Tunnustuksia

Blogi on täynnä jouluenkeleitä! Kaunis kiitos Elisalle ja Anitalle, jotka ovat ystävällisesti antaneet blogitunnustuksen Cisulle, Totolle ja heidän sihteerilleen eli minulle. :)

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

Anna tämä tunnustus kaikille blogeille, joille haluat toivottaa joulumieltä sekä hyvää joulua!

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.

2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.

3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa) joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.

4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Cisu, Toto ja minä haluamme toivottaa joulumieltä kaikille blogin lukijoille. Hyvää joulunodottelua!

Varsinaisen tunnustuksen annamme Elinalle ja hänen temppukissoilleen. Temppukissat-blogi ja Elinan Kissan aktivointi -kirja ovat varmasti piristäneet - ja tulevat varsinkin joulun jälkeen piristämään, kunhan kirjapaketit on avattu - monen kissan elämää.

Loukatut tunteet

Cisu osaa olla niin tunteellinen ja liikuttava.

Tulin eilen kotiin vasta iltayhdeksältä. Mies tuli jo aiemmin, mutta se ei poistanut Cisulta sitä huolta, että kaikki eivät olleet koko iltaa yhdessä kotona. Kun vihdoin saavuin, Cisu pyrki heti syliini ja oli "vauva-asennossa" poikkeuksellisen kauan, mutta ei suostunut katsomaan minua eikä vahingossakaan kehrännyt. En sitten kuullut Cisulta yhtään hurahdusta koko iltana, mutta kun menin nukkumaan, Cisu ilmestyi pian päälleni, etten päässyt liikahtamaan ja karkaamaan taas.

Voi surkua. Toto se vain huristeli iloisena ja huusi MÄY, anna ruokaa, kun saavuin. Toto on vähän suoraviivaisempi tapaus kuin herkkisveli.

Hyvää itsep... itsenäisyyspäivää!

Rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa! Cisu ja Toto toivovat, että kaikki muut kissat ovat saaneet juhlia tätä tärkeää päivää itsenäisesti ja rauhassa, aivan omien toiveidensa mukaan. Heillä paroilla on ollut tänään vähän vaikeaa, ei lainkaan itsenäistä vaan kovin rajoitettua.

Ensin pojat auttoivat parhaansa mukaan nukkekodin viimeistelyssä ja oikealle paikalle siirtämisessä. Pojat kysyvät, mitä iloa on nukkekodilla,jolla ei saa leikkiä. Ja miksi ihmiset pitävät puoli päivää vitriinikaapin ovia auki, jos eivät halua kaappiin kissoja? Tuhahduttavan kummallista.

Vielä rasittavampaa oli se, että minä yritin leikkiä heidän kiipeilytolpallaan. Varsinkaan Cisu ei millään suostunut uskomaan, että a) en aio varastaa tolppaa, b) kissojen ei pidä varastaa sisalnarua ja c) kissojen ei pidä myöskään tunkea tolpan ja sisalnarun väliin. Lopulta kovassa käytössä ollut, jo osin naruttomaksi kulunut tolppa saatiin kunnostettua. Että ei ihan mahdotin itsenäisyyspäivä kuitenkaan!

Yön hiljaisuudessa - ja mäiskeessä

Kuten jo tiedätte, meillä asuu lellikissoja, jotka saavat nukkua yönsä perhepedissä. Pari iltaa sitten olin unohtanut kameran yöpöydälle ja sain (huonon mutta kuvaavan) kuvasarjan yö-Cisusta. Toto nukkuu joskus yksinään esim. sohvalla, mutta Cisu aina ihmisten, useimmiten minun, kanssa. Joskus hän odottaa minua jo valmiiksi sängyssä, mutta useimmiten käy niin kuin tässä kuvasarjassa, minä kun menen meidän perheestä yleensä ekana nukkumaan.

Olin juuri vaipumassa uneen, kun havaitsin, että joku kävelee päälläni. Cisu kaivaa itsellensä pesän, joskus hienotunteisesti kylkeni viereen, mutta useimmiten jalkojen väliin tai vatsan päälle.
Iltapesu!
Alamme yhdessä odottaa unta.
Cisun pää vajoaa lähes näkyvistä. Nukku-Matti on lähistöllä.

"Miksi sinulla on niin suuret korvat?"

