Kissa vai ihminen?

C on todettu seinähulluksi ja muutenkin hassuksi, mutta siitä ei ole täyttä varmuutta, mitä lajia hän edustaa. Vähitellen meistä on alkanut tuntua, että seura tekee kaltaisekseen ja kissalta näyttävä perheenjäsenemme on muuttumassa ihmiseksi. Nimittäin:

- C ymmärtää kaiken. Me ihmiset kävimme viikonloppuna eläinkaupassa tutkailemassa valjasasioita. Puhuimme kotiin palattuamme siitä, että yritämme tehdä C:stä kevään tullen ulkoilmakissan. Seuraus: C karkasi puolen vuorokauden aikana kaksi kertaa pihalle. Molemmilla kerroilla hän piiloutui auton alle. Tarvittiin paljon mielenmalttia, houkutusleluja ja suostuttelua ennen kuin hän suostui tulemaan takaisin sisälle. C istui puoli viikonloppua karkausoven edessä ja kerjäsi kuin koira: Tahdon ulos! Mitäs sitten puhutte ulkoilusta, jos en saa oikeasti ulkoilla?

- C oppii kaiken. Toissailtana havahduimme klonk klonk -ääneen: C kolisutti keittiön kaapinovia. Voi ei! Nyt kriittisimmät kaapit on sidottu kauniisti (joopa joo) minun huiveillani kiinni, mutta se ei ole (toivottavasti) ikuinen ratkaisu. Jos C olisi ihmispienokainen, olisi hyvä, että hän kehittyisi tätä vauhtia, mutta kissalapselta saisi jäädä jotain oppimattakin. Yritin jo etsiä villien ihmispoikien varalta suunniteltuja kaappien lapsilukkoja, mutta en löytänyt.

- C osaa puhua. Kiipeilyseinän rakennusvaiheessa pora pörisi ja C oli litteänä ja vapisevana levynä maassa. Kysyin häneltä, oletko peloissasi, ja sain yllättävän, hyvin kimeällä, venyvällä ja naukuvalla äänellä esitetyn vastauksen: "Eeeeen...ooooo!"

- Tämä nyt vain ei näytä kissan varjolta: