Transsissa

 Mitä on tapahtunut? Koratian kunkku on aivan omissa maailmoissaan. Hän ei näe eikä kuule, saati liiku.

Jähmettynyt patsastelija toivoo, ettei kukaan muukaan liikkuisi ja häiritsisi häntä.

Toto tietää, mistä transsi johtuu: piha on täynnä lintuja. Mutta siinä missä isoveli kyttää niitä silmä kovana ja kaiken muun unohtaen, Toto istuu selkä ikkunaan. Näin voi välillä katsella lintuja sivuikkunasta, välillä Cisua toisen ikkunan ääressä ja välillä kertoa väy-juttuja ihmisillekin, että tulkaas katsomaan, nyt on västäräkit vieraisilla.


Syksyssä on puolensakin. Näin paljon tirppaelämyksiä ei ole ollut aikoihin. Eilen poikia ihan itketti ulkona, kun ei tiennyt, minkä paistin kimppuun (muka) hyökkäisi.

Cisun ja Toton lomapäiväkirja

Koratian ihmisväki on palannut kotiin reissultaan, ja hieno retki se olikin! Myös Cisulla ja Totolla oli kerrottavanaan hienoja kuulumisia: kaikki oli mennyt hyvin hoidon aikana, sekä kissankiipelit että hoitajat olivat nauttineet toistensa seurasta.


Mummi oli ottanut vakavasti tehtävänsä blogikissojen hoitajana. Hän oli pitänyt matkan aikana päiväkirjaa! Tässä valittuja otteita lomapäiväkirjasta*:




PÄIVÄ 1
Vastaanotto oli lempeä. Cisu kiirehti heti sisäpoterolle ja kellahti kyljelleen - rapsuta! Siis isännän otteet heti. Toto vain kehräsi ja levittäytyi sohvalle halattavaksi. Hyvä alku.




PÄIVÄ 2
Heti valon sammuttua ensimmäisenä iltana tuli kaksi sänkykaveria lisää. Satuin olemaan polvet koukussa; toinen tuli syliin, toinen polvitaipeeseen. Oli aika lämmintä enkä uskaltanut liikkua. Siirsin kissat väliimme, jossa he sitten olivatkin loppuyön.


Noustessamme piti vain todeta, että tuomamme talouspaperirulla oli teurastettu julmalla tavalla.


Aamupäivällä ulkoiltiin. Aina monta västäräkki- ja mustarastashyökkäystä piti estää.




PÄIVÄ 3
Alan olla jo tottunut jaettuun vuoteeseen.


Saunoimme, mutta pettymys oli suuri, kun emme saaneet saunakavereita. Toto oli aluksi, mutta Cisu ei tullut edes kantaen. "Ei kannettu kissa saunassa pysy", sanoi vaari.




PÄIVÄ 4
Aamuherätys klo 7 kuulosti kurjalta: Cisu puklasi pienen lätäkön makkarin kynnykselle. Toto tuntui olevan siitä enemmän huolissaan - kauheaa sotkua - apua!


Ulkoiltiin. Pojat löysivät nurmikolta jonkun villieläimen pökäleen ja sekös pörhisti kaikki karvat!

Ilalla kotiin palatessa löytyi hyvin leikinhaluisia kissoja. Nauhoja kannettiin sinne tänne. Nukkumaan mennessä keskustelin hyvin pitkään Cisun kanssa, voiko ihminen nukkua selällään paikallaan iso kissa rotkottaen päällään - en voi ainakaan minä. Hieman loukkaantuneena Cisu poistui koko huoneesta. Sitten kissat päättivät yhdistää voimansa ja valloittivat kaksin vaarin sängyn. Kun vaari siirsi heidät keskipetiin, oli kuin kaksi harmaata salamaa olisi välähtänyt ulos makuuhuoneen ovesta. Siis olemme välillä aika tyhmiä. 




PÄIVÄ 5
Huutoa, vonkua, ravaamista. Nousin nöyrästi aamutoimiin ja tilanne rauhoittui. Kömmin takaisin sänkyyn, mutta Cisu päätti komentaa minut leikkimään. Ensimmäinen nauha tuotiin sänkyyn, toinen kuorrutti jo aamupalaleipää. He alkavat siis jo komennella meitä. Varmaan tästä pitää olla ylpeä.


Tätä kirjoittaessani Koratian kuninkaanlinna (=kissojen pahvitalo) luhistui.


Alamme tehdä lähtöä. Kissat tuntuvat vaistoavan, että jotain tapahtuu. Hirveän väsyneinä seuraavat jokaista puuhaa.


Kiitos hauskasta kissaseurasta! Olemme nauttineet huomatessamme saaneemme heidän luottamuksensa. Tervetuloa kotiin!




***
Ja kun tulimme, meitäkin odotti onneksi hyväntuulinen, huriseva vastaanottokomitea. Vaikka mummin ja vaarin kanssa oli mitä ilmeisemmin ollut hyvin hauskaa, onneksi kotiväki vielä kelpuutettiin Koratiaan.


***




* Siis todellakin lomapäiväkirjasta, vaikka Koratian ihmiset tässä kai lomailivat eivätkä kissat. Tai ehkä mummi ajatteli, että Cisu ja Totokin olivat meistä lomalla? Tai että hoitajat olivat lomalla meillä Koratiassa?

