Helläkarhut

Oli ihan pakko hiippailla kameran kanssa häiriköimään, kun sohvalla makoili tällaisia harmaapötkylöitä. Karhumaisesti köllöttävä pikkuveli ja hänen peppuaan tyynynään pitävä isoveli. Suloista! Myös siksi, että veljekset olivat kerrankin aivan hiljaa ja kaahaamatta ja loikkimatta.)

Huokailin kameran takana ihastuneena, kun Toto paljasti hahtuvamahan ja kääntyi selälleen.

Kuvasin vahingossa erään Flehmen-reaktionkin. En viitsi sanoa, mitkä aromit saivat Cisun tällaiseksi, mutta kaikki kissojen (ja etenkin koirien!) kanssa olleet arvaavat, mistä on kyse.;)

Sit jatkettiin karhuilua.

Toto ei arvostanut lähikuvia.

Lähi-Cisu.

Lähi-Cisu oli eilen hellä minuakin kohtaan. Olin toissayön siskolla yökylässä, ja eilen kotiin tullessani sain hieman happaman ja epäluuloisen vastaanoton. Cisu istui vieressäni sohvalla huolestuneen näköisenä. Sitten hän ymmärsi, mistä on kyse. Cisu hyppäsi sohvannojalle, suki ja nuoli tukkaani hellästi, tarkasti välillä kampauksen tason ja jatkoi hommia. Kun kaikki maailman pölyt oli saatu minusta pois, Cisu huoahti helpotuksesta ja tuli syliini nukkumaan. Helläkarhulla kaikki hyvin.

Helläkarhut toivottavat kaikille hellää ja rauhallista viikonloppua! He lähtevät nyt U:hun, koska heidän mielialansa alkaa olla herkän sijasta kireähkö...

Suursaalistaja!

Eräänä iltana Toto Tottiainen oli rauhassa nauttimassa vegaanista ruohoiltapalaa, kun... Parempi antaa Toton itse kertoa, sillä tämä tarina on Toton ikioma suurseikkailu.

Toto: "Olin siis tapani mukaan nähnyt paljon vaivaa eli joutunut juoksemaan huutaen ympäriinsä, että olin päässyt ulos. Lähdemme useimmiten ulos terassiovesta, ja silloin suuntaan aina terassin laidalle lyhentämään ruohoa, jota laiskat ihmiset eivät juurikaan jaksa trimmata.

Kesken salaattiaterioinnin huomasin, että veljelläni Cisulla on jotakin mielessä. Hän juoksi vauhdikkaasti talon toiselle puolelle.

Päätin lähteä perään. Jos olen hyvä jossakin, niin ainakin veljeni seuraamisessa.

Seuraa johtajaa -leikkimme kulki hieman erikoisia reittejä, sillä inhoamme märkää ruohikkoa. Kävelimme siis välillä toisiamme tönien kukkapenkin kivireunuksella.

Sitten tapahtui jotain sellaista, jonka jälkeen en olisi huomannut, vaikka olisin kävellyt vesilätäkössä kaatosateessa!

Cisu hyppäsi ruusupuskan alle, ähisi ja puhisi kovasti ja vaikutti kovin kiihtyneeltä. Menin selvittämään asiaa ja huomasin, että Cisu oli saanut saaliin. Salamannopeasti nappasin sen itselleni!

Cisu oli hieman hämmästynyt siitä, että hän teki likaisen päästäisennitistystyön, mutta minä vein saaliin. Minua työnjako ei yllättänyt. Olen jo ajat sitten päättänyt pysyä aina pikkuveljenä, koska on pienien etuoikeus rynnistää joka tilanteeseen ja sotkea kaikki asiat.

Niin minulla sitten oli uunituore, mehevä päästäispaisti. Se oli paljon parempi kuin vanha raato, jonka Cisu löysi pari viikkoa sitten ja jonka minä (hmmm, vein siis silloinkin Cisun saaliin) yritin salakuljettaa kotiin. Tämä saalis oli niin erinomainen, että päätin viedä sen kotiin vaikka väkisin.

Lähdin juoksemaan päästäinen suussani kohti kotiovea niin vahdikkaasti, etteivät ihmiset eikä kamera pysyneet vauhdissani mukana! Ovelle päästyäni ravistelin kiivaasti päätäni: Ovi auki, tuon aarretta! Mutta ihmiset olivat typeriä ja sanoivat sen kauhean sanan: Ei.

