torstai 29. toukokuuta 2014

Kadonneen jäljillä


Kuten Saaripalstalta on jo selvinnyt, muutama päivä sitten minä ja Saila pakkasimme autoon Mustin, Ransun ja siiderit ja suuntasimme saaristokierrokselle mm. käärmejahtiin. Koti-Koratia jäi täysin miesten valtakunnaksi. 

Kissamiehet olivat hämmentyneet tästä käänteestä. Ensin he olivat kuulemma etsineet kadonnutta emäntäänsä, mutta sitten näyttäneet päällisin puolin rauhallisilta. Olo ei tainnut silti olla aivan normaali, sillä kun Koratian ihmismies oli pyytänyt ystäviään kylään, Cisu ja Toto olivat aivan poikkeuksellisesti piileskelleet vieraita sängyn alla.



Kun palasin kotiin toisten kissojen tuoksuisena, havaitsin, että yleensä niin puheliailta koratialaisilta on kadonnut kieli. Cisu suostui tulemaan syliini ja hurisikin aivan hiljaa, mutta hän ei kyennyt juttelemaan minulle. Huomasin hänen kyllä pariin kertaan kurkkaavaan minua ja sitten kipittävän miehen luokse naukumaan havaintojaan - ja kuulin myös miehen vakuuttavan, että kyllä, se on todellakin Jenni, se on tullut takaisin kotiin.

Palasin iltayhdeksän maissa ja kadonneen kielen metsästys jatkui aina seuraavaan yöhön kello 4.30 asti. Tuolloin molemmat pojat löysivät puheenlahjansa ja tulivat hyppimään päälleni sänkyyn ja selostivat kovasti viime aikojen tapahtumia. Tai ehkä ne vain halusivat minun nousevan katsoamaan Koratian pihalle reissuni aikana kotiutunutta ylisöpöä jäniksen poikasta...


Totolta katosi myös hänen kuuluisa hurinansa. Se löytyi täydelle teholla vasta kun olin ollut kotona jo vuorokauden! Eilen Toto olikin sitten pelkkää huria. Totomaiseen tapaan häntä pörisytti jo se, että silitin Cisua. Toto on niin joustava tyyppi, ettei tee suurtakaan eroa itsensä ja isoveljensä välille, vaan usein hän eläytyy innokkaasti siihen, että veljeä hellitään, hoidetaan ja leikitetään. 



Vaikka on Totoakin hellitty ja lellitty. Eilen lohdutin häntä kertomalla, että vaikka oli aivan ihastuttavaa matkailla Saaripalstan kissaherrojen kanssa, on myös ihanaa, että saa kaapata syliinsä maailman pehmeimmän Toton - Toton, joka on oman älykkään lausuntoni mukaan "Toto, eikä kukaan muu".

On myös ihanaa, että vielä on muutama päivä lomaa ja kiireetöntä aikaa. Hur!

26 kommenttia:

  1. Sä olit käynyt vieraissa, ei kai se ihme jos vähän loukkaannutaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ymmärrän kyllä täysin kissojen tunteet! Ensinnäkään en juuri koskaan ole pois kotoa edes yhtä yötä, saati neljää. Ja viettää tuo aika vielä muiden kissojen seurassa... vähintäänkin epäilyttävää!

      Poista
  2. HUR lomalle! Ja täällä paistaa aurinko. Lämpöä tosin edelleen se 12...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyr, täällä on kylmää ja sataa. Sain kuitenkin laitettua kukkamessu- ja muutkin taimet kahta lukuun ottamatta maahan; hyvä, koska pian tulee postissa taas lisää taimia.

      Poista
  3. On siinä taidettu jo Totonkin kuuluisaa pitkämielisyyttä koetella moisella käytöksellä :)
    Ja poissaolon lisäksi haista nyt vielä vieraille kissoille, voihan pojat!

    Oli muuten harmi kun ette kumpikaan päässeet Korkeasaareen, oli kiva reissu - mä taisin olla porukan ainoa kissaton...(paitsi mieleltäni, tietty)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupaan Totolle, etten vähään aikaan katoa minnekään! Ja jos kissat olisivat yhtään joustavampia ja sosiaalisempia muita kissoja kohtaan, ottaisin Toton aina mukaan reissuilleni!

      Oli tosiaan harmi, että en päässyt Korkeasaareen, mutta selkä oli liian huonossa kunnossa. Koetan priorisoida rankavaivaani vapaalla, kun töissä se ei onnistu. :(

      Poista
  4. Huh, onneksi moukunat ja hurinat löytyivät! :) Kovin olisi elämä hiljaista ilman noita maailman parhaita soundeja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sandra, täytyy kyllä tunnustaa, että reissun aikana ehdin pari kertaa ajatella, että elämä olisi hieman hiljaisempaa myös muunlaisten kissojen kuin räpätätikoratien kanssa. ;) Vaan enpä silti vaihtaisi pois noita kiljukauloja edes aamuyön juttutuokion hetkellä.

