perjantai 21. tammikuuta 2011

Armahduksia

Mökillä ihmiset päättivät olla Cisulle armollisia ja helpottaa hänen jatkuvaa velvollisuuttaan pitää Totoa sylissä. Teimme Totolle pehmeän pesän kirjoituspöydälle, ja hyvin hän sinne kotiutuikin. Lämmitetäänhän pieniä possuja ja tipujakin lampulla, miksei sitten lämpöä rakastavaa kissaa?
Tähtilampun alla.... Toto toivottelee kaikille lauleskevaa viikonloppua.

Cisu oli armollinen pari päivää sitten: hän antoi minulle sittenkin anteeksi viime viikonlopun kauhean autoilun. Kauan se kesti. Cisu piti kotiutumisen jälkeen minulle reilut 2 vuorokautta mykkäkoulua! Hän suostui syliin, nukkui kanssani ja kehräsi, mutta ei suostunut puhumaan minulle pientä piipahdustakaan. Se ei johtunut autokarjumisen aiheuttamasta käheydestä, onneksi, sillä Cisu puhui koratiaa kyllä Totolle ja miehelle, mutta ei minulle – minun katalan sylissähän hän oli sinne moottoritielle ja kaikkiin tunneleihin päätynyt.

Ehdin jo voivotella, ettei Cisu enää koskaan juttele minulle, kun hän armahti. Cisu tuli eteeni, katsoi silmiin, huusi MOOUUUUUU ja lähti kehräten pois. Melkein kuulin hänen ajatuksensa: Kyllä ihmiset ovat hupsuja, kun noin pienestä huolestuvat ja kyllä niitä on helppo ilahduttaa. Hajota ja hallitse, se taitaa olla Koratian kuninkaan metodi pitää kotijoukot jatkuvassa valppaudessa.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Voihan pikkuveli!

Olipa kerran isoveli Cisu, jolla oli pikkuveli Toto. Yleensä Totosta oli paljon iloa, mutta toisinaan myös riesaa...

Mökillä Cisu oli juuri löytänyt uuden mukavan päiväunipaikan liesituulettimen päältä, kun Toto äkkäsi, mitä on tapahtumassa, ja päätti mennä Cisun syliin.

Cisu: Et nyt viittis aina tunkea mun päälle!
Toto: Mun paikka on mun isoveljen sylissä. Sun kuuluu hoitaa mua!
Cisu: ET TULE!!!
Mutta niinhän siinä taas kävi. Jättipikkuveli Toto pääsi syliin ja halaukseen ja kaulapesuun.
Cisu ja Toto: Miksi ihmiset aina nauravat meille? Ollaanko me niiden mielestä hassuja? En ymmärrä.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Kiipelit kiipeilevät

Heti lintu-tv:n lähetysten jälkeen mökillä on ihaninta kiipeily. On kaappeja, portaat, porraskaide, parvi ja takka sekä se naulakko, joiden päälle kivuta. Joskus vain ylös loikkaaminen on helpompaa kuin alas laskeutuminen, kuten yllä oleva kuva Totosta osoittaa.

Cisun ehdoton suosikkipaikka on takanhuippu. Se on keskellä taloa, joten sieltä voi valvoa kaikkea ja olla silti itse rauhassa. Niin, ja siellä voi syödä ötököitä!


Kas näin. Kurota tassullasi ötökkä hirrenraosta,
syö saaliisi huulia lipoen
ja pese lopuksi tassusi.
Toto kurkkaa yläkerran parvelta, pääsisikö hänkin mukaan huipulle. Mutta ei, ei sinne tuota reittiä voi mennä.
Ei niin, en mä taida päästä sinne, Toto huokaa.
Cisulla on ratkaisu: Hei odota, mä loikkaan ilman halki ja tulen sinne!



Vaan pian asetelma on ennallaan. Iso Cisu valvoo. Ja pikkuveli auttaa.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Pihabongausviikonloppu

Terveisiä mökiltä! Cisusta ja Totosta oli ihanaa päästä pitkästä aikaa paikkaan, jossa on aina paljon rapsuttajia, runsaasti kiipeilymahdollisuuksia ja erityisesti huomattavasti runsaammat lintubongausmahdollisuudet kuin kotona. Pojat asettuivat tuijotusasemiin heti kun päivä valkeni eli tirpat saapuivat aterioimaan ja pysyivät pitkiä toveja herkeämättä - välillä vaikutti, että jopa hengittämättä - tirppiksiä tarkkailemassa. Kauhean jänniä nuo lentopaistit!


Metsämökin ikkunasta kissa ulos kurkistaa...
Lintuja ei sovi katsella miten tahansa. On oltava vakaa asento,

hännänpäätä myöten harkittu!
Mietteliäät maatuskat.
Vaan tehtiin siellä muutakin. Toto loikkasi naulakkoon heti kun vain onnistui pujahtamaan tuulikaappiin!
Spesiaalitemppu oli saanut puolen vuoden mielikuvaharjoitusvaiheen aikana uuden lisäosan: kävely henkarien päällä. Ei siis tietoakaan siitä, että tämä kuonoton pupu jäisi tassustaan roikkumaan naulakkoon, ehei, trapetsitaiteilija Toto hallitsee temppunsa! Huomaa harottavat varpaat.
Mutta Cisu ei tätä vaan osaa, vaikka on muuten Totoa taitavampi hyppimään. Näimme Cisun heiluttavan peppua ponnistusasennossa, mutta lopulta hän ei uskaltanut edes yrittää naulakkopomppua. Hahah, sitäkin hauskempi temppu siis Totosta on!


Pääosin viikonloppu sujui hyvin leppoisasti. Mökillä on usein tullut vähän riitaa, jonkinlaista valtataistelua, mutta tällä kertaa ei tullut. Pojat olivat jopa rauhallisempia kuin kotona! Ei jatkuvaa painia ja rallia, kuten aiemmilla mökkikeikoilla, vaan seesteistä lintubongausta ja iloista leikkimistä. Etenkin Cisu leikki kovasti uudella lempihiirellään ja toi sitä ihmisillekin tuon tuosta.

Aiemmista kerroista poiketen pojat osasivat myös välillä rauhoittua päiväunille. Yötkin nukuttiin kiltisti, ei melskausta.
Valitettavasti emme voi kuitenkaan raportoida samaa matkanteosta, joka meni juurikin melskaukseksi ainakin Cisun osalta. Menomatkalla hän ehti ilmoittaa kolmen tunnin aikana arviolta 28 543 kertaa, että autoilu on ihan typerää. Toto tyytyi kertomaan sen ehkä vain noin 23 769 kertaa. Paluumatkalla Toto oli jo konkari ja huusi kiukkuisesti vain muutaman kerran. Cisu sen sijaan jatkoi valitsemallaan karjuvalla linjalla. Laskimme, että ensin häneltä meni viiteenkymmeneen AAAOUUUUUU! -huutoon kahdeksan minuuttia. Sitten vauhti kiihtyi ja sama huutomäärä mahtui neljään minuuttiin. Kotiin saapuessa me kaikki olimmekin väsyneitä ja Cisu lisäksi hieman käheä. Häntä ei selvästi pelota olla autossa, mutta etenkään moottoritiellä ja tunneleisssa ei saisi ajaa, siitä tulee heti moitteita. Seuraavalle reissulle taidetaan hankkia Cisulle kuonokoppa tai ainakin ihmisille korvatulpat.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Piiloutuja puolustautuu

Nyt on kissablogimaailman kirjat sekaisin. Antaa Toton itse kertoa:

Niin, varotoimista huolimatta sain vihiä, että Cisulla on tyttöystävä ja myös wannabe-tyttöystävä! Naukulan suunnassa on ollut siitä juttua. Kun joku siniharmaa Sini Harmaa yritti siellä liehitellä Cisua, hän muistutti jalon veljen tavoin, että minäkin olen olemassa. Vaan minä en kuulemma kelpaa, olen liian KILTTI poikaystäväksi, kun taas Cisu on JÄNNÄ.

Pöh. Liian kiltti? Esimerkiksi pari päivää sitten, kun nämä kuvat otettiin, en ollenkaan yrittänyt olla kiltti ja söpö, vaan olla rauhassa paparazzilta, joka hosui kameransa kanssa ja lässytti ja huusi "Oi että sä oot söpösti piilossa, oi voi! Tuu kattoo, Toto on ihanan söpö!" (Sitten se toinenkin ihminen tuli katsomaan mun söpöyttä ja kiltteyttä, vaikka halusin vaan nukkua rauhassa, PYH.)

Minkä mä sille voin, että näytän niin vetoavalta ja käyttäydyn aina hyvin? Toisin kuin eräät, sellaiset jotka huutaa kovalla äänellä, silppuaa kaikki laatikot, raahaa tavaroita paikasta toiseen ja – hih – tekee pissavahinkoja sänkyyn. (Ei ole tehnyt enää, toim.huom.)

Kuulkaa, kyllä mustakin miestä ja rohkeutta löytyy. Tänäänkin uskallan hypätä auton kyytiin ja lähteä mökille. Mitäs sanotte?

Kun olin siellä viimeksi, kuljin julmakatseisena, määrätietoisena ja raavaana puuhkailemassa ympäriinsä. 

Tällä kertaa en ajatellut ulkoilla, mutta kenties suoritan spesiaalitemppuni ja hyppään naulakkoon. Cisu ei osaakaan hypätä sinne! Minullakin ensimmäinen yritys päätyi siihen, että roikuin takkien ja seinän välissä yhdellä tassulla ja sätkin kovasti, mutta sittemmin opin. Katsokaa vaikka!
Ja se naulakko on vielä kissoilta muka kielletyssä eteisessä. Niin että kuka on rohkea: menee vaaralliselle alueelle ja suorittaa uhkarohkean, vain harvojen taitaman naulakkohypyn? Kysynpähän vaan.

Se Sini Harmaa ei kyllä tiedä ollenkaan, mistä se jää paitsi. Miksi naiset rakastuvat renttuihin?

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Vielä yksi raksurakas

No niin. Senhän me kaikki tiedämme, että kissat ovat luomakunnan viisaimpia olentoja (etenkin omasta mielestään). Cisuakin luonnehdittiin edellisen postauksen kommenteissa aivan oikeutetusti mm. kissaneroksi. Ja nerohan tuo on.


Cisu osaa tunnetusti lukea ja käyttää tietokonetta.




En kuitenkaan tiennyt, että hän lukee blogiakin suorastaan reaaliajassa.


Julkaisin nimittäin edellisen postauksen töistä käsin, ja sen jälkeen kotiin tullessa raksukupilla näytti tältä:


Cisu oli tuonut kupille aterioimaan uuden pehmohiirensä. Aivan oikein, se on jäänyt blogissa huomiotta, vaikka sekin on Cisulle hyvin tärkeä juttu! Hän sai hiirulaisen joulun välipäivinä Ikean-tuliaisina ja on siitä lähtien kulkenut lähes kaiken aikaa hiiri suussa - poislukien syöminen, nukkuminen, kulkusleikit ja harjaustuokiot. Hiiri on ollut niin suosittu, että olemme puhuneet jopa alkaneesta hiiren vuodesta.
Arvatenkin myös hiirulaista kiinnosti kuppikulkunen.
Cisun hiirileikeistäkään eikä ole kuvia eikä videoita, mutta löysin sentään pari kuvaa, jossa Cisu rentoutuu hiiren kanssa ihan omin hampain tuunaamassaan laatikossa.


Lupaamme tästä lähin raportoida - mieluusti kuvin ja videoin - paremmin Cisun tärkeistä asioista. Lupaamme myös hankkia isomman raksukupin, jotta pojat mahtuvat ruokailemaan sen ääreen kaikista Cisun aarteista huolimatta.

Raksun arvoinen aarre

Vähään aikaan ei olekaan ollut puhetta Cisun hassuimmasta tavasta eli tarpeesta säilyttää kulkusta raksukipossa (siellä se kuvassakin lymyää, uskokaa pois).  Tapahan on ollut Cisulla ilmeisesti siitä lähtien, kun hän ylipäätään sai oman kulkusen, jo ennen meille muuttamista. Toisinaan, aina ihmiskorvia hivelevästi öisin, Cisu hakee kulkusen ruokakiposta ja leikkii sillä, mutta leikin loputtua se päätyy aina kippoon. Kun olimme kesällä mökillä ilman kulkusta, sitä tuurasi hiuslenkku.

Nyt kulkunen on saanut seuraa harjasta. Ostimme pojille joululahjaksi kuvassa näkyvän kumisen nystyräharjan, ja varsinkin Cisu rrrrakastaa harjaa hurjasti. Jo ensiharjauksella Cisu heittäytyi selälleen ja ojensi jalkansa mahdollisimman haralleen: vatsakin on harjattava, kiitos! Myös häntä käsiteltiin, ja ylipäätään koko onnesta kiemurteleva ja huriseva kissa. Totokin tykkää nystyräkäsittelystä, mutta ei ole sentään Cisun tavoin addiktoitunut. Cisulla on tapana saapua harja suussa miehen luokse ja katsoa vastaanpanemattomasti: nyt mä haluan hoitoa!

Kun harja ei ole suorittamassa hoitotoimenpiteitä, se lepää raksukupissa. Se ei ole siis aivan kulkusen veroinen juttu, mutta kova haastaja silti. Yritän saada joskus kuvia myös siitä, kuinka Cisu nautiskelee harjauspalvelusta.