perjantai 2. elokuuta 2013

Nostalgiaa, osa 2: Toto tuli taloon





Hupsista! Blogin arkistoista löytyi maaliskuussa tehty luonnos Toton Koratiaan saapumisesta. Kuten Cisun nostalgiakertomuksessa, tässäkin on kuvituksena vanhasta kännykästäni siirrettyjä kuvia, joita ei ole näkynyt blogissa aiemmin.

Cisuhan tuli meille melkeinpä vahingossa, yhdeksi yöksi hoitoon... Toto Tottiaiselle, maailman parhaalle kissapikkuveljelle, sentään olimme havainneet teoreettisen tilauksen. Aika pian meille tuoreille kissanomistajille nimittäin valkeni, että monilla kissoilla on seuranaan ainakin yksi moukula, ja että koratit ovat niin sosiaalisia, etteivät kaikki kasvattajat edes suostu myymään koratia ainoaksi lemmikiksi.

Taas kävi kuitenkin niin, että kohtalon piti puuttua asiaan. Olimme käyneet omassa kissalassamme katsomassa pentuja kyllä muuten vaan... mutta mitään konkreettista ei oltu käytännössä tehty toisen kissan eteen.

Sitten samana päivänä tapahtui niin, että vihdoin sanoin ääneen: "Mä haluan sen toisen kissan!" Meni puoli tuntia ja Cisun ensimmäiseltä omistajalta tuli viesti: "Kasvattajalla on pentuja, ottakaa Cisulle kaveri!"

Pari viikkoa sen jälkeen meille muutti Toto Tottis-Tottis-Tottelitottis, aina niin herttainen
ja usein aika hassu veitikka.

 

Täytyy nyt kuitenkin tunnustaa, että kun kyselimme kasvattajalta, josko saisimme taas tulla katsomaan pentuja, meillä oli kiikarissa eräs toinen pieni koratpoika, joka näytti aivan Cisulta. Tuo poika kuitenkin pyöri veljensä kanssa säkkäränä pitkin pöytiä ja oli muutenkin melkoinen sähikäinen. Saimmekin kuulla, että Cisun (jonka luonteesta kertoo jotain olennaista se, että hänen virallinen nimensä on Dynamite...) vastapainoksi meidän on otettava eräs Toto, joka on tosi rauhallinen ja kiltti.

Eräs Toto olikin paljon rauhallisempi kuin muut pennut, kenties tosin myös siksi, että hän oli jo 5-kuukautinen. Muistan, että eräs Toto oli aika pullea ja koratiksi hyvin pörröinen. Minusta hän muistutti hahtuvaista voikukkaa. Hän oli milloin kenenkin sylissä pitkänä pötkönä ja pörisi. Sellainen hän on vieläkin, vaikka muuttuikin ajan myötä salskeaksi lihaskimpuksi (jolla on maailman pehmein turkki). Mies oli - miehekkäästi - kiinnittänyt huomiota Toton tekniseen näppäryyteen: Toto oli osannut vetää käyntiin leikkihiiren, temppu, jota Cisu ei osaa vieläkään.




Nukuimme muistaakseni muodon vuoksi yön tai parin yli ja ilmoitimme: haluamme Toton.



Muistelemme Toton saapumista ja etenkin kasvattajan yhteistyöhalukkuutta yhä usein lämmöllä. Olimme hyvin hermostuneita siitä, miten saamme totutettua kissat toisiimme, joten kasvattaja tarjoutui ottamaan Cisun hoitoon, kunnes Cisu on hyväksynyt pikkuveljensä (Totohan on oikeastikin Cisun velipuoli, mikä on hauskaa).

Jälkikäteen ajatellen olisimme ehkä itsekin suoriutuneet tästä vaativasta tutustuttamistehtävästä. Jätimme Cisun hoitoon iltaseitsemän maissa, aamulla sain viestin, että Cisu oli yökolmelta löytynyt lojumasta muille kissoille varatun alueen ovella ja toivonut saavansa seuraa; iltapäivällä tuli tieto, että Cisu haluaa koko ajan leikkipainia Toton kanssa, hakekaa kissat kotiin.

Äkkiä pois töistä, äkkiä ostamaan Totolle koppa, äkkiä hakemaan kissoja. Cisu istui kotimatkalla hieman hämmentyneenä sylissäni ja sähisevä ja vielä hämmentyneempi Toto tuijotti meitä kopasta. Kun yritin silittää Totoa, hän puri minua sormeen. 

Mutta perillä Toto teki tutkimusmatkan Koratian ympäri, vietettiin ensimmäinen poikienilta ja jo toisena yhteisenä iltana pojat olivat sievästi sohvalla makoilevia bestiksiä. Tämä kaikki ja muutkin Toton ensimmäisten Koratian-viikkojen tapahtumat on dokumentoitu blogiin kesäkuun 2009 arkistoon, tänne.







Tämä kuva oli aina vanhan kännykkäni näyttökuvana, koska se muistutti aina siitä, miten ihanaa oli sekä ihmisille että varsinkin Cisulle, että meille tuli toinen kissa ja vieläpä juuri Toto.









Vaikkei Toton tuloon liittynyt samanlaista dramatiikkaa kuin puolikodittoman ja ruokahaluttoman Cisun tarinaan, riipaisevaa oli kirjoittaa tätäkin muistelua. Voi pieni Toto.

Lopuksi vielä huomautettakoon, vaikka se onkin varmasti kaikille blogin lukijoille selvää, ettei Totokaan sitten niin rauhallinen ollut (lue: ole). Jo muutama viikko Toton saapumisen jälkeen olen kirjoittanut näin: "Ihmettelemme, minne on kadonnut se rauhallinen, tarkkaileva söpö nallukka, joka meille tuli kolmisen viikkoa sitten? Nyt Toto on iso, todella voimakkaan ja rotevan oloinen - ja todella villi! " 

Kiltti villi-Toto, maailman paras kissapikkuveli!

14 kommenttia:

  1. Voi ihanaa, mä olen tätä jo odotellutkin <3 Salaa duunissa luin ja jäin kiinni kun piti ihan vähän tirautella ;) Söpöistä söpöin juttu !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, aika kärsivällisesti sait odottaa, anteeksi hidastelu. Myönnän naputelleeni postausta töissä ja olleeni myös tippa linssissä, kun kaivelin vanhoja postauksia ja muistelin pörröistä pullukkapentua. Se oli maailman söpöin. <3

      Poista
  2. Kiitos postauksesta. Tästä tuli hyvä mieli:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olkaa hyvät! Totosta tulee aina hyvä mieli. :)

      Poista
  3. ♥ Voi Toto Tottis Totteli Tottis ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin. Olen ihan liikuttunut pienen Toton muistelusta. :)

      Poista
  4. Ihana pikku villi Voikukka-Toto! Vähemmästäkin liikuttuu. Onneksi Toto tuli teille! Olipa viisas kasvattaja. Erinomaista tiimityötä häneltä ja Totolta! (Luuletko, ettei Totolla ollut tassunsa pelissä alusta asti?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta, kukaan muu kuin juuri Toto ei olisi voinut tulla meille ja olla yhtä sopiva kaveri meille kaikille. Ehkä kaikki oli tosiaan Toton juonittelun tulosta. Totohan on sittemmin osoittautunut paljon juonikkaammaksi kuin mitä endivaikutelmalta luulisi.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Zepa, ole hyvä! Näitä nostalgiakatsauksia on niin kiva tehdä, että harmittelen, ettei ole muita muisteltavia. ;) Ehkä tästä olisi kissablogihaasteeksi? (vaikka onhan moni tavalla tai toisella usein muistellut menneitä)

      Poista
  6. Cisu opetti Toton heti tavoille :) Voi noita komeita veljeksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, olet aivan oikeassa. :D Toto joutui kyllä heti kovaan ja seikkaperäiseen koulutukseen. Taisi Tottiainenkin tosin opettaa siinä sivussa vähän Cisua. Ainakin Cisu oppi syömään rivakammin, kun muuten pikkuinen hunsvotti vei kaiken ruoan!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Tunnustan liikuttuneeni niin paljon, että mun piti vielä yömyöhällä kerrata uudelleen ensin Toton ja sitten Cisun varhaisvaiheita, ja siskollekin oli käynyt samoin. :) Toto on saanut tänään paljon silityksiä, kun huomasimme, että hän oli jo ensitapaamisella ollut hyvin luottavainen. Toto oli paennut ulvovaa ja sähisevää Cisua miehen jalkoihin ja kops, kellahtanut rapsutukseen. <3 Sellainen kellahtelija Toto on edelleenkin, etenkin taikamatoillaan mutta muutenkin. Eilen sisko miehineen piipahti meidän pihalla ja etenkin Toton piti köllöttää maassakin tuon tuosta, koska koskaan ei kannata hukata hyvää rapsutusmahdollisuutta.

      Huomasin myös, että tuo ystävällishenkinen tyynykuva on otettu jo Cisun ja Toton ensimmäisenä yhteisenä iltana Koratiassa. Ihanat pojat. <3

      Poista