Sitten nukutaan, ainakin pari tuntia. Aikaisemmin meillä oli öisin kunnon rallia, mutta jossain vaiheessa yöt rauhoittuvat ja saimme nukkua rauhassa aamuun asti. Viime aikoina olemme kuitenkin taas heränneet mm. siihen, että vatsan päällä on kaksi toisiaan äänekkäästi mäiskivää kissaa, joku (Toto) puree varpaasta tai mustassa yössä erottuu puumamaisesti ympäri sänkyä loikkivan kissan silhuetti. Huoh, sänkymme on trampoliini. Pitäisi vissiin alkaa leikkiä kissojen kanssa enemmän ja tarjota muutenkin kaikenlaisia aktiviteetteja. Nyt kun he eivät pääse enää ulkoilemaan eikä ikkunoistakaan voi pimeyden takia kurkkia - eikä ulkona mitään tapahdukaan näin talvisaikaan - niin kissoille taitaa jäädä vähän liikaa energiaa yöllä käytettäväksi.

Pää kiinni

Cisulla on taas uusi hassu tapa: kun tulen kotiin ja kumarrun avaamaan kengännauhojani, Cisu nousee takatassujensa varaan. Etutassut hän iskee ohimoilleni ja alkaa nuolla otsaani. Hän pitää kiinni päästäni niin kauan kuin vain annan hänen siinä roikkua.

Eriskummallinen tervetulotoivotus. Muuten kaikki on kuten ennenkin aina kotiin tullessa. Kumpikin kissa odottaa oven aukeamista kyyryssä ovensuussa, ja välillä ainakin yksi pinkaisee heti oven avauduttua pihalle karkuun... Kun siitä häslingistä on selvitty, on aika nuuhkia jalkoja, sitten hurahtaa hyväksyvästi ja kiivetä hetkeksi syliin. Ensin Cisu, sitten Toto. Välillä molemmat heittäytyvät selälleen lattialle rapsutuksia varten, ja yleensä aina niin kauas toisistaan, ettei yksi ihminen voi rapsuttaa molempia samanaikaisesti.

Jos kissat huomaavat, että auto on tullut pihalle, mutta ihmiset hidastelevat, he kurkkivat kiukkuisina ikkunasta ja maukuvat: tulkaa jo! Jos taas minä tulen autottomana yksin kotiin, he eivät useinkaan huomaa pihalle saapumistani, vaan juoksevat ovelle usein unenpöpperöisinä ja hämmästyneinä: mistä sä yhtäkkiä tulit? Etenkin yhtäkkisestä kotiintulosta saa osakseen paljon hyväksyvää hurinaa ja lempeää kiehnäystä.

Millaisia tervetuloseremonioita muiden kissat harrastavat?

P.S. Bloggerin kommentointitoiminnossa on jotain häikkää. Onneksi saan kaikista kommenteista tiedon sähköpostiini, sillä jostain syystä kommentit eivät näy blogissa kuin muutaman tunnin tai jopa päivän viiveellä. Esim. eilen tiesin, että yhdessä postauksessa oli kaksi kommenttia ja ne näkyivätkin kommenttikohtaa klikkaamalla - kommenttikohdassa luki kuitenkin "nolla kommenttia". Toivottavasti Blogger palaa pian ruotuun!

Hyvää joulukuuta!

Cisu toivottaa kaikille iloista joulunodotusaikaa! Piparkakkutalon muotit on tarkastettu ja lahjaksi menevä joulukalenteri tallottu. Cisu on tehnyt oman osuutensa. Hän odottaa innokkaasti joulua, sillä viime vuonna kotiin ilmestyi joulukuussa ihania koristeita - jotka aina katosivat hetkessä, kun Cisu oli ensin niitä hieman modifioinut. Toivottavasti tänäkin vuonna saadaan jouluisia leluja. Cisu voi opettaa Totollekin, kuinka niitä käsitellään.

Uusi värikoodi

Cisulla on tärkeää asiaa!

Cisu: Olen kuuluisa korateka. Lukuisien suorittamieni paini-, juoksu- ja hännänvetokokeiden sekä menestyksekkään vapaaottelu-urani perusteella olen nyt edennyt sinisen pannan kantajasta suoraan huipulle: MUSTAN PANNAN HALTIJAKSI. Vapise, Koratia!

Kas tässä, ihailkaa. Niitit ja kaikkea - ei mikään turhan jätkän varuste.

Toto: Mä en oo sitten saanut mitään uusia arvonimiä. Mutta tungin vain tähän kameran eteen muistuttamaan, että mä oon se harmaapantainen. Jos mustakin tulee huippukorateka, niin kerron siitä sitten myöhemmin.

Harmaaveljekset tekivät muitakin ei niin värikkäitä ostoksia viikonloppuna. He hankkivat eteisen lempilojumispaikkaansa tummanharmaan tyynyn, ja ottivat askelen kohti minun haavettani, mustavalkoista keittiötä. Muumin päällä kelpaa herkutella!