Kuukahtanut kunkku

Auttakaa, kärsin raittiin ilman myrkytyksestä!

Onneksi Cisu sai viikonlopun aarteen, hienon pahvilaatikon, ennen viikonlopun superseikkailua. Luulimme menevämme kissojen kanssa vain hieman tutkailemaan Koratian lähiniittyä, kun Toto Tottendalos, tuo sankarikulkuri ja tutkimusmatkailijoiden hengenheimolainen, johdatti meidät retkelle metsään ja korkealle kalliolle. Kamera, kello ja muut nykyajan välineet olivat kotona, joten retkeltä ei tullut kuvia emmekä myöskään tajunneet kuin vasta Koratiaan palattuamme, että olimme olleet metsässä melkein puolitoista tuntia.

Pojat astelivat kivien ja kantojen seassa ylväästi ja hyvin valppaina melkein koko matkan. Välillä Toto tuijotti haaveksien puita. Hän näytti miettivän, että tosiaan, olen joskus kiivennyt tuollaiseen... Cisu taas istui välillä alas, kohotti kuonon kohti taivasta ja värisytti nenää ja viiksiä. Kevätmetsän viestit olivat selvästi hyvin kiinnostavia.

Vaan ei sitä pieni kissakaan kaikkea jaksa. Kallion korkeimmalla ja suojattomimmalla paikalla Cisu veti jalat alleen ja laskeutui istumaan marsuasentoon. Toto parkkeerasi samalla tavalla Cisun taakse ja laski päänsä isoveljen pepulle. Sitten molemmat melkein nukahtivat. Ehkä ihan hyvä, etteivät meidän raavaat metsämiehet saa ulkoilla keskenään... Kaappasimme pojat syliin ja lähdimme kotiin. 

Kotona Toto paineli makuuhuoneeseen ja suoraan peittojen sekaan. Cisu yritti löytää lepopaikkaa hänkin, mutta oli niin väsynyt, ettei saanut asetuttua aloilleen. Kuten yläkuvasta näkyy, ensimmäisenä Koratian kunkku rojahti lattialle.

Ehkä nojatuolissa olisi kuitenkin parempi ummistaa silmänsä...

Äh, ei tästä tuu mitään!

Kokeilen lattiaa uudelleen.

Mutta miksi mä en saa olla rauhassa?

Hei oikeesti, toiset yrittää levätä. Kamera pois!

Lopulta avun toi sohva ja pehmeä tyyny, jota vasten Cisu kaivautui suloisesti. Jossain vaiheessa hän jaksoi kömpiä Toton luokse ja siinä kissat sitten uinuivat tunnin toisensa jälkeen. Meillä on nähty harvoin niin veto veks olevia kissankiipeleitä. Pojat ovat kyllä tottuneet yhtä pitkiin lenkkeihin, mutta ilmeisesti vuoden ensimmäinen metsäretki oli todellinen elämys, kaiket voimat vievä kokemus.

 Mutta älkää huolestuko. Maanantaihin mennessä Cisu oli toennut omaksi kiljuvaksi ja jatkuvaa U-huutoa esittäväksi itsekseen. Koratian kunkku on taas voimissaan.