Koska en halunnut luopua ainutlaatuisesta löydöstä, vein sen piiloon talonnurkalle ja aloitin riemukkaan leikin. Taaskaan kamera ei pysynyt perässä, kun täppäilin ja heittelin päästäispoloa.

Olen lohikäärme ja nujerran sinut!

Ihmisiä alkoi pelottaa, että Cisu nujertaa minut. Hän oli ensin saalissieppauksestani loukkaantuneena lähtenyt aivan muualle päin valtakuntaamme, mutta äkkiä hän päätti lähestyä minua hyvin salakavalasti...

Cisu pääsi aika lähelle ennen kuin äkkäsin vihaisen kissakäärmeen vainoavan minua.

Olin kuitenkin niin tohkeissani päästäisestä, että jatkoin leikkimistä.

Tilanne raukesi. Cisu päätteli, ettei noin hölmöjen kanssa voi tapella. Hän käveli ohitseni ja pyysi päästä kotiin. Minutkin kutsuttiin mukaan, mutta en suostunut tulemaan. Aina kun olin melkein kotiovella, singahdin salamannopeasti takaisin päästäisen luokse. Lopulta jouduin kauhean kaappauksen uhriksi ja mamma kantoi minut sisälle. Jostain syystä hän kiitteli, että toisin kuin Cisu, minä en koskaan nuole tai pussaile ihmisiä... Höh, mielestäni se on ihmisille ikävä takaisku. Nyt vain Cisu sai minulta päästäisssuukkoja!

Oli kyllä mahtava seikkailu. Toivottavasti kohta on yhtä jännittävää! Arvelen nimittäin pääseväni U:hun taas ihan pian. Olen ainakin kampanjoinut aamukuudesta asti ensin aamupalan ja sittemmin ulkoilun puolesta.

Tarmokkain terveisin,

Suursaalistaja Toto 

(joka jo unohti, kuka ne saalitushommat Koratiassa oikeasti hoitaa)"

Kurrelassa

Tapahtui U:ssa eräänä iltana ja sen jälkeen joka ilta...

Cisu: Tule, Toto, nyt on kiire!

Mutta Totosta aina on aikaa yhdelle puisevalle syrjähypylle.

Toto: Nam, miten hyvä loikka! Nyt voin taas jatkaa matkaa.

Cisu: Minusta tuntuu, että alamme olla oikeassa paikassa.

Toto: Minäkin luulen niin. Jatkakaamme kuitenkin matkaa yhä syrjäisemmille seuduille.

Toto: Kautta häntäkarvojeni, minua alkaa hieman jännittää...

Onkohan SE tuolla?

Tai tuolla?

Missä se oikein on???

Cisu: Hetkinen...

Luulen, että SE on tuolla ylhäällä!

Ja se on. Ja jos käy hyvä tuuri, ei kuule vain oravan rapinaa ja havaitse liikettä puissa ja pensaissa vaan saa kuulla myös oravan naksutusta ja säksätystä. Ja juuri tällä kuvatulla retkellä kävi niin, että orava heitti pähkinän kissojen päälle.

Mikä mahtava kurreseikkailu. Vaikkei syksy oikein muuten olekaan kissojen mieleen, oravan ilmaantuminen on aina yhtä jännittävää.

Vaikka on täällä muitakin jännittäviä eläinelämyksiä koettu. Tänään vieras koira ihmisineen kävi kyselemässä kulkuohjeita eksyttyään melkein meidän pihalle. Cisu katsoi silmät pyöreinä, kun Toto näki tilaisuutensa tulleen: Kerrankin mä pääsen tutustumaan koiraan! Toto asteli aika lähelle isoa koiraa häntä pörrössä, mutta sitten koira haukahti tervehdyksen... Ja noin sekunnin sadasosa sen jälkeen meidän pensasaidan alta löytyi kaksi matalaa, pörröistä ja kauhistunutta kissaa. Mutta nyt Toto on kuitenkin toteuttanut yhden haaveensa ja tavannut koiran muutenkin kuin ikkunalasin läpi. Hänhän on aina kiinnostunut pihallamme kyläilevistä koirista, mutta Cisu on välillä jopa komentanut Toton pois ikkunasta: Kissat eivät seurustele tuollaisten kanssa.

Rauhallisesti

Tämä syksy ei ole suoraan sanottuna alkanut ihan täydellisesti: viikolla on kiire ja viikonloppuisin sairastetaan. Juuri kun luulin häätäneeni pari viikkoa sitten vaivanneen flunssan, se teki paluun ja tarttui mieheenkin. Koratian väki on pysytellyt tänä viikonloppuna neljän seinän sisällä ja makuuasennossa.

Tämä lojumisteema on enimmäkseen ollut kissoista mukava juttu, mutta pari kertaa on ollut havaittavissa hermostumista laiskoihin (ja mikä pahinta, aivasteleviin ja niistäviin) ihmisiin: Jos te kerran olette kotona, niin lähdetään ulos! Heti!

Ensimmäinen U-huuto saatiin eilen taltutettua kissanmintulla. Kumpikin kiipeli kieri hetken pöllyissään ja rauhoittui. 

Seuraava vaati jo kissakohtaista rauhoitusohjelmaa. Eilen illalla vimmainen Toto pääsi tutkimaan varastoa ja rauhoittui niin, että otti varastossa torkut. Toto on viime aikoina itse usein ehdottanut varastoa U-vaihtoehdoksi. Jos U:n ovi ei aukea kohtuullisella huudolla, hän siirtyy varaston ovelle ja kolistelee sitä. Varastoon pääsee siis ihan kotoa käsin, mutta siellä on remontti ja muutenkin vähän epämääräistä, niin ettei se kuulu kissojen tavanomaisiin oleskelupaikkoihin.

Cisustakin varasto on kiva, mutta ei yhtä kiva kuin Avara luonto. Sillä välin kun Toto tutki varastoa, Cisu katsoi Avaraa luontoa. Ihmisiltä menee puolet ohjelmasta ohi, kun tulee seurattua vain Cisua, joka näköttää telkkarin edessä silmät suurina ja tapahtumien mukaan päätään kallistaen, välillä hämmentyneenä kulmiaan kurtistellen. Ja kun telkkarissa oli vesiputous, Cisun piti hetkeksi väistää sitä ja ryömiä sivummalle. :)

Tämä viimeinen kuva ei millään muotoa liity viikonloppumme tapahtumiin, paitsi kenties Cisun ja Toton päiväunihaaveiden osalta. Olisipa lämmintä, pääsisipä ulkomaailmaan! Jos käyttää kameran poptaideasetuksia, ulkoilevista veljeksistä voi saada tällaisia otoksia.

Catwalkilla ja peuranpolulla

Ihanaa, kun sattui näin lämmin viikonloppu! Paria sadepäivää lukuun ottamatta Cisu ja Toto ovat kyllä ulkoilleet yhä päivittäin, mutta nyt viikonloppuna U:hun ollaan päästy parikin kertaa päivässä.

Nämä kuvat on otettu pari viikkoa sitten. Naapuritontilla on entisen kasvihuoneen kehikko, joka vetää Totoa kovasti puoleensa. Onhan paljon ylväämpää kulkea yläilmareittiä kuin kävellä muiden tavoin ruohikossa!

Ajoittain yläilmareitillä voi aistia viidakkotunnelmaa.

Kaikkein jännittävin tunnelma on kuitenkin metsässä. Teimme tänään yli tunnin mittaisen metsäreissun koko Koratian väen voimin. Kameraa ei uskallettu ottaa mukaan, sillä kallioilla kiipeily, puiden oksien alla kömpiminen ja peurojen reittejä ihmisten korkuisten saniaisten keskellä kulkeminen olivat varsin haasteellisia toimia ilman kameraakin.

Mutta kivaa oli. Vain muurahaiset ärsyttivät harmaita metsämiehiä, mutta muuten he olivat hyvin innokkaita. Metsässä kuljettiin valppaina ja hiljaisina, ja välillä pojat katsoivat alas kalliolta epäuskoisen näköisinä: tuostako me ollaan tultu?

En tiedä, olemmeko koskaan olleet noin kauan metsässä. Kun lähestyimme taas kotia, meidän lellipennut kirmasivat kilpaa kotipihalle - ja kukkapenkkiin, jossa kasvaa heitä varten kissanminttua. Paluu sivistyksen pariin.