      Poista
    2. No joo, onhan se vähän toisaalta ja toisaalta -juttu, ja hiljaisuudellakin on puolensa. :) Mäkin voisin kyllä sopeutua siihen, etten heräisi näin pyhäaamuinakin ennen seitsemää oven alta ämyrin kanssa kajautettuun ruokamouruun. Ja asialla siis "hiljaisen rodun" edustaja. Voin vain siis kuvitella, millaista koratien jutustelu on. :-D

      Poista
    3. Ymmärrän! Meillä ei kyllä yleensä esitetä ruokavaatimuksia, mutta muita juttuja huudellaan sitten sitäkin enemmän. Koratit, varsinkaan Cisu, eivät ole vähäpuheisimpia eivätkä muutenkaan hiljaisimpia kissoja. ;)

      Poista
  5. Kissa oli viennyt kielen? Eikä ihme. Toithan sekä mökkituoksuja että terveisiä Saaripalstalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa todellakin vei kielen! Nyt kadonnut kieli vaikuttaa kylläkin aivan toipuneelta ja varsinkin Cisun ääni raikuu ja kaikuu tuttuun tapaan.

      Poista
  6. Pelästyin kun näin otsikkosi. Etteivät vaan kisusi ole kadonneet. Onneksi eivät. Tietokoneeni avasi tahallaan(?) blogisi mahdollisimman hitaasti, joten jouduin kärvistelemään useita sekuntteja henkeä salpaavassa jännityksessä... Ymmärrän kisujesi tunteet. Pitäähän sitä mököttää, jos emo (vai oletko emäntä tai Jenni) katoaa teille tietämättömille moneksi päiväksi. Onhan se kauheaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, pahoittelut, ei ollut tarkoitus pelästyttää! Otsikko tuli vain siitä, että oli niin monta kadonnutta asiaa. MInulla ei ole kotona vakionimitystä, mutta viime vuonna samainen messumatkani oli ollut Totolle raskas, ja mies sanoi, että Toton "on vaikeaa olla ilman emoa". Toto ei ollut nukkunut ilmeisesti ollenkaan, koska kotiuduttuani kaatui kyljelleen eteisen lattialle ja alkoi kuorsata, kun vihdoin voi rentoutua. Onneksi tällä kertaa huoli/ihmetys ilmeni vain hiljaisuutena!

      Poista
  7. Ikävintä on, kun emäntä tulee kotiin pitkän poissaolon jälkeen ja haisee toiselta kissalta. Yleensä käännämme hänelle silloin selkämme mielenosoituksellisesti. Vaikka sitten lopuksi täytyy kyllä mennä syliin ja tervehtiä pienellä hurinalla.

    T. Bertta & Coco

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täydellisesti! Minä yritän usein pidätellä hurinaa, mutten onnistu. Sen sijaan osaan määrätietoisesti vältellä katsekontaksia sylissä olessanikin: en suostu katsekontaktiin petturin kanssa heti, kun hän on palannut. Minua ei kohdella miten vain!
      t. Cisu

      Poista
  8. Miehet vetivät herneet nenään! Onneksi taitavat olla anteeksiantavaista sorttia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi eivät ole pitkävihaisia. Luulen, että koko katoamiseni on jo unohtunut!

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! Kaikki kisulit ovat kyllä ihania, niin omat kuin muidenkin :)

      Poista
  10. Supertyylikkätä kuvia! Aijai... Onneksi vieroittava hajutartunta ei kestä loputtomiin, pääsit kuitenkin kotiväeksi vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Zepa! Ja mä aion nyt tulla katsomaan ihan tietokoneella Ilonan kuvia "teille". En ole nähnyt kuin puhelimella, eikä sillä tule kommentoituakaan. Ilona on kuitenkin noteerattu. :)

      Poista
  11. Hmmm. Tämä on ankara kohta; toisen kissan tuoksuja! Oliko emännällä joitain tuliaisia tai namiherkkuraksuja annettavana? Niillä saattaa hieman lyhentää ylenkatseen kestoa? - Onneksi äänet palautuivat, loppu hyvin :-)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt täytyy vielä myöntää, että minulla ei ollut mitään tuliaisia! Yritin kyllä lepytellä kissoja ankansuikaleherkulla ;)

      Poista
  12. Hur! Meidän Béla oli nuorena todella mustasukkainen vieraista hajuista, mutta enää ei välitetä. Hassu tuo kissojen tapa, että hurina alkaa jo puheesta tai katseesta tai kuten teillä, kaverin silittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hur! Yritin oikein miettiä, mutta Cisu ei kyllä koskaan kehrää, jos Totoa huomioidaan, vaikka Toto kehrää hyvin usein Cisun "puolesta". Cisu saattaa kyllä hurista yksinäänkin, jos on oikein tyytyväinen elämäänsä tai esim. hassuttelee, on vaikka piilossa jossain. :D

      Poista