain vielä läheisempää ja mukavampaa. Havahduin aina välillä siihen, että Cisu tunki itseään vielä lähemmäs ja kehräsi.

Pari yötä hempeilyä riitti ja viime yönä sain pärjätä kokonaan ilman kissoja, oli taas aika nukkua miesten kesken. Olen kuitenkin ihan yllättynyt, kuinka suloiselta tuntui nukkua kirjaimellisesti kissa kainalossa ja toivon, että Cisu - tai Toto, mutta on epätodennäköistä, että Cisu antaisi hänelle kainalo-oikeuksia - tulee taas pian kainalounille. Rupesihan hän satunnaisesti puskemaan taas kättänikin, eikä siihenkään mennyt kuin 8 kuukautta Toton saapumisesta.

Mitä lässytystä! Mutta sellaiseksi ne karvakaverit tekevät, ihan pehmeäpäiseksi. Siskoni, jonka luona Cisu ja Toto ovat olleet hoidossakin, luonnehtii Cisua ja Totoa usein lähetyssaarnaajiksi, koska he ovat niin hyviä sulattamaan jopa ei-kissaihmisten sydämen. Kissantassua ei voi vastustaa - "Pim, olet kissaihminen!"

Laiskuudella on puolensa

Onpa hyvä, etten ole vieläkään saanut kursittua kiinni Toton jo alkuvuodesta synttärilahjaksi saamaa räsymattotyynyä. Tällaisena repsotusversiona siitä on paljon enemmän iloa. Toto tykkää loikoilla tyynyn päällä ja Cisu taas sen sisällä. Täydellinen tyyny siis!

Olen varma, että kissat arvostavat muutenkin laiskuuttani. Olen nimittäin kyllä huovuttanut vanhan villatakkini kissanpalttoiden ompelua varten, mutta en ole saanut edes suunniteltua palttoita. Cisusta ja Totosta tämä on varmasti vain hyvä asia. Mieluummin vaikka palellaan, mutta ihan varmasti EI pukeuduta.

Lisäys: Jos joku ihmettelee, mikä harmaa varjo kuvan vasemmassa reunassa on, niin sehän on vain Toton komean ketunhännän viuhahdus. Jos on hyvä pörhentämään häntäänsä, kannattaa käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet sen esittelyyn.

Synttäripöllyt

Cisulla on tänään 2-vuotissynttärit! Onnea!


Aamu alkoi yksivuotispäivänä lanseeratun tradition mukaisesti kissanminttutötsyillä. Meiltä on aina välillä kysytty, meneekö kissa siitä oikeasti muka sekaisin. Ja millainen se koratin ääni on. Seuraavat videot todistavat, että joo, se menee sekaisin ja kyllä, se ääni on kova (kaikissa rotuesittelyissä sitä kuvataan "ruostuneeksi saranaksi").


Tässä Cisu on havainnut, että ihanaa huumetta sisältävä peltipurkki on otettu pois kaapista. Se purkki on saatava!

Synttäripoika ei saanut koko purkkia itselleen, mutta sentään hieman minttumurusia keittiön raapimatolle, perinteiselle minttupiehtarointipaikalle.

Ja vielä yksi otos: kuvaaja yrittää välillä silittää sekopäätä, vaan ei auta, hän h-a-l-u-a-a minttupurkin.

Lopulta onnistui:

Mutta ei makeaa mahan täydeltä.. Cisun oli aika poistua keittiöstä päätään selvittämään, ja Toto sai nauttia kissanmintun jämät. Toimii se siihenkin!

Eiköhän me jatketa tätä villiinnyttävän hauskaa synttäriperinnettä taas ensi vuonnakin!

Toto puolustautuu

Toto:

"Edellinen kirjoitus antoi minusta ihan läheisriippuvaisen ja muutenkin väärän kuvan. Haluan todistaa, että olen kyllä täysin itsenäinen ja omatoiminen.

Tänäänkin nukuin laatikossa ihan yksin.
Nukuin oikein rennosti ja vapautuneesti.
Sitten pääsin päiväsaunaan ja olin edelleenkin aivan itsenäinen. Ensin tuuletin,

sitten piehtaroin ja kiemurtelin (näytin kuulemma koiralta!)

ja lopuksi venyttelin.

Kaikki meni hyvin, enkä yhtään tarvinnut Cisun läheisyyttä enkä tuntenut halua könytä Cisun päälle. Riitti, että tiesin Cisun olevan niin lähellä, että voin halutessani heti nuuhkuttaa Cisua. Cisun on aina hyvä olla kuononkurotuksen päässä.

Kaikki siis ok, paitsi se, että pitääkö ton paparazzin aina tulla joka paikkaan, saunaankin?"

Cisua ei voisi vähempää kiinnostaa Toton kiemurtelut eikä jupinat eikä edes myöskin kuononkurkotusetäisyydellä oleva kamera. Pääasia, että saa saunoa ja nukkua. Se on maailman parasta!

Cisu: "Toivotan rentouttavaa pääsiäistä!"

Pieni ja hento ote

...on jotain, mistä Toto ei ole kuullutkaan. Todistimme taas äsken lähes joka ilta toistuvaa kaavaa: mies oikaisee jalat sohvapöydälle, Cisu tulee niiden päälle ja Toto hienotunteisesti Cisun päälle. Lähes aina kun Cisu on jonkun sylissä, Totolle tulee kiire änkeä mukaan ja se tapahtuu suoraan Cisun päälle könyämällä. Luulisi, että se olisi mahdollisimman hankalaa kummallekin. No ei Cisu kyllä ihan onnelliselta näytäkään, vaikka Toto teeskenteleekin viatonta.

Cisun otsakurtut vaihtuvat alistuneeseen hyväksyntään. Tästä on selvitty ennenkin, olkoon toi möhköle sitten mun selässä.

Vain levoton hännänpää paljastaa, ettei tämä nyt ole Cisusta ihan paras tapa katsella telkkaria.

Muuten Cisu on kyllä yllättävän kärsivällinen isoveli - etenkin kun muistetaan, että pikkuveli on häntä huomattavasti painavampikin. Voin sanoa, että minusta ei olisi noin toverilliseen sisaruuteen. Jos pikkusiskoni yrittäisivät loikoilla päälläni, tämä isosisko hermostuisi heti!

K-jälkiä

Ajattelin viikonloppuna, että teen poikkeuksen ja kirjoitan muista k-eläimistä kuin kissoista. Kun tulimme muutaman päivän kylävisiitin jälkeen kotiin, huomasin, että kevät tulee sittenkin. Koko talven koskemattomana olleelle lumihangelle oli ilmestynyt
kauriin, ketun ja kaniinien (jäniksien, mutta kutsutaan niitäkin nyt k-alkuisesti) jälkiä, miten keväistä ja ilahduttavaa!

Cisulle ei tietenkään passannut, että täällä puhuttaisiin muista eläimistä kuin hänestä ja Totosta.

Cisu on tähän asti varonut visusti, ettei hän joudu lumen kanssa kosketuksiin syliulkoilujen aikana: jo Cisun laskeminen maata kohti aiheuttaa ininää ja ylöspäin kiipeämistä. Kuitenkin tieto siitä, että meillä ihaillaan joidenkin muiden eläinten jälkiä sai Cisun tekemään jotain yllättävää lauantaiaamuna. Hän seisoi pihalla erään ruukun päällä aivan rauhallisena ja kehräävänä – kunnes pongahti yhtäkkiä suoraan lumikinokseen!

Niinpä ylpeänä esitämme: kevään merkki eli koratinjäljet lumikinoksessa!



Cisu isku etutassut suoraan penkkaan ja takajalat upposivat kinoksen seinämään. Jos en olisi noukkinut häntä heti syliini, hän olisi varmaan vieläkin kauhistuneena mahaansa asti lumessa: miten tässä nyt näin kävi? Sylissä Cisu tunki heti koko etutassun suuhunsa: äkkiä pois tuollainen kylmyys ja märkyys. Muuten hän ei ollut onneksi lumikylvystä kovin järkyttynyt.

Toto on koko syliulkoilukauden ajan ottanut aina pihalla käydessään pari askelta jäällä tai lumessa. Niinpä hän on oppinut, mistä se on, eikä ole poukkoillut varomattoman veljensä tavoin. Viisas Tottiainen!


* * *
Veljeksien hulinaviikko huipentui viikonloppuun, kun meillä oli yövieraina miehen vanhemmat. Kaikki meni yllättävän rauhallisesti, ehkä siksi, että päivisin oli ohjelmaa eli pojat saivat olla kahden, ja siksi, että öisin vieraat olivat suljetun oven takana. Ensimmäisenä iltana Cisu ja Toto yrittivät kovasti mennä mukaan vieraspetiin, mutta lopulta heitä tuntui kiinnostavan (onneksi!) eniten se, että viikon reissussa ollut mies saapui vihdoin kotiin ja hänen päällään saattoi nukkua, leikkiä ja painia. Ikävä oli selvästi ollut, mutta onneksi sitä ei kostettu mökötyksellä vaan iloisilla kissamaisilla huomionosoituksilla.

Unijono

Olipa kova reissu!

Toisin kuin luulin, kotiinpalu ei eilen aiheuttanut mökötystä eikä mekkalointia, vaikka yksi ihmiskämppiskin puuttui yhä.

Tulimme seitsemän maissa illalla kotiin. Väsyneet matkakissat menivät heti nukkumaan ja vielä aamuseitsemältä he näyttivät tällaisilta. Sängystä oli jaksettu nousta, mutta sitten lysähdettiin lattialle nukkumaan jonossa.

Toivottavasti väsyveljekset ovat keränneet päivän mittaan voimia, sillä illalla saamme toisen "mummin" vieraaksi. Meillä on näemmä virallinen mummiviikko!