Musta aukko

Talon pimein, likaisin, ankein ja epäilyttävin loukku on Cisun ja Toton tämän talven suosikkipaikka. 

Meillä on alakerran kylppärissä vanha rikkinäinen amme, jonka alle pääsee livahtamaan vain yhdestä kolosta viemärikaivon yli ryömien. Sittenkin joutuu litistymään aivan litteäksi ja välillä lähes juuttumaan aukkoon, mutta se ei haittaa: ammeen alla on niin viihtyisää, että se on kaiken vaivan arvoista. Cisu ja Toto ovat alkaneet viettää ammeen alla pitkiä toveja, ja itse asiassa epäilemme heidän nukkuvan siellä nykyisin päivisin. Aina jos tulee vähänkin tavanomaista aikaisemmin töistä, kylppäristä kömpii kaksi unista ja takkuista viemärirottaa.

Ihmisen on vaikea ymmärtää tuon loukun suloisuutta, mutta siellä lienee ainakin hiljaista ja lattialämmityksen ansiosta lämmintä. Cisu on tavattu kuljettamasta sinne leluakin, mutta onneksi lelu juuttui viemärikaivoon eikä kadonnut ikuisisi ajoiksi ammeen aukkoon. Lattiakaivon ritilä sinne ilmeisesti on kuitenkin kadonnut, sillä emme löydä sitä mistään.

Sinänsä meitä ei yllätä, että pojat ovat muuttaneet Koratian linnasta pimeyden kuiluun. Kuilun viehätys oli tiedossa jo vanhastaan: myös naapurin entisellä kissalla oli tapana joutua mustan aukon nielemäksi meillä käydessään. Muistan elävästi, kun se tapahtui ensimmäistä kertaa ja kissis oli heti 45 minuuttia putkeen nautiskelemassa maanalaisesta maailmasta. Minä en nautiskellut ollenkaan, vaan mietin kuumeisesti, miten selitän naapureille, että heidän kissansa on häipynyt meidän putkistoon. Nyttemmin jo tiedämme, että aukkokissat tulevat kyllä takaisin, ennemmin tai myöhemmin.

Olemme kyllä yrittäneet estää Cisua ja Totoa muuttumasta viemärirotiksi, mutta talven tullen heitä ei ole pidätellyt enää mikään este: loukkuun on päästävä talviunille. Parempi siis olla tukkimatta aukkoa, etenkin kun ihmisen on vaikea varmistaa, onko siellä ketään. Toton elämän toiseksi vihaisin hetki heti vieraalla kissalle sähimisen jälkeen oli, kun mies oli tietämättömyyttään laittanut ammeaukon eteen laatikon, sammuttanut valon kylppäristä ja laittanut oven kiinni. Kun hän oli myöhemmin alkanut kaivata Totoa, tämä oli löytynyt kylppäristä kovan laatikontyöntötyön tehneenä, aivan pörröisenä ja hyvin vihaisena. Miehelle oli näytetty – syystäkin – köyryselkää ja kissankatsetta. Mua ei kohdella näin!

Ei kohdella ei. Niinpä lellipennut saavat rentoutua loukossaan, hupinsa kullakin. Jostain syystä kumpikaan ei vain ole suostunut ryömimään aukkoon eikä kunnolla kurkkaamaan sieltä, kun kamera on ollut paikalla. Minä ja kamera jatkamme vaanimista.

Uusia kollegoja

Cisu ja Toto ovat viime aikoina iloinneet, ettei kaikki koratien maineen ja kunnian (ainakin maineen, kunniasta en ole niinkään varma) kasvattaminen ole enää heidän harmailla harteillaan. 

Ensin nettikorateiksi ryhtyivät Pienet harmaat, sitten Karvakelmit ja tänään tutustuimme iloksemme Tatsutan tassuttelijoihin. Ei tarvitse juurikaan klikkailla, niin huomaa, että vaikka kaikki koratialaiset ovat suuria, ainutlaatuisia persoonia, heitä yhdistää myös suuri aktiivisuus ja uteliaisuus. Ennen Tatsutanin blogin lukemista en kyllä tiennyt, että kissalla voi olla jopa suosikkijääkiekkojoukkue! (Ja eilen kävi ilmi, että Naukulassa kissoja on nimetty tai ainakin nimitelty hiihtäjä Helena Takalon mukaan; outoja ovat kissojen tai ainakin kissaihmisten tiet...)

