lauantai 1. helmikuuta 2014

Kissa vs. kissa: iltatoimia




Jatkamme vertailevaa juttusarjaamme. Tässä Toto ja Cisu kertovat versionsa erään lyhyen ulkoiluhetken tapahtumista.


Toton tarina



Olin jo päiväkausia istunut työhuoneen ikkunalla ja tarkkaillut valtakuntani jyrsijäpopulaatiota. Ulkona piipahtaessani olin varmistanut havaintoni: pihannurkkamme kiveys tarjoaa kodin hiirelle. Olin päättänyt murhata tuon hiiren, olenhan kuitenkin kissa.

Tilaisuuteni koitti eräänä iltana.

Tiesin, että syvimmissä vesissä liikkuvat nerokkaimmat kalat ja että nokkelimmat kissat teeskentelevät viatonta. Minulla on etunani suloiset nappisilmät, maailman pehmein turkki ja kaiken kaikkiaan nallekarhumaisen leppoisa olemus. Kukaan ei usko minusta mitään pahaa.

Ei uskonut hiiri, ei uskonut isäntäni, ei edes isovelikissani.

Kun menimme kolmin ulos eräänä iltana, veljeäni alkoi heti harmittaa pakkanen. Hän livahti hetkeksi nurkan taakse autokatokseen, siellä kun on hieman suojaisampaa kuin kuninkaanlinnamme pääoven edessä, johon me muut jäimme. Tuo ovi on vain noin metrin päässä hiirikartoituskohteestani.

En aikaillut. Parissa sekunnissa olin havainnut hiiren, tappanut sen ja tuonut sen ovelle. Oli kuin mitään ei olisi tapahtunut, paitsi että jaloissani oli jyrsijän ruumis. Kuulin isäntäni kertovan myöhemmin emännälleni, että hymyilin.

Tuon hymyni huomasi myös isoveljeni nurkan takaa palatessaan. Hän luulee olevansa valtakuntamme yksinvaltias, maailman edistyneinen, mahtavin, rohkein ja paras kissa sekä erityisesti se, joka tietää kaikesta kotimaassamme Koratiassa. Sanottakoon nyt kuitenkin, että hän ei ole ollenkaan niin hyvä saalistamaan kuin minä.

Ilmankos häntä tyrmistytti, tai sanotaan suoraan, ärsytti suunnattomasti, että heti kun hän kääntää selkänsä, minä saan hiiren, jonka toimia hänkin oli observoinut viime aikoina. Yleensä temperamenttinen veljeni suuttuu ja huutaa Kaa! ristiriitatilanteessa, mutta hiirihymyni oli hänelle liian kova paikka. Hän meni linnamme sivuovelle, raapi sitä päästäkseen sisälle ja lähti yksin kotiin mököttämään. Hän ei puhunut minulle vähään aikaan, kun saavuin myöhemmin isäntäni kanssa metsästysretkeltä.

Minua hymyilytti koko illan.




Cisun tarina



Olen kuullut kuninkaista, jotka ovat alati verenhimoisia, alvariinsa sotajalalla ja tekevät äkkivääriä päätöksiä vain valtaansa käyttääkseen ja näyttääkseen. Minä en ole sellainen. En tekisi pahaa kärpäsellekään (koska en saa niitä useinkaan kiinni) enkä etenkään hiirille (niitä on muuten vielä vaikeampi pyydystää).

Niinpä kun eräänä iltana huomasin, että nuori velikissani on tappanut hiiren, surin syvästi sekä veljeni ajattelemattomuutta että erityisesti hiirivainajan kohtaloa. En vain kestänyt kohdata moista julmuutta maillani, joten vetäydyin linnaani miettimään, miten voisin parantaa rauhankasvatuksen tasoa valtakunnassani.

Ei ole helppoa olla riiviön veli ja hallitsija. Minua ei hymyilytä.



Kaikesta huolimatta olemme edelleen läheisen veljellisissä väleissä. Pahoittelemme yhdessä tuumin julman ja verisen kertomuksemme lukijoissa mahdollisesti aiheuttamaa mielipahaa. Totokin pahoittelee, hän ei ole siis aivan toivoton.

Terveisin
Cisu ja Toto

11 kommenttia:

  1. Voi Cisu! Ja Toto. Ei syytä pahoitella, hiirtenmetsästys on kissojen ikiaikainen tehtävä. Siksi kissat ovat asuneet ihmisten kanssa jo tuhansia vuosia. Täällä aplodeerataan yllättäjä-Toton saalistustaidoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totokin on aplodeerannut itselleen, siitä se tyytyväinen hymy johtuu!

      Poista
  2. Totohan voisi kirjoittaa vaikka romaanin, loistava teksti ;) Kyllähän tuo hiiren murhaaminen oli aika hurja juttu mutta emme liikaa säikähtäneet :D

    Me jätettiin eilen pitkä kommentti tuohon teidän edelliseen postaukseen mutta se on ilmeisesti johonkin kadonnut :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasha, voi harmi kommenttianne! Tarkistan,josko se olisi joutunut hyväksyttäväksi Bloggerin uumeniin, mutten usko, kun minulla ei ole koskaan ollut kommenttien hyväksyntä päälllä. Tyhmä Blogger!

      Kerron hyvän ideasi Totolle. Kun kuulette bestselleristä, jonka on kirjoittanut Toto Elliot Chandanis tiedätte, että kyseessä on vanha tuttu Toto Tottis Tottendahlos. :D

      Poista
  3. Toto, sä oot huippu! Cisulle lohdutusrapsutus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, välitän kehut ja rapsut eteenpäin. Cisu ei tunnu saaneen pysyviä traumoja.

      Poista
  4. Loistavaa tekstiä! Ja kaikesta huolimatta, onnittelut Totolle hienosta kaadosta. Kyllä Cisun vuorokin vielä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Myrsky ja Minna! Kyllä Cisu on vuoronsa joskus saanutkin, tosin Toto varastaa aina Cisun saaliin. :D

      Poista
  5. Henkeäsalpaavan mielenkiintoinen tarina. Ja toinenkin. Hiirimurhat ovat vähän surullisia, joskin välttämättömiä aika ajoin. Loistava saalis jaTotohan sen taisi saada ateriaksikin ?

    VastaaPoista
  6. Toto! Onnittelut hienosta urotyöstä!

    VastaaPoista
  7. Oijoi, taas. Kyllä teillä Koratiassa eletään hyvin jännittävää elämää kaikkien eläinten keskellä. Olemme kateita.

    VastaaPoista