Tosi rakkaus odottaa - ruoka-aikaa

Minulla ei ole epäilystäkään tunteistani Totoa kohtaan. Toto Tottis Tottendahlos on maailman ystävällisin, pehmein ja pitkämielisin kissa, tietysti myös hyvin rakas.

Ajattelen mielelläni, että Toto näkee myös minut ystävällisenä ja pitkämielisenä, melko ymmärtäväisenä nyt ainakin. Olen ollut näihin päiviin asti melkoisen varma myös siitä, että Toto rakastaa minua koko luottavaisella kissan sydämellään. Luulen, että hän pitää pehmeydestänikin, vaikka itse olen sitä mieltä, että voisin olla vähemmän tyynymäinen.

No, asiaan. Tunnustan, että parina päivänä mielessäni on käynyt aavistuksen omainen epäilys, josko Toto rakastaa minussa kuitenkin erityisesti sitä, että ruokin häntä. Voi jopa olla, että Toton todellinen rakkaus on jokin muu kuin minä.

Epäluuloa ovat aiheuttaneet seuraavat tilanteet:

Istuin lukemassa olohuoneen nurkassa, kun Toto ilmestyi lattialle parin metrin päähän. Hän katsoi minua lempeästi ja heittäytyi sitten selälleen. Tulkitsin tämän niin, että jo ajatus rapsuttavasta kädestäni on Totosta ihastuttava, ja kiirehdin rapsuttamaan. Toto nousi, pökkäsi kättäni ja juoksi keittiöön ruokakaapilleen.

Tämä tapahtui illalla. Seuraavana aamuna sain pitkästä aikaa aamuhalauksen. Yleensä Toto ei jaksa keväällä ja kesällä odottaa heräämistäni, vaan viipottaa touhuissaan aamuyöstä alkaen. Nyt hän kyttäsi sängyn vierellä, milloin nousen istumaan. Kun nousin, sain heti syliini hyörivän ja pyörivän hurinakissan. Hetken halailtuaan se liu’utti itsensä käsieni välistä lattialle, katsahti minuun ja juoksi keittiöön, arvatenkin ruokakaapilleen.

Voi Toto. Jos en tietäisi, että olet kissaksi harvinaisen vilpitön tyyppi, luulisin, että odotat minulta herkkuja etkä hellyyttä.

Tai sitten Toto on vain niin suurisydäminen, että hänen sydämeensä mahtuu poikkeuksellisesti kaksi ämmää: mamma ja murkina (ja muitakin asioita, sanoisi Toto, nimittäin Cisu ja monta muuta ihmistä ja aurinkoläikät ja hiiret ja lampaantaljat ja ulkopissa ja karvamatto!).