Yhtä köyttä

Vähän rauhallisempia leikkejä tänään kuin eilen...

Onko sinulla kaksi seurankipeää kissaa? Haluaisivatko he koko ajan ihmisten huomiota, mutta itse joskus toivoisit, että he leikkisivät hetken yksikseen? Ratkaisu voi olla vain yhden askartelukauppareissun päässä.

Cisu ja Toto saivat äidiltäni askartelukauppatuliaisina metrin pätkän huovutettua paksua nauhaa. Se on mainio pätkä! Cisu kuljettaa sitä ylpeänä suussaan ja Toto juoksee perässä, yrittää tavoitella aarretta itselleen.

Ihmisen alkuavustuksella saadaan aikaan myös hyvin jännittävä köydenvetoleikki.

Ensin köysi ripustetaan roikkumaan kissatalon yläikkunasta. Cisu yrittää anastaan sen heti omiin leikkeihinsä.


Mutta ovelaakin ovelampi Toto onkin majan sisällä ja kiskaisee köyden itselleen. Seuraa taistelua, kun Toto pyrkii pitämään huopakäärmeen itsellään ja Cisu taas vetää sitä majan alaikkunasta.

No tietenkin isoveli voittaa. Ähäkutti, sainpas nauhan, älkää edes koettako tulla ottamaan sitä multa!

Samassa tuliaispaketissa oli jotain aivan tyrmäävää: jättikokoinen kulkunen. Se oli ensin niin ällistyttävä näky, ettei siihen voinut edes koskea. Mutta pian Cisu ymmärsi, mistä on kyse, ja kiikutti kulkusen arvokkaasti astellen sinne minne kaikki kulkuset kuuluvat, siis ruokakuppiin.

Maanjäristys Koratiassa

Unohtakaa aamuiset lässytykset suloisista kainalokissoista. Cisu ja Toto eivät vähään aikaan pääse kainaloon kuin korkeintaan siksi, että heitä kannetaan jonnekin jäähylle.

Onneksi minulla on vapaapäivä, enkä ehtinyt vielä lähteä kotoa minnekään, sillä pojat järjestivät äsken hieman actionia.

Kuului kauhea rymäys ja sen jälkeen Toto näytti tältä.

Cisullakin on häntä valmiustilassa, mutta hän sentään uskaltaa mennä katsomaan, mitä ihmettä Koratiassa on tapahtunut.

Jos kaksi kissaa juoksee peräkkäin parkour-henkisesti seinällä, seinän koristeena ollut kangas saattaa tippua.

Sekös kummastuttaa.

Oho, kylläpä meille pojille sattuu ja tapahtuu!

Silläkin riskillä, että koko talo on hujan hajan palatessani, MINÄ lähden nyt jäähylle, ennen kuin tulee jälkijäristyksiä. Tämä mellakka ei nyt oikein vastaa käsityksiäni rentouttavasta lomapäivästä.

Osa 2 - jälkijäristys

Niin, en sitten kerinnyt minnekään, kun todellakin sattui ja tapahtui taas. Pitäisikö itkeä vai nauraa? Ainakin haluaisin kirkua. Hysteerisesti.

Ehkä kyseessä ei olekaan maanjäristys vaan vallankumous. Ainakin Koratian kuninkaanlinna on vallan kumossa.

Linnanherra Tottendalos huojuvassa talossaan.

Kauhean kiva tää kaatunut talo. Nyt ei kyllä häntää pörhistytä lainkaan.

MINULLA alkaa nyt olla karvat aika pystyssä. Onko noi tulleet ihan hulluiksi?!

Kainalokissan paluu

Kun nyt ajattelen aikaani kissan asuinkumppanina, en ymmärrä, miksi pidin aluksi hieman rasittavana sitä, että yksinäinen Cisu halusi nukkua usein aivan kainalossa ja jopa poski poskea vasten. Se oli nimittäin aivan ohimenevä ilmiö. Kävi niin kuin tyhmyyksissäni toivoinkin: Toto rauhoitti ihmistenkin yöunia (niitä kissaralliöitä lukuun ottamatta) eikä kumpikaan kissa ole enää tunkenut samalla tyynylle ihmisten kanssa, vaikka usein sängyssä nukkuvatkin. Cisu ja Toto yöpyvät yleensä sängyn jalkopäässä tai sitten jossain kylkeni lähellä, satunnaisesti hieman hankalammin eli jalkojen väliin tai vatsan päälle tunkemalla (he nukkuvat useimmiten minun kanssani, mutta joskus myös miehen lähellä/päällä; minä olen enemmän kotona ja annan lähes aina märkäruoan, siinä suosioni salaisuus).

Varvaskissa on kyllä kätevä mutta kainalokissa on ihana! Huomasin sen tällä viikolla, kun Cisu yhtäkkiä nukkuikin pari yötä kainalossani, ekaa kertaa Toton kesäkuisen tulon jälkeen. Kiedoin vielä unissani kädet Cisun ympärille, mutta se oli Cisusta vain vielä läheisempää ja mukavampaa. Havahduin aina välillä siihen, että Cisu tunki itseään vielä lähemmäs ja kehräsi.

Pari yötä hempeilyä riitti ja viime yönä sain pärjätä kokonaan ilman kissoja, oli taas aika nukkua miesten kesken. Olen kuitenkin ihan yllättynyt, kuinka suloiselta tuntui nukkua kirjaimellisesti kissa kainalossa ja toivon, että Cisu - tai Toto, mutta on epätodennäköistä, että Cisu antaisi hänelle kainalo-oikeuksia - tulee taas pian kainalounille. Rupesihan hän satunnaisesti puskemaan taas kättänikin, eikä siihenkään mennyt kuin 8 kuukautta Toton saapumisesta.

Mitä lässytystä! Mutta sellaiseksi ne karvakaverit tekevät, ihan pehmeäpäiseksi. Siskoni, jonka luona Cisu ja Toto ovat olleet hoidossakin, luonnehtii Cisua ja Totoa usein lähetyssaarnaajiksi, koska he ovat niin hyviä sulattamaan jopa ei-kissaihmisten sydämen. Kissantassua ei voi vastustaa - "Pim, olet kissaihminen!"

Laiskuudella on puolensa

Onpa hyvä, etten ole vieläkään saanut kursittua kiinni Toton jo alkuvuodesta synttärilahjaksi saamaa räsymattotyynyä. Tällaisena repsotusversiona siitä on paljon enemmän iloa. Toto tykkää loikoilla tyynyn päällä ja Cisu taas sen sisällä. Täydellinen tyyny siis!

Olen varma, että kissat arvostavat muutenkin laiskuuttani. Olen nimittäin kyllä huovuttanut vanhan villatakkini kissanpalttoiden ompelua varten, mutta en ole saanut edes suunniteltua palttoita. Cisusta ja Totosta tämä on varmasti vain hyvä asia. Mieluummin vaikka palellaan, mutta ihan varmasti EI pukeuduta.

Lisäys: Jos joku ihmettelee, mikä harmaa varjo kuvan vasemmassa reunassa on, niin sehän on vain Toton komean ketunhännän viuhahdus. Jos on hyvä pörhentämään häntäänsä, kannattaa käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet sen esittelyyn.

Synttäripöllyt

Cisulla on tänään 2-vuotissynttärit! Onnea!


Aamu alkoi yksivuotispäivänä lanseeratun tradition mukaisesti kissanminttutötsyillä. Meiltä on aina välillä kysytty, meneekö kissa siitä oikeasti muka sekaisin. Ja millainen se koratin ääni on. Seuraavat videot todistavat, että joo, se menee sekaisin ja kyllä, se ääni on kova (kaikissa rotuesittelyissä sitä kuvataan "ruostuneeksi saranaksi").


Tässä Cisu on havainnut, että ihanaa huumetta sisältävä peltipurkki on otettu pois kaapista. Se purkki on saatava!

Synttäripoika ei saanut koko purkkia itselleen, mutta sentään hieman minttumurusia keittiön raapimatolle, perinteiselle minttupiehtarointipaikalle.

Ja vielä yksi otos: kuvaaja yrittää välillä silittää sekopäätä, vaan ei auta, hän h-a-l-u-a-a minttupurkin.

Lopulta onnistui:

Mutta ei makeaa mahan täydeltä.. Cisun oli aika poistua keittiöstä päätään selvittämään, ja Toto sai nauttia kissanmintun jämät. Toimii se siihenkin!

Eiköhän me jatketa tätä villiinnyttävän hauskaa synttäriperinnettä taas ensi vuonnakin!

Toto puolustautuu

Toto:

"Edellinen kirjoitus antoi minusta ihan läheisriippuvaisen ja muutenkin väärän kuvan. Haluan todistaa, että olen kyllä täysin itsenäinen ja omatoiminen.

Tänäänkin nukuin laatikossa ihan yksin.
Nukuin oikein rennosti ja vapautuneesti.
Sitten pääsin päiväsaunaan ja olin edelleenkin aivan itsenäinen. Ensin tuuletin,

sitten piehtaroin ja kiemurtelin (näytin kuulemma koiralta!)

ja lopuksi venyttelin.

Kaikki meni hyvin, enkä yhtään tarvinnut Cisun läheisyyttä enkä tuntenut halua könytä Cisun päälle. Riitti, että tiesin Cisun olevan niin lähellä, että voin halutessani heti nuuhkuttaa Cisua. Cisun on aina hyvä olla kuononkurotuksen päässä.

Kaikki siis ok, paitsi se, että pitääkö ton paparazzin aina tulla joka paikkaan, saunaankin?"

Cisua ei voisi vähempää kiinnostaa Toton kiemurtelut eikä jupinat eikä edes myöskin kuononkurkotusetäisyydellä oleva kamera. Pääasia, että saa saunoa ja nukkua. Se on maailman parasta!

Cisu: "Toivotan rentouttavaa pääsiäistä!"

Pieni ja hento ote

...on jotain, mistä Toto ei ole kuullutkaan. Todistimme taas äsken lähes joka ilta toistuvaa kaavaa: mies oikaisee jalat sohvapöydälle, Cisu tulee niiden päälle ja Toto hienotunteisesti Cisun päälle. Lähes aina kun Cisu on jonkun sylissä, Totolle tulee kiire änkeä mukaan ja se tapahtuu suoraan Cisun päälle könyämällä. Luulisi, että se olisi mahdollisimman hankalaa kummallekin. No ei Cisu kyllä ihan onnelliselta näytäkään, vaikka Toto teeskenteleekin viatonta.

Cisun otsakurtut vaihtuvat alistuneeseen hyväksyntään. Tästä on selvitty ennenkin, olkoon toi möhköle sitten mun selässä.

Vain levoton hännänpää paljastaa, ettei tämä nyt ole Cisusta ihan paras tapa katsella telkkaria.

Muuten Cisu on kyllä yllättävän kärsivällinen isoveli - etenkin kun muistetaan, että pikkuveli on häntä huomattavasti painavampikin. Voin sanoa, että minusta ei olisi noin toverilliseen sisaruuteen. Jos pikkusiskoni yrittäisivät loikoilla päälläni, tämä isosisko hermostuisi heti!