Toivotamme uudet nettikoratit tervetulleiksi ja vinkkaamme, että myös Panu ja Turo saavat halutessaan päivittää blogiaan. ;)
 

***
 

Cisun ja Toton alkuviikko on sujunut leppoisasti ja tavanomaisesti, paitsi että satuin tänään pilaamaan Toton aamun. Ensin myöhästyin taikamattohalista, mikä aiheutti mulkoilua ja tuhinaa. Sitten otin Toton syliin, vaikka kädessäni oli myös iljettävän tuoksuinen kahvijuoma. Sitä irvistelyä ja sätkyttelyä. Toto oli selvästi sitä mieltä, että sen parempi, mitä nopeammin lähden töihin, kun ei minusta mitään iloakaan ole, päinvastoin.

Hassut nimet ja vielä hassummat lempinimet

Kielitieteilijä minussa innostuu aina, kun tulee puhetta lemmikkieläimien nimistä. Ilokseni Herra Viiksen ja Herra Viiksen eli Herra Harmaan ja Herra Harmaan, ystävien kesken mm. Karvakelmien, blogissa onkin juuri alkanut kissannimikeskustelu. Nyt voi siis mennä ja paljastaa, kuinka monta kymmentä (omituista) nimeä omalla kissukalla on.

Olen kirjoittanut joskus itsekin aiheesta. Nyt kun kurkkasin Cisun ja Toton lempinimikatsaukseen, huomasin, että osa vuosi sitten käytössä olleista lempinimistä on jo jäänyt matkasta. Toto ei ole enää Kärpänen, vaikka pöriseekin, eikä Cisu Kissinger, saati että Pojat – pysyvä nimitys, paljon yleisempi kuin Kissat – olisivat Karviaisia. Toisaalta vuosi sitten heistä ei ollut vielä tullut Kiipeleitä eikä Totokaan ollut kaikenlaisista Tottendahl-muunnoksista huolimatta kehittynyt aina muotoon TottisTottisTotteliTottis saakka.

Talven riemuja

Mikään ei tietenkään voita saunaa, mutta aika kivaa on sekin, että talvi on tuonut keskelle makuuhuoneen lattiaa irtolämmittimen. Cisunkin on nähty seisovan sen edessä ja pitävän kuonoaan lämmössä ja hurisevan hyväksyvästi, mutta varsinainen patterikissa on Toto. Kuvassa näkyy hänen tavanomainen patteristanauttimistapansa, mutta hänet on myös tavattu pitämässä häntää patterin ripojen välissä. Tässä vinkki joulupukille: jokaisen kissan toive on oma irtolämmitin!

Sauna kaikilla lisävarusteilla

Tässä blogissa on usein puhuttu saunomisesta, mutta silti on jäänyt esittelemättä saunan tärkein asia: Toton oma vesikuppi.

Tämä kulho on alkujaan päätynyt saunaan juuri saunovia kissoja varten jo silloin kun Cisu oli ainoa karvainen saunatonttumme. Cisu käyttääkin kippoa vain saunoessaan, mutta Totolle siitä on muodostunut tärkein vesipiste. Vaikka sauna olisi kaksi viikkoa kylmillään (Cisusta ja Totosta aivan kauhea ajatuskin), kippoon vaihdetaan päivittäin vesi.

Toto suorittaa vähintään kerran päivässä tärkeän rituaalin. Hän kieriskelee kylppäriin ja saunaan vievän oven edessä olevalla taikamatolla, koputtaa halit saatuaan kylppärin oveen tassullaan ja oven avauduttua astelee omalle saunakipolleen. Kun olimme kesällä yli viikon verran mökillä, Totolla oli kotiin palattuaan niin kiire päästä tarkastamaan kippotilanne, ettei hän ennättänyt edes suorittaa taikamattorituaalia, vaan siirtyi suoraan koputus- ja juomisosioon.

Cisulla taas on saunassa tunneli. Aina jos jossain on jotain tunneli- tai majamaista, siellä on myös Cisu. Ja koska sauna on Cisun lempipaikka, voitte kuvitella, että tunneliksi ripustettu pyyhe aiheutti superhurinaa.

Vielä kun ihmiset tajuaisivat siirtää myös ruokakupin ja kissanvessan saunaan, niin pojilla ei olisi talvisaikaan mitään syytä poistua sieltä.

Mun oma!

Toton herkkä hetki: huumepötkylä eli Kickeroo-lelu on yksin sängyllä ja Toton ikioma.

On tää ihana. Niin pehmeä ja tuoksuva. Mä nojaan tähän ikuisesti.

Apua, Cisu tulee, äkkiä pakoon! Aina se häiritsee mua ja mun Kickeroota.

Ihanin joulukalenteri

Korkesaaren lumileopardeilla on nettijoulukalenteri. Jee jee ja ah oh voi!