lauantai 1. maaliskuuta 2014

Vaikeaa



"Äyyy...iiii.... uuuuu", kuului eilen Koratian keittiöstä. Välillä vaikerrus muuttui toiveikkaaksi hurinaksi, mutta sitten voivottelu taas alkoi. "Oioiiiiiioioi....iiiiiii.....uuuuu."

Totolla oli hyvin vaikeaa. Hän teki kaikkensa, että uskoisin hänen olevan aivan poloinen."Äyyy....iiii. Olin yksin koko päivän, olen aivan nälkäinen kurja riutunut, iiii!"

Mutta mitään ei tapahtunut, vaikka Toto tömpsytti takajaloillaan vinkkiääntä. "Tömps, tömps, tiedän, että tässä keittiön laatikossa on ankanlihasuikaleita! Näännyn, ellen saa niitä heti. Heti!"




Cisu yritti auttaa veliraukkaa. "Katsopas, me saimme tänään näin paljon kissantarvikkeita postista. Mukana on paljon kissanruokaa! En usko, että näännyt oikeasti nälkään."

Toto ei uskonut. "Siellä on kuitenkin vain terveellistä ruokaa", hän tuumi ja palasi kerjäämään herkkulaatikolleen. (Toton takana näkyvä epämääräinen rojukokoelma on Cisun kulkus- ja koratpalloasetelma.)




"Miten voisin auttaa Totoa? Olen pelkkänä korvana!"



No eipä Totoa tietenkään auttanut mikään muu kuin se, että tuntikausien nääntymisnäytelmän jälkeen hän sai kuin saikin lempiherkkuaan. Kyllä oli taas vaikeaa olla Koratian katti, kun täällä on niin hitaita ja kaikin puolin ymmärtämättömiä ihmisiä.

Vaan ei ole helppoa olla Koratian ihminenkään. Jatkuvasti saa varoa, ettei pahentaisi karvakaverin vaikeuksia vielä siellä, että nauraisi tälle päin naamaa.

Lopuksi Toto haluaa lähettää terveisiä, että tänään hän on saanut mielestään arvoistaan kohtelua eikä ole joutunut turvautumaan yhteenkään liioittelutemppuun.




10 kommenttia:

  1. Siis mitä, käyttääkö Toto muka liioittelutemppuja??! Ihan asiasta tuo oli, ja asiallista vakavasti otettavaa käyttäytymistä. Kyllä Toto tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, omasta mielestään Toto ei tietenkään _koskaan_ liioittele _yhtään_, mutta jostain syystä kuulen sanovani juuri Totolle aika usein: "Tuo menee nyt jo liioittelun puolelle." Vaan mistäpä toisaalta tietäisin, enhän ole koskaan ollut nälkäkuollut halipulainen kissa, joka ei edes pääse melkein koskaan ulos...

      Poista
  2. :-D Kuulin melkein korvissani nuo nääntymä-äänet. Meidän suloinen ragdoll-neitomme Nuppu vaikertaa "ih-ih-mmmmih!" ja jos kukaan ei usko, että on tosi kyseessä, ilmoille kajataa "Mmmmörriuh!" Aika vaikea on olla tajuamatta, miten vastuullisen omistajan silloin TULISI toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sandra, hihii, ja arvaa kuulinko minä melkein korvissani Nuppu-neidon pyynnöt ja vaatimukset. :D

      Poista
  3. Toto kommunikoi kyllä oikein selkeästi! Jännityksellä jäämme odottamaan mitä pahvilaatikoista paljastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N, toivottavasti et ole kauhean jännittyneenä odotellut kuitenkaan! Voin paljastaa, että laatikoista löytyi vain monta säkillistä kissanhiekkaa, raksuja ja märkäruokaa. Ei yhtään lelua eikä yllätystä!

      Poista
  4. Toto, must sun kannattaisi ruveta myymään kursseja tosta kerjäysasiasta. Tunnut olevan niin kova ammattilainen että jaa toki tietoasi!

    VastaaPoista
  5. Harnaa, just nyt en ehdi, kun oon Cisun kanssa peiton alla nukkumassa. Mutta kuka tahansa oppia kaipaava voi kyllä hyödyntää noita vinkkejäni. Täytyy sanoa, että normaalin huudon ja laatikon puskemisen sijaan suosittelen kyllä tuota makailua, voivottelua ja laatikon tömpsytystä, Se teki ihmisiin suuren vaikutuksen - siis henkisesti, fyysisesti olivat yhtä hitaita kuin aina ennenkin palveluksissaan... t. Toto

    VastaaPoista
  6. Siis meilläkin on tollaista! Melkein kuolen nälkään aina toisinaan, mutta ruokaa ei silti tule. Tyhmiä noi orjat välillä. -Kajsa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kajsa, ymmärrän niin hyvin! Meinasin taas aamulla nääntyä, mutta ketään ei kiinnostanut... Tsemppiä sulle, kissanelämä on hankalaa! t. Toto

      Poista