Kahden pesän väkeä

Edellisen postauksen kommenteissa Viivi ihmetteli, eikö betonipoterolla ole kova nukkua. Siitä tulikin mieleeni, että olemme unohtaneet esitellä myös Koratian uuden mukavuuden, pehmoisen toppapesän. Harmaa pesä tilattiin Zooplussalta kaupanpäällisinä, kun osa kanta-asiakaspisteistä meinasi vanhentua. Cisulla ja Totolla on kyllä pesiä, tyynyjä ja laatikoita aivan riittämiin, mutta arvelimme, ettei yksi uusi nukkumapaikka häiritse heitä.


Ei häiritsekään. Uusi pesä on jotenkin ajautunut olemaan olohuoneen sohvapöydän alla, ja Totosta se on on mainiota. Hänen lempipäiväunipaikkansa (aurinkoisella säällä) on olohuoneen sohvalla oleva kangaspesä, ja nyt hän voi välillä vaihtaa myös sohvapöydän alle pesään; yleensä pöydän alla on saanut nauttia vain matosta ja aurinkoläikästä, mutta aina parempi, kun voi rullautua pyöreään toppakoppaan.


Cisukin nähdäänn toisinaan pöydän alla, mutta pesässä hän ei ole käynyt kuin pari kertaa.

Aina ei oikein tiedä, hoitaako vai kurittaako Cisu pikkuveljeään.

Veli ei pienistä häiriinny. Hän kääntää selkänsä kaikille ja kaikelle: saisinko nyt nukkua rauhassa?

Se Toton sohvapesähän on Maunolta ja Epulta tilattu, blogissa jo usein nähty Marimekko-kuosinen "leipäkori". Toto-limppu on siinä(kin) varsin suloinen.

Tää on MUN!

Tuplapotero

Kyllä ihmiset voivat olla hölmöjä! Olen unohtanut aivan raportoida, että Cisulla on nykyisin kaksi sisäpoteroa (=betonilautasta). Se on tietenkin kaksin verroin ihanampaa, vaikka on asiassa haittapuolensakin. Pikkuveli voi tunkea samaan aikaan poterohommiin.


Jostain sanattomasta (tai vain kissankielisestä) sopimuksesta johtuen kaksi kissaa ei voi retkottaa samanaikaisesti poteroissa. Kun Toto tulee paikalle, on ensin retkottamassa olleen Cisun noustava.

Cisu antaa Toton kuitenkin harrastaa poterointia, sillä hän tietää, että todellinen poterojen(kin) kuningas on kuitenkin hän itse.

Vai mitä? 

Takkutassun aamuseikkailu

Pihalle kokoontuvien tirppojen ohella varmoihin syksyn merkkeihin kuuluu se, että ruoho on aamuisin litimärkää aurinkoisinakin päivinä, peltoheinikosta nyt puhumattakaan. Yläkuvassa Cisu tuumailee, lähtisikö kostealta ruoholta vielä kosteampaan heinikkoon. 


Toto näytti mallia: kun nostaa jalkaa reippaasti, kyllä täällä pärjää.

Cisu tuumasi, että okei, hän tulee, mutta vain rouskimaan rehuja.

Tottis sen sijaan oli seikkailumielellä. Askellus muuttui yhä korkeammaksi, mutta matka eteni.

Kunnes tuli vähän liian märkä kohta. Toto jäykistyi

ja kääntyi kohti kotia (kuvassa näkyvä viiva on Cisun fleksi)

ja järkyttyi kahta kauheammin päästyäänkotipihan nurmikolle.

Se kauhea pökälöitsijä on taas käynyt meidän pihalla!

Äkkiä terassille huilaamaan.

Terassilla havaittiin, että Tottis on kissaksi aika märkä ja koratiksi aika takkuinen. Kuinkakohan kauan pojat haluavat enää ulkoilla, jos silkkitassut muuttuvat ulkona tällaisiksi?

Onneksi kuninkaalliset silkkiherrat osaavat vaatia kuninkaallista palvelua. Koska aurinko kuitenkin lämmitti mukavasti, Toto päätti, että takuista ja pökäleistä huolimatta hän voisi vielä viettää aikaa ulkona. Tottis kiipesi syliin, ojenteli takkuisia tassujaan ja istui auringonpaisteessa, kunnes ihmiskäsi oli sukinut hänet kuivaksi ja sileäksi. Se olikin hyvä idea, ei tullut edes märkiä tassunjälkiä sisätiloihin. 

Transsissa

 Mitä on tapahtunut? Koratian kunkku on aivan omissa maailmoissaan. Hän ei näe eikä kuule, saati liiku.

Jähmettynyt patsastelija toivoo, ettei kukaan muukaan liikkuisi ja häiritsisi häntä.

Toto tietää, mistä transsi johtuu: piha on täynnä lintuja. Mutta siinä missä isoveli kyttää niitä silmä kovana ja kaiken muun unohtaen, Toto istuu selkä ikkunaan. Näin voi välillä katsella lintuja sivuikkunasta, välillä Cisua toisen ikkunan ääressä ja välillä kertoa väy-juttuja ihmisillekin, että tulkaas katsomaan, nyt on västäräkit vieraisilla.


Syksyssä on puolensakin. Näin paljon tirppaelämyksiä ei ole ollut aikoihin. Eilen poikia ihan itketti ulkona, kun ei tiennyt, minkä paistin kimppuun (muka) hyökkäisi.

Cisun ja Toton lomapäiväkirja

Koratian ihmisväki on palannut kotiin reissultaan, ja hieno retki se olikin! Myös Cisulla ja Totolla oli kerrottavanaan hienoja kuulumisia: kaikki oli mennyt hyvin hoidon aikana, sekä kissankiipelit että hoitajat olivat nauttineet toistensa seurasta.


Mummi oli ottanut vakavasti tehtävänsä blogikissojen hoitajana. Hän oli pitänyt matkan aikana päiväkirjaa! Tässä valittuja otteita lomapäiväkirjasta*:




PÄIVÄ 1
Vastaanotto oli lempeä. Cisu kiirehti heti sisäpoterolle ja kellahti kyljelleen - rapsuta! Siis isännän otteet heti. Toto vain kehräsi ja levittäytyi sohvalle halattavaksi. Hyvä alku.




PÄIVÄ 2
Heti valon sammuttua ensimmäisenä iltana tuli kaksi sänkykaveria lisää. Satuin olemaan polvet koukussa; toinen tuli syliin, toinen polvitaipeeseen. Oli aika lämmintä enkä uskaltanut liikkua. Siirsin kissat väliimme, jossa he sitten olivatkin loppuyön.


Noustessamme piti vain todeta, että tuomamme talouspaperirulla oli teurastettu julmalla tavalla.


Aamupäivällä ulkoiltiin. Aina monta västäräkki- ja mustarastashyökkäystä piti estää.




PÄIVÄ 3
Alan olla jo tottunut jaettuun vuoteeseen.


Saunoimme, mutta pettymys oli suuri, kun emme saaneet saunakavereita. Toto oli aluksi, mutta Cisu ei tullut edes kantaen. "Ei kannettu kissa saunassa pysy", sanoi vaari.




PÄIVÄ 4
Aamuherätys klo 7 kuulosti kurjalta: Cisu puklasi pienen lätäkön makkarin kynnykselle. Toto tuntui olevan siitä enemmän huolissaan - kauheaa sotkua - apua!


Ulkoiltiin. Pojat löysivät nurmikolta jonkun villieläimen pökäleen ja sekös pörhisti kaikki karvat!

Ilalla kotiin palatessa löytyi hyvin leikinhaluisia kissoja. Nauhoja kannettiin sinne tänne. Nukkumaan mennessä keskustelin hyvin pitkään Cisun kanssa, voiko ihminen nukkua selällään paikallaan iso kissa rotkottaen päällään - en voi ainakaan minä. Hieman loukkaantuneena Cisu poistui koko huoneesta. Sitten kissat päättivät yhdistää voimansa ja valloittivat kaksin vaarin sängyn. Kun vaari siirsi heidät keskipetiin, oli kuin kaksi harmaata salamaa olisi välähtänyt ulos makuuhuoneen ovesta. Siis olemme välillä aika tyhmiä. 




PÄIVÄ 5
Huutoa, vonkua, ravaamista. Nousin nöyrästi aamutoimiin ja tilanne rauhoittui. Kömmin takaisin sänkyyn, mutta Cisu päätti komentaa minut leikkimään. Ensimmäinen nauha tuotiin sänkyyn, toinen kuorrutti jo aamupalaleipää. He alkavat siis jo komennella meitä. Varmaan tästä pitää olla ylpeä.


Tätä kirjoittaessani Koratian kuninkaanlinna (=kissojen pahvitalo) luhistui.


Alamme tehdä lähtöä. Kissat tuntuvat vaistoavan, että jotain tapahtuu. Hirveän väsyneinä seuraavat jokaista puuhaa.


Kiitos hauskasta kissaseurasta! Olemme nauttineet huomatessamme saaneemme heidän luottamuksensa. Tervetuloa kotiin!




***
Ja kun tulimme, meitäkin odotti onneksi hyväntuulinen, huriseva vastaanottokomitea. Vaikka mummin ja vaarin kanssa oli mitä ilmeisemmin ollut hyvin hauskaa, onneksi kotiväki vielä kelpuutettiin Koratiaan.


***




* Siis todellakin lomapäiväkirjasta, vaikka Koratian ihmiset tässä kai lomailivat eivätkä kissat. Tai ehkä mummi ajatteli, että Cisu ja Totokin olivat meistä lomalla? Tai että hoitajat olivat lomalla meillä Koratiassa?

Harjoituksia

Koratiassa on tänään kova tohina: soitellaan sinne tänne, siivotaan ja pakataan, tehdään ohjeistuksia. Ihmiset lähtevät huomenaamulla moottoripyörällä kohti länttä ja päätyvät ties minne, nähtäväksi jää... 


Cisu ja Toto pysyvät kotona, ja heillä suunnitelmat ovat selvillä: he aikovat viettää mukavan viikon mummin ja vaarin kanssa. Hoitajat kävivät jo täällä vähän kuivaharjoittelemassa kissanhoitoa.


Yläkuvassa Toto näyttää vaarille, että kissan kanssa ulkoilua ei ole useinkaan mitään lenkkeilyä tai edes kuljeskelua, vaan oleellinen osa ulkoilua on kököttäminen ja katselu. Vaari muuten suoriutui näppärästi valjaidenpukemisharjoituksesta, vaikka Toto ei ole helppo valjastettava: ensin pakenee ja sitten luikertelee.


Cisu opetti, että hänet on syytä päästää kissanminttupuskan kimppuun, että hän voi muuttua pulloposkisen rotan näköiseksi ja rouskuttaa herkkuaan.

Toto todisti, että kissat todella nauttivat harjaamisesta. Harjaustreeni sujui mummilta oikein hyvin.

Sitten Toto muistutti, että kun hän on väsynyt ja kaipaa omaa rauhaa, hän menee pesäänsä eikä häntä silloin saa häiritä.

Cisu tähdensi, että vaikka täällä olisi sata hoitajaa, hän on kuitenkin talon kuningas, ylivartija ja muutenkin se, joka tietää kaiken, näkee kaiken ja päättää kaiken.

En tiedä, ottavatko Cisu ja Toto kuvia itsestään hoidon aikana, mutta ainakin saamme varmasti kuulla, miten kaikki sujui. Toivottavasti ei vain kippurahäntäisenä ravaten ja öisin sängyssä hyppien ja kumeaa karjuntaa esittäen. Sellaisiakin öitä meillä on, joskin ainakin kotiväen seurassa hyvin harvoin.


Hoitokuulumisia sitten ensi viikon loppupuolella. Hyvää viikonloppua!

Pomppiva kaveri

Oravakyttäys on ihan OUT! Aikaansa seuraavat kissat vakoilevat nyt sammakkoja. Kas näin, Cisu näyttää. Tänään häntä oli helppo ulkoiluttaa: seisoi vain paikallaan ja katsoi, miten puolikas kissa tärisi kiihkosta. Ulkoiluttaja oli sammakon puolella eikä päästänyt Cisua edes täppäämään uutta hyppivää ystäväänsä. Siinä olisi sitä paitsi voinut käydä huonosti, niin kuin vaikka taannoin Tatsutaniassa.