perjantai 31. tammikuuta 2014

Kissa vs. ihminen: aamutoimia

Jos ihminen, tässä tapauksessa minä, ja kissa, tässä tapauksessa Cisu, kertoisivat eräästä arkiaamusta tällä viikolla, kertomukset eroaisivat näin:


Ihmisen aamu



Heräsin jo varhain, koska poskeani kutitti viiksikarva ja kainaloani puski sen omistaja. Nostin peitonlievettä, että kissa pääsisi peiton alle, mutta se alkoikin hyppiä ja naukua. Ihminen on herätetty, aamutoimet alkavat!

Koko aamutoimieni ajan minua häirittiin. Kun pesin hampaitani, vikkelä tassu yritti varastaa hammasharjan ja kun sylkäisin hammastahnaa lavuaariin, sain itse olla vikkelä, että ehdin huuhdella lavuaarin ennen kuin tuo tassu täppäisi tahnaläikkää. Minulla oli seuraa ruokapöydässä, talossa kävellessäni – seura loikkasi syliini ja katseli valtakuntaansa sylistäni käsin tyytyväisesti huristen –, vaatteita valitessani – mikä onkaan kiinnostavampi paikka kuin vaatekaappi – sekä vielä ulkokenkiä pukiessani. Kun kumarruin solmimaan kengännauhoja, seura istui päälläni ja rummutti selkääni riemukkaasti etutassuillaan.

Työmatkalle suoriuduttuani huomasin, että olin unohtanut kaiken kohelluksen keskellä täyttää kissojen märkäruokakupit. Raksuja ja vettä onneksi oli tarjolla. (Ennen kuin kukaan huolestuu, hypättäköön ajassa eteenpäin ja kerrottakoon, ettei kumpikaan kissa ollut illalla nälkäisen oloinen, ja että tämä oli kaikkien kissavuosieni aikana vasta toinen tämänlaatuinen töppäys.)




Kissan aamu



Heräsin jo varhain. Oloni oli reipas, valpas ja hyväntuulinen.

Olen töissä ruokapalkalla ja pääasiallisesti työtehtäväni koostuvat ihmisten kaitsennasta, opettamisesta sekä viihdyttämisestä.

Huomasin heti, että taas on kaitsemisaamu. Pistin huolestuneena merkille, ettei emäntäni osoittanut heräämisen merkkejä, vaikka minä ja velikissani olimme jo hereillä. Möngin emännän päällä, kunnes hän ymmärsi, että on aamu.

En voi koskaan olla varma, että emäntä suoriutuu aamutoimistaan. Toisinaan jätän hänet, samoin kuin ihmisisäntäni, harjoittelemaan itsenäistä toimintaa, mutta tänä nimenomaisena aamuna havaitsin, että emäntäni tarvitsee apua kaikissa toimissaan, taas kerran. Hän vaikutti myös niin uupuneelta, että päätin ilahduttaa häntä antamalla hänelle lukuisia tilaisuuksia sylittää ja silittää minua. Läheisyys minun kanssani on hänelle tärkeää, kuinkas muutenkaan, mutta sillä on myös varjopuolensa. Aika usein saamme veljeni kanssa kuulla ihmisten valittavan, että he haluaisivat mieluummin jäädä leikkimään meidän kanssamme kuin mennä sinne jonnekin paikkaan, jonka nimi on Työpaikka. Veljeni muuten yritti salamatkustaa isännän työpaikalle laukkuun piiloutuneena, mutta hän jäi kiinni yrityksestään eteisessä.

Aamuni oli niin työteliäs, että olisin ansainnut mielestäni kaikkien aikojen aamupalan. Mutta mitä vielä: avuton emäntä unohti oleellisimman osan aamupalastani, eikä yhtä avuton isäntäkään huomannut asiaa. Kiittämättämyys on myös kissamaailman palkka. Olette varmaan kuulleet, että kissapiireissä on aiemminkin hämmästelty, miten tumpeloa henkilökuntaa niin monilla kissoilla on, ja peräänkuulutettu kissa-asiamiehen aktiivisuutta.

Ei ole näkynyt meillä kissa-asiamiehiä. Kaikki pitää hoitaa itse. Veljeni hoitikin eilen itselleen hiiripaistin, nälissään kun on – mutta se on toinen tarina se. Kerromme sen pian.





Kaikesta edellä mainitusta huolimatta olemme edelleen hyvissä väleissä sekä hyvin ravittuja.

Terveisin

Jenni & Cisu

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Meidän elämä on vakavaa, hillittyä, määrätietoista ja huolellista.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. :D Sellaista on ihanan kissan ja huithapelin ihmisen yhteiselo.

      Poista
  3. Tuollaisen huolenpidon ja hoivaamisen jälkeen unohtuu aamiainen? Pöyristyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lieventävänä asianhaarana tai ainakin puolustuksen yrityksenä kerron, että heti kun huomasin erheeni, soitin miehelleni ja kysyin, onko hän vielä kotona ja voiko hän antaa kissoille ruokaa. Hän ei ollut, mutta kukaan ei nälkiintynyt. Toivon, ettei koko bussi kuullut, kun tunnustin, että olen kelvoton huithapeli...

      Poista
  4. Mainio teksti! Ainoastaan tän takia jaksoin itsekin pitkästä aikaa päivittää omaa blogia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hauska kuulla, ja erityisen hauskaa on, että päivitit blogiasi pitkästä aikaa! :)

      Poista
  5. Kiitos nautinnollisesta lukuhetkestä! Jäämme odottamaan kertomusta hiiripaistista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Myrsky ja Minna! Voimme paljastaa, että hiirijuttu ilmestyy jo huomenna (käytin vähän työaikaani bloggailuun tänään...)

      Poista
  6. Onneksi Cisu on piinkova ammattilainen ja antaa anteeksi ihmisen unohtelut. Toivottavasti siitä ei tosin tule tapa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piinkova ammattilainen, naurattaa ihan ääneen :D Tällä hetkellä Cisu tuijottaa minua piinkovasti, koska toivol harjauspalveluksia. Cisua olisi nyt helppo harjata, koska hän on riisuutunut päivällä nakuksi, emmekö löydä hänen pantaansa. Taidan nyt harjata Cisua vähän, vaikka se tuokin salamannopeasti paikalle kateudesta jatkuvan Toton!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Cisu haluaa kertoa, että hän on tänäänkin nähnyt jo paljon vaivaa emännän hyvinvoinnin eteen, muttei ole saanut aamupalaa. Hyvin pöyristyttävää käytöstä!

      Poista