Ulkoistettua bloggaamista

Sinisen kissan sininen hetki.

Cisu ja Toto viettivät mukavan yllätyspäivän viikolla. Vanhempani ilmestyivät Koratiaan vesikatkoevakkoon, ja äiti oli myös ystävällisesti jättänyt tänne kirjallisen selvityksen siitä, miten harmaaturkkiset isännät suhtautuivat yllätysvieraisiinsa (Koratian ihmiset olivat töissä). Kas tässä, ulkoistan bloggaamisen äidilleni:


"Koratiassa on huolellinen vartiointi. Tullessamme käytiin läpi tarkka turvatarkastus, nuuskittiin molemmat systemaattisesti - kädet, jalat, housunpuntit, hihat. Läpäisimme tarkastuksen ja rojahdimme sohvaan lukemaan. Jo kelpasi tulla päälle hyppimään, mutta hiljaisia poikia. Ei mitään vaatimuksia.

Lähdimme pariksi tunniksi asioille ja palatessa kaksikko oli oven takana kuin kysymysmerkki: Minne te oikein lähditte? Cisu sukelsi vikkelästi betonilautaselle rapsuja kerjäämään, Toto tyytyi hurisemaan. Sitten alkoivat jo vaatimuksetkin, molemmat vonkuivat. Lähdimme ulkoilemaan...


Pojat olivat vähän ihmeissään lähtiessämme ulos, mutta suostuivat sentään. Toto söi ruohoa kuin nuori vasikka. Sade ajoi sisään jo 10 minuutin kuluttu, mutta niin paljon kuitenkin löytyi ulkoa lisävirtaa, että piti alkaa jo painiakin ja Cisun näyttää taitojaan pahvitalonsa harjalla.

Tunnemme itsemme täysin hyväksytyiksi Koratiaan; kiitos tästä armonosoituksesta. Kiitos turvapaikasta - mukavaa vaihtelua tämä on, ihan kuin retkellä."


Kuvat ovat viime viikonlopulta, jolloin en jaksanut viihdyttää kissoja ollenkaan niin paljon kuin arvaan vanhempieni tehneen viikolla. Lämmitin pojille kuitenkin saunan ihan heitä varten, ja sekin yllätys oli juuri niin mieluinen kuin toivoinkin. Toto oli muuten saanut aavistuksen lämpenevästä saunasta ja keplotellut itsensä jotenkin yksin lauteille. Etsimme häntä Cisun kanssa, ja sieltä ylälauteelta löytyi tyytyväisyydestä pörisevä raukea saunatonttu.

Saavutettu etu: harjausoikeus

Cisu: Ei ole ollenkaan varmaa, että haluaisin oikeasti viettää näin tiiviisti aikaa mamman kanssa ja olla vain sen sylissä koko ajan, mutta mulla ei oo vaihtoehtoja!

Jos sinulla on kissoja, jotka eivät salli sinun suorittaa tiettyjä hoitotoimenpiteitä, suosittelen seuraavaa: lähetä kotinne mahd. muut asukkaat pois pariksi päiväksi, järjestä niin huonot sääolosuhteet ettei ulos voi mennä, hoida itsellesi tietokoneella tehtäviä töitä niin että nökötät koko ajan paikallasi. Jos kissasi ovat aktiivista ja huomionkipeää lajia, he saattavat reagoida tällaiseen pysähtyneeseen ilmapiiriin yllättävästi.

Meillä on ollut Cisun ja Toton kanssa eilistä siskon ja siskonvauvan visiittiä lukuun ottamatta todella rauhallinen viikonloppu. Ensin kissukat kiukuttelivat, kun ulos ei voi mennä eikä mammakaan leiki, mutta sitten heistä sukeutui todellisia sylikissoja. Eilen minulla oli pitkät tovit sylissäni Cisu, Toto ja tietokone. Vaikka ulkona oli viileää, meillä oli lämmintä. Ei kuulunut kuin myrskyn natinaa, näppäimistön naputusta ja ajoittaista Toton hurinaa. Cisu ja Toto eivät ole etsineet viikonloppureissuun lähtenyttä miestä lainkaan, mutta ovat reagoineet hänen poissaoloonsa olemalla tavallista läheisempiä ja hellempiä minulle. 

Yllättäen olen myös kelvannut miesten hommaan. Yleensähän minä en saa harjata kissoja, koska se nyt ei vaan kuulu minulle. Eilen näin, kuinka Cisu yritti ensin harjata itseään (aina yhtä suloinen näky, heittelee harjaa ja kiemurtelee harmista, kun harjassa ei ole automaatiotoimintoa). Sitten yön aikana harja tuotiin sänkyyn. Siellä sängyssä oli muuten aika hellää sielläkin viime yönä. Yleensä kissat herättävät minua yöllä vain tahattomasti, kun esim. kiljuvat unissaan tai painivat päälläni... Mutta nyt heräsin muutaman kerran, että Cisu kosketti minua tassulla, istui tyynyni vieressä ja vain katseli minua tutkivasti. Kun silitin Cisua, hän meni takaisin nukkumaan. Toto teki tuollaista, kun olin palannut vuorotteluvapaalta töihin. Ilmeisesti reissuun tai töihin kadonneet ihmiset huolestuttavat ja pitää tehdä tarkistuksia, että nukkuva ihminen on oikeasti siinä.<3

Mutta se harjaus. Yhtäkkiä harja ja kissat odottivat minua tänään eteisessä, ja kun tartuin hieman epävarmasti harjaan, molemmat kissat kellahtivat pitkäksi puikulaksi lattialle ja alkoivat hurista. Sain harjata jopa Cisun mahaa, ihan ekaa kertaa! Eli puolensa rajoitetuissa olosuhteissakin, alkaa mammankin arvo nousta.

(Luultavasti kuitenkin mieheltä vaaditaan oikeaa harjausta, kunhan palaa kotiin. Sain kerran aiemminkin harjata kissojen selkiä eräänä viikonloppuaamuna, mutta silloin tein itse aloitteen. Olin innostunut, kun aloite sai suosiollisen vastaanoton. Sitten poistuin hetkeksi huoneesta vain huomatakseni palatessani, että harja oli kiikutettu miehelle, hänen eteensä oli heittäydytty maha pystyssä ja raajat levällään ja häneltä odotettiin armonpalaharjauksen sijasta oikeaa harjausta.)

Heinähatut

Enpä juuri ehtinyt kissablogimaailmaan viikolla. Olin muutenkin vähän säästellyt näitä kuvia kesäkuun alkuun kesän toivotukseksi. Tällä hetkellä Koratiaa riepottelee oikea syysmyrsky, joka koettelee paitsi taloa - ikkunat helisevät - myös kissojen hermoja. Olisi ihana päästä U:hun, mutta ei todellakaan ole ulkoilusää, ei edes ihmisille. Kaiken lisäksi toinen Koratian ihmisistä on matkalla, joten aika ankeaa on, tuumaavat Cisu ja Toto.


Vielä vähän aikaa sitten olin näin ihanaa. Cisu näyttää yläkuvassa, millaiselta nautinnollisesti ruohoa ja heinää märehtivä kissa näyttää.


On mahtavaa, kun pääsee leikkimään viidakon kuningasta ja katoamaan miltei hännänpäätä myöten kasvien sekaan.

On kuitenkin yksi pikkuvelityyppi, jolta ei voi kadota koskaan.

Pikkuveljen tuumaustauko: juoksisiko nurmikolla, mutustaisiko heinää vai hyppäisikö heinien yli tutkimaan ojaa? Kesä on täynnä mahdollisuuksia.

Yksi juttu ei muuten ole tänä kesänä hyvin: punkkeja on ihan valtavasti! Emme ole bonganneet niitä useimpina kesinä lainkaan, mutta tämän vuoden saldo on jo kuusi. Näistä kaksi tavattiin mökillä länsirannikolla, muut koti-Koratiassa. Yksikään punkki ei ole onnistunut kiinnittymään kissaan, mutta eräs vampyyripunkki yritti yöllä imeä verta minun kaulastani. Yök.

Temppuja - eli miten tehdään naisiin vaikutus

Naukulan Mamma käväisi meillä eilen, ja arvatenkin Cisu ja Toto panivat pihalla parastaan. Kaikki temput piti näyttää.


Yläkuvassa Cisu osoittaa, että hänkin hallitsee apupoika Toton tavoin multasäkkihommat. Aika tarkkaa puuhaa tuo säkkeily kyllä on, pitää olla kieli keskellä suuta.


Apupoikia oli tarjolla kaksin kappalein, kun kaivoin maasta kissanminttua Helmille vietäväksi. Onneksi meidän pojat eivät viipota pihalla vapaana, kun teemme puutarhatöitä. Naapurin entinen kissa viipotti ja muistan hyvin hankalan kurpitsanistutuksen, joka kesti ja kesti, kun istutuskuoppaan sujahti tuon tuosta innokas apukissa taimen sijasta. Ja kerran kalautin tuota samaista karvapuutarhuria vahingossa haravalla, kun hän intoutui metsästämään sitä. Jotenkin voisin kuvitella, että samainen ilmiö toistuisi ja vieläpä moninkertaisena Cisun ja Toton kanssa.

Kun multasäkki oli esitelty ja Helmin tuliainen ruukussa, Toto päätti profiloitua urheaksi ja itsenäiseksi ja painui pihan laitaan ojansuuheiniä nauttimaan. Se on Totosta parasta pihalla.

Cisu sen sijaan päätti tehdä Naukulan Mammaan vaikutuksen mullankuopimis- ja multaanpissaustaidoillaan. Istutuslaatikot, ruukut ja kasvimaa ovat vielä ihanan paljaita ulkopissaajaan tarkoituksiin. Cisu on jo onnistunut varmistamaan, että saamme pisuporkkanoita, ja eilen hän kaapi ja kyykisteli suurieleisesti jokaisessa yrttilaatikon lokerossa. Ettei Mamma vain luulisi, että Cisu on joku hienohelma. Ei ole, Cisu on kova jätkä, joka ruikkii mihin vain! Tai ainakin yrittää, sillä totta puhuen Cisulta pääsi myös pari harmin ulvahdusta, kun se pissaaminen oli aika jännää ja muutenkin - ei sitä pisua vaan riitä pienestä kissasta joka multakeon ja istutuslaatikon päälle, vaikka kuinka haluaisi esitellä taitojaan.

Ja sitten tarkastettiin Helmin auto. Ihmisille jäi aivan epäselväksi, mitä nuuhkittavan ja nuoltavan kiinnostavaa autossa oli, paitsi tietenkin se, että se kuuluu Helmille. Lisää kuvia autokatsastuksesta on jo julkaisssut Naukulan Mamma, jota kiitämme paitsi seurasta myös tämän postauksen kuvista!

Apupoika

Olen usein tuumannut, että apupoika olisi kätevä puutarhahommissa. Eilen sain sellaisen Toto Tottiaisen muodossa. Toto viihtyi seuranani ja apunani pitkän tovin.


Ylimmässä kuvassa Toto havainnoi: kivipatiolla on tuotu tuoli ja uusia ruukkuja ja kaikkea muutakin jännää.

Toto: Hei, onko tää kissa se mun oma alamainen, josta on joskus puhuttu? Mä pussaan sitä otsalle.

Poterolle, mars! Suorin reitti kävi parsojen välistä.

Toto: Täällä on iso säkki multaa! Mitä ihmettä?

 Mä voin huolehtia tästä hommasta. Vahdin, ettei säkki karkaa!

 Vajaan puolen tunnin kuluttua: Joko saa nousta? Tää multa tuntuu aika kuumalta tassuissa.


Ilmeisesti kuuma multa oli kiehtovaa, sillä en muista Toton koskaan olleen noin kauan paikallaan ulkona. Kuuman päivän huipennukseksi pojat saivat vielä kauneudenhoitotuokion patiolla myöhään illalla. Kun miesten kesken oli huolehdittu, että kynnet on leikattu ja turkki harjattu, oli aika vetäytyä pehkuihin. Olemme huomanneet viime aikoina, että elämykselliset kesäpäivät saavat kissat nukkumaan sikeästi (öisin kuorsataan!) sekä näkemään unia (ja puhutaan unissa!).

Rantaleijona ja sammakko

Meillä on taas nähty erikoisia eläimiä. 


Tänään on ollut kovin kuuma päivä, joten Toto tunsi itsensä kissan sijasta rantaleijonaksi. Kun lähdimme ulos, Toto asteli tyynesti terassin aurinkotuoliin ja jäi siihen ottamaan aurinkokylpyjä.

Mitä, eikö tää tuoli ole tässä mua varten?

Cisu oli kuumuudesta hieman eri mieltä. Ensin hän tuumasi, että terassilla lipan alla puolivarjossa on hyvä - huomaa tassu rennosti kiven päällä, välillä siinä oli koko kissakin kiemurtelemassa, vaikka joka kiemurtelulla tipahtikin kiveltä selälleen terassille - 


sitten löytyi oikea kesähuvimaja. Äidin kasvimaalla raparperin alla on laulun mukaan sammakollakin koti kultainen, miksei sitten kissalla? Tai sitten Cisu tunsi itsensä sammakoksi? Kuvan oikean alanurkan karvakäärme (sellainenkin meillä siis tänään nähtiin, enpä aiemmin tajunnutkaan) on Toton häntä. Hänenkin piti tietty tulla kärkkymään, josko pääsisi raparperitelttaan.

Seuraa kuin hai laivaa

Pari päivää sitten haastevastauksien yhteydessä tuli kerrottua siitäkin, että Toto haluaa edelleen tehdä kaiken Cisun kanssa. Eilen illalla ulkoillessa siitä saatiin taas todisteita.


Ensin Cisu sai nauttia rauhassa ilta-auringosta ja alkukesän raikkaasta ruohosta.

Ja Totokin nautti. Ilmeisesti mikään kaulanvenytys ei ole liian vaativa suoritus, jos on paikallistanut heinikosta juuri hyvän iltapalakorren.

Sitten Cisu päätti kuitenkin lähteä pikku kävelyllä. Pitkäselkäinen mutkahäntä-Toto oli heti kärkkymässä mukaan (tai sitten vain tarkistamassa, kuka tuo toinen kissa olikaan, se kun tuntuu välillä Totolta unohtuvan pihalla).

Cisu lähti vauhdilla kauemmas, muttei saanut nauttia rauhasta kuin hetken...

Cisu: Kas, pikkuveli on taas tulossa tutkimaan mua.

Cisu: Mähän oon sanonut sulle, ettei sun tarvi ihan koko ajan seurata mua!


Ja niin Cisu päätti lähteä yksin maailman ääreen.

Ja niin Toto päätti hetken päästä seurata johtajaa.

Toto: Hei kuule, oota vähän, mä oon taas tulossa sun luokse!


Ei Toto onneksi ole aina kuin Cisun varjona, mutta eilen oli taas sellainen päivä, ettei ulkona kiinnostanut mikään muu kuin Cisun seuraaminen ja matkiminen.