Harjoituksia

Koratiassa on tänään kova tohina: soitellaan sinne tänne, siivotaan ja pakataan, tehdään ohjeistuksia. Ihmiset lähtevät huomenaamulla moottoripyörällä kohti länttä ja päätyvät ties minne, nähtäväksi jää... 


Cisu ja Toto pysyvät kotona, ja heillä suunnitelmat ovat selvillä: he aikovat viettää mukavan viikon mummin ja vaarin kanssa. Hoitajat kävivät jo täällä vähän kuivaharjoittelemassa kissanhoitoa.


Yläkuvassa Toto näyttää vaarille, että kissan kanssa ulkoilua ei ole useinkaan mitään lenkkeilyä tai edes kuljeskelua, vaan oleellinen osa ulkoilua on kököttäminen ja katselu. Vaari muuten suoriutui näppärästi valjaidenpukemisharjoituksesta, vaikka Toto ei ole helppo valjastettava: ensin pakenee ja sitten luikertelee.


Cisu opetti, että hänet on syytä päästää kissanminttupuskan kimppuun, että hän voi muuttua pulloposkisen rotan näköiseksi ja rouskuttaa herkkuaan.

Toto todisti, että kissat todella nauttivat harjaamisesta. Harjaustreeni sujui mummilta oikein hyvin.

Sitten Toto muistutti, että kun hän on väsynyt ja kaipaa omaa rauhaa, hän menee pesäänsä eikä häntä silloin saa häiritä.

Cisu tähdensi, että vaikka täällä olisi sata hoitajaa, hän on kuitenkin talon kuningas, ylivartija ja muutenkin se, joka tietää kaiken, näkee kaiken ja päättää kaiken.

En tiedä, ottavatko Cisu ja Toto kuvia itsestään hoidon aikana, mutta ainakin saamme varmasti kuulla, miten kaikki sujui. Toivottavasti ei vain kippurahäntäisenä ravaten ja öisin sängyssä hyppien ja kumeaa karjuntaa esittäen. Sellaisiakin öitä meillä on, joskin ainakin kotiväen seurassa hyvin harvoin.


Hoitokuulumisia sitten ensi viikon loppupuolella. Hyvää viikonloppua!

Pomppiva kaveri

Oravakyttäys on ihan OUT! Aikaansa seuraavat kissat vakoilevat nyt sammakkoja. Kas näin, Cisu näyttää. Tänään häntä oli helppo ulkoiluttaa: seisoi vain paikallaan ja katsoi, miten puolikas kissa tärisi kiihkosta. Ulkoiluttaja oli sammakon puolella eikä päästänyt Cisua edes täppäämään uutta hyppivää ystäväänsä. Siinä olisi sitä paitsi voinut käydä huonosti, niin kuin vaikka taannoin Tatsutaniassa.

Tuikea

Tuikeaksi vetää kissapolon, kun sataa ja sataa. Vaikka terassi on ajoittain kuiva, on ruoho niin märkää, ettei sille viitsi astua. Paitsi silloin, jos kuulee oravan kutsun metsästä, silloin mikään ei ole este. Harmi, että sade tuntuu lannistaneet kurretkin - ulkoilu tuppaa menemään tuikeiluksi.

Möykkyset

Tänään oli vaikea aamu. Ensin huudettiin ulos ja sitten sitä, että uilkona satoi. Tarvittiin kaksi enemmän tai vähemmän tassut kastuttavaa sadeulkoilukeikkaa, ennen kuin möykyt löysivät päiväunirauhan.

Uni-Cisua ei voi katsoa silittämättä.

Puhumattakaan kurkkaavasta uni-Totosta. Miten joku voikin olla noin tyytyväisen näköinen?

Totiset kurrekyttääjät

Mitäpä sitä ei tekisi kissojensa tähden? Tänään minulla oli heti aamusta vähän kuumeinen olo, mutta se ei estänyt lähtemästä Toton kanssa metsä- ja kallioretkelle - kun Cisu ja mieskin menivät, niin pitihän meidänkin. Harmittelin retken aikana tuhansia kertoja, ettei kamera sattunut mukaan: harmaa kissa harmaalla jäkäläisellä kalliolla maailman huipulla on hauska näky.


Onneksi pari päivää sitten kamera oli mukana, kun kävin poikien kanssa päivittäisellä oravienvaanimiskeikalla. Cisu ja Toto eivät halua enää ulkoilla missään muualla kuin oravapuiden alla (ja siellä kalliolla, mutta sinne ei voi mennä vain yhden ihmisen voimin, maasto on liian vaikeakulkuista). Siellä onkin onnistuttu näkemään kerralla jopa neljä hyppivää ja säksättävää kurrea, joten ei ihme, että paikka vetää puoleensa.


Se vetää myös vakavaksi. Ja huomatkaa, Cisulla on pari sadepisaraa ohimolla, mutta se ei haittaa, kun on kyse oravien katselusta.

Totokaan ei piittaa, jos kurreretkellä tulee märkä turkki ja kuraiset tassut. Sitä paitsi märkä metsä tuoksuu paljon kiinnostavammalta kuin kuiva aurinkoinen metsä!

Pikkuvelikin tietää, että kurreja katsotaan keskittyneesti.

Höh. Ei saatu tuoretta kurrenlihaa taaskaan. Pojat lohduttautuivat kasvisaterialla epäonnistuneen metsästysretken jälkeen. Totokin on juuri oppinut, että kissanminttua kannattaa haistelun lisäksi myös maistella.