sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Suursaalistaja!


Eräänä iltana Toto Tottiainen oli rauhassa nauttimassa vegaanista ruohoiltapalaa, kun... Parempi antaa Toton itse kertoa, sillä tämä tarina on Toton ikioma suurseikkailu.

Toto: "Olin siis tapani mukaan nähnyt paljon vaivaa eli joutunut juoksemaan huutaen ympäriinsä, että olin päässyt ulos. Lähdemme useimmiten ulos terassiovesta, ja silloin suuntaan aina terassin laidalle lyhentämään ruohoa, jota laiskat ihmiset eivät juurikaan jaksa trimmata.

Kesken salaattiaterioinnin huomasin, että veljelläni Cisulla on jotakin mielessä. Hän juoksi vauhdikkaasti talon toiselle puolelle.

Päätin lähteä perään. Jos olen hyvä jossakin, niin ainakin veljeni seuraamisessa.


Seuraa johtajaa -leikkimme kulki hieman erikoisia reittejä, sillä inhoamme märkää ruohikkoa. Kävelimme siis välillä toisiamme tönien kukkapenkin kivireunuksella.


Sitten tapahtui jotain sellaista, jonka jälkeen en olisi huomannut, vaikka olisin kävellyt vesilätäkössä kaatosateessa!

Cisu hyppäsi ruusupuskan alle, ähisi ja puhisi kovasti ja vaikutti kovin kiihtyneeltä. Menin selvittämään asiaa ja huomasin, että Cisu oli saanut saaliin. Salamannopeasti nappasin sen itselleni!


Cisu oli hieman hämmästynyt siitä, että hän teki likaisen päästäisennitistystyön, mutta minä vein saaliin. Minua työnjako ei yllättänyt. Olen jo ajat sitten päättänyt pysyä aina pikkuveljenä, koska on pienien etuoikeus rynnistää joka tilanteeseen ja sotkea kaikki asiat.


Niin minulla sitten oli uunituore, mehevä päästäispaisti. Se oli paljon parempi kuin vanha raato, jonka Cisu löysi pari viikkoa sitten ja jonka minä (hmmm, vein siis silloinkin Cisun saaliin) yritin salakuljettaa kotiin. Tämä saalis oli niin erinomainen, että päätin viedä sen kotiin vaikka väkisin.

Lähdin juoksemaan päästäinen suussani kohti kotiovea niin vahdikkaasti, etteivät ihmiset eikä kamera pysyneet vauhdissani mukana! Ovelle päästyäni ravistelin kiivaasti päätäni: Ovi auki, tuon aarretta! Mutta ihmiset olivat typeriä ja sanoivat sen kauhean sanan: Ei.


Koska en halunnut luopua ainutlaatuisesta löydöstä, vein sen piiloon talonnurkalle ja aloitin riemukkaan leikin. Taaskaan kamera ei pysynyt perässä, kun täppäilin ja heittelin päästäispoloa.


Olen lohikäärme ja nujerran sinut!


Ihmisiä alkoi pelottaa, että Cisu nujertaa minut. Hän oli ensin saalissieppauksestani loukkaantuneena lähtenyt aivan muualle päin valtakuntaamme, mutta äkkiä hän päätti lähestyä minua hyvin salakavalasti...



Cisu pääsi aika lähelle ennen kuin äkkäsin vihaisen kissakäärmeen vainoavan minua.


Olin kuitenkin niin tohkeissani päästäisestä, että jatkoin leikkimistä.


Tilanne raukesi. Cisu päätteli, ettei noin hölmöjen kanssa voi tapella. Hän käveli ohitseni ja pyysi päästä kotiin. Minutkin kutsuttiin mukaan, mutta en suostunut tulemaan. Aina kun olin melkein kotiovella, singahdin salamannopeasti takaisin päästäisen luokse. Lopulta jouduin kauhean kaappauksen uhriksi ja mamma kantoi minut sisälle. Jostain syystä hän kiitteli, että toisin kuin Cisu, minä en koskaan nuole tai pussaile ihmisiä... Höh, mielestäni se on ihmisille ikävä takaisku. Nyt vain Cisu sai minulta päästäisssuukkoja!


Oli kyllä mahtava seikkailu. Toivottavasti kohta on yhtä jännittävää! Arvelen nimittäin pääseväni U:hun taas ihan pian. Olen ainakin kampanjoinut aamukuudesta asti ensin aamupalan ja sittemmin ulkoilun puolesta.

Tarmokkain terveisin,

Suursaalistaja Toto 
(joka jo unohti, kuka ne saalitushommat Koratiassa oikeasti hoitaa)"

32 kommenttia:

  1. Upea raportti, upeat kuvat ja se saalis! Onnittelut Totolle! Ja Koratian ihmisille toivomme enemmän ymmärrystä ja pitkämielisyyttä. Veikkaamme että saaliiden koko tulee tuosta vielä kasvamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Myrsky! Eilen yritin saalistaa koiramaisesti yhden puunrungon metsässä. Olin juuri riuhtomassa sitä ja muutenkin hyvin innostunut, kun metsästä alkoi kuulua koiran haukkumista. Harmi, että vähän aikaa sitten yritin hieroa tuttavuutta pihallemme eksyneen koiran kanssa, sillä nyt tiedän, mikä se haukkuva ääni on... Kaikki saaliit jäivät metsään, kun meille tuli Cisun kanssa kauhea kiire kotiin. Törkeää, että meidän metsässä voi olla koiriakin.

      T. Toto

      Poista
  2. Tuo taitaa olla kissan onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, se ON kissan onnea. Tapahtuisipa tuollaista useamminkin, esimerkiksi noin seitsemän kertaa päivässä!

      Poista
  3. Voi mikä onnenpäivä! Voin kuvitella,että kiire ulos on valtava. Mitähän sitä tänään löytyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään Toto ei löytänyt mitään, ja Cisu löysi vain kärpäsiä ja heinäsirkkoja, jotka hän söi välittömästi, ettei Toto ehtisi apajille!

      Poista
  4. Voi mikä onnenpäivä! Voin kuvitella,että kiire ulos on valtava. Mitähän sitä tänään löytyy...

    VastaaPoista
  5. Upeaa! Loistavaa! Täällä taputtaa käsiänsä mamma ja reippaita naukula lähettää Helmi! Kyllä Totolla on kerronta hallussansa, saalistus myöskin! Cisu-kuningas