keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Tosi rakkaus odottaa - ruoka-aikaa



Minulla ei ole epäilystäkään tunteistani Totoa kohtaan. Toto Tottis Tottendahlos on maailman ystävällisin, pehmein ja pitkämielisin kissa, tietysti myös hyvin rakas.

Ajattelen mielelläni, että Toto näkee myös minut ystävällisenä ja pitkämielisenä, melko ymmärtäväisenä nyt ainakin. Olen ollut näihin päiviin asti melkoisen varma myös siitä, että Toto rakastaa minua koko luottavaisella kissan sydämellään. Luulen, että hän pitää pehmeydestänikin, vaikka itse olen sitä mieltä, että voisin olla vähemmän tyynymäinen.

No, asiaan. Tunnustan, että parina päivänä mielessäni on käynyt aavistuksen omainen epäilys, josko Toto rakastaa minussa kuitenkin erityisesti sitä, että ruokin häntä. Voi jopa olla, että Toton todellinen rakkaus on jokin muu kuin minä.


Epäluuloa ovat aiheuttaneet seuraavat tilanteet:


Istuin lukemassa olohuoneen nurkassa, kun Toto ilmestyi lattialle parin metrin päähän. Hän katsoi minua lempeästi ja heittäytyi sitten selälleen. Tulkitsin tämän niin, että jo ajatus rapsuttavasta kädestäni on Totosta ihastuttava, ja kiirehdin rapsuttamaan. Toto nousi, pökkäsi kättäni ja juoksi keittiöön ruokakaapilleen.

Tämä tapahtui illalla. Seuraavana aamuna sain pitkästä aikaa aamuhalauksen. Yleensä Toto ei jaksa keväällä ja kesällä odottaa heräämistäni, vaan viipottaa touhuissaan aamuyöstä alkaen. Nyt hän kyttäsi sängyn vierellä, milloin nousen istumaan. Kun nousin, sain heti syliini hyörivän ja pyörivän hurinakissan. Hetken halailtuaan se liu’utti itsensä käsieni välistä lattialle, katsahti minuun ja juoksi keittiöön, arvatenkin ruokakaapilleen.


Voi Toto. Jos en tietäisi, että olet kissaksi harvinaisen vilpitön tyyppi, luulisin, että odotat minulta herkkuja etkä hellyyttä.

Tai sitten Toto on vain niin suurisydäminen, että hänen sydämeensä mahtuu poikkeuksellisesti kaksi ämmää: mamma ja murkina (ja muitakin asioita, sanoisi Toto, nimittäin Cisu ja monta muuta ihmistä ja aurinkoläikät ja hiiret ja lampaantaljat ja ulkopissa ja karvamatto!).

19 kommenttia:

  1. Itselläni on hieman samanmoinen ajatus ollut tässä mielessä jokusen aikaa, tästä omasta jengistä.
    En suostu sitä hyväksymään vaan kiellän asian. Kyllä ne niiiin täti-ihmistä rrrrrrakastaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä postaus oli vain hupsuttelua: kyllä ne oikeasti tosiaan rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrakastavat meitä. <3

      Poista
  2. Mä olen alkanu epäillä ettei varsinkaan Ylppö rakasta mua ollenkaa, ehkä jopa vihaa. Tai sitten se vihaa sitä kun isäntä on reissuhommissa aina välillä ja purkaa kiukkuaan niitä viikkoina muhun. En osaa sanoin kuvailla kuinka raivostuttava se osaa silloin olla. Ja kun isäntä palaa kotiin, molemmat kissat makailevat tyytyväisinä miehen sylissä ja katsovat mua happamalla naamalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkaan, että syy on matkojen aiheuttama stressi eikä se, että Ylppö vihaisi sinua. Meilläkin Cisu oli hankala, kun mies oli paljon pois kotoa ja rettelöi ikävyyksissään (ja pissasi miehen sänkyyn). Kieltäydyn ehdottomasti ajattelemasta, että Cisua olisi tympinyt olla minun kanssani!

      Tuon tyytyväisen makoilun ja katseen voin kyllä kuvitella hyvin. Minusta tuntuu usein, että minua tuijottaa miehen sylistä ylimielinen ja pilkallinen kissa: katsos, kenen sylissä olen, en ainakaan sun!

      Poista
  3. Kyllä kissan sydämeen kaksi ämmää mahtuu. Ihan helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmasti. Ja pahahan se olisi, jos vain mamma mahtuisi, syöminenkin on tärkeää!

      Poista
  4. Ei pitäisi valittaa, mutta minä melkein toivoisin, että erään pikkuneidin rakkauden taustalla olisi taka-ajatuksia... Syliin meinaan haluttaan satatuhattamiljoonaa kertaa päivässä, eikä pussailua koskaan unohdeta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on ainakin todella rakastava sylikissa! :)

      Poista
  5. Täällä ei uskalleta edes pohtia moista; rakastaa rakastaa mammaa suoraan tai välillisesti :) Aivan sama. Kunhan purrrrrrrrrrrr 'rrrraaaaaaaaaaa ja kurrrrrrrrrrrnaaaaaaaaaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta en uskaltaisi testata antamalla ruokintatehtäviä muille :) :)

      Poista
    2. Ruokinta on kyllä sellainen työtehtävä, että siitä kannattaa pitää kiinni: sillä voi hyvin pönkittää asemaansa kissavaltion tärkeänä jäsenenä!
      Meillähän kissat ovatkin sitä mieltä, että vain minä osaan antaa ruokaan. Meillä ei useinkaan huudeta ruoan perään, onneksi, mutta kaikenlainen epäsuora ja vähän suorempikin kerjääminen kohdistuu minuun - siitäkin huolimatta, ettei poikien (Lumia ehdotti äijien?!) ole tietääkseni pitänyt koskaan paastota, jos minä olen ollut pois kotoa.

      Poista
  6. Kyllä Toto rakastaa! Ei vain voi aina olla varma, että mamma ymmärtää muut tarpeet. Kuten sen ruokailun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totolla tuntuu kyllä olevan jatkuva epäilys asiasta, ja onhan siihen toki perusteetkin. Ei ole kauan, kun blogissakin nähtiin keittiön lattialla lojuva ja viimeisillä voimillaan herkkulaatikkoa tömpsyttävä kaltoin kohdeltu ja riutuva Toto-poloinen.

      Poista
  7. Meilläkin kissat välittää meistä eniten juuri ruoka-aikaan! :D Tänään Harmi alkaa kiehnätä sylissä, puskea ja kehrätä noin tunnin kuluttua, kun ruoka-aika lähestyy... Oikeastihan se vain kertoo miten se tykkää meistä tänäänkin, ei suinkaan muistuta ruoka-ajasta!

    Mutta olenpa kuullut kissasta, joka oikeasti muutti naapuriin asumaan. Monta kertaa se haettiin kotiinsa ja taas lähti seuraavana päivänä naapuriin! Lopulta naapurit sopivat keskenään, että kissa saa asua siellä missä haluaa. Onneksi meillä tilanne ei ole vielä näin huono! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi olis paha! Jos kissat päättäis muuttaa naapuriin! Apua! Onneks ne on sisäkissoja ja ovet on säpissä =)

      Poista
  8. Pipsin ja Miirun Pirjo16. toukokuuta 2014 klo 8.58

    Hihihih...miten tuntuu omalla kohdallanikin tutulta tämä pohdinta. Kallistun vaihtoehtoon "Ehdottomasti Vilpitön Rakkaus", mutta jätän pohtimatta, että mihin ^_~!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, tuo on kyllä hyvä vaihtoehto. Minäkin taidan olla pohtimatta, miten monimuotoista kissan rakkaus voikaan olla. ;)

      Poista
  9. Nyt heräsivät täälläkin epäilykset! Meillä oireillaan ihan samalla tavalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kenties kissat ovat niin suurisydämisiä ja laaja-alaisia tyyppejä, että niillä riittää rakkautta moneen asiaan - ja siinä sivussa ihmisillekin.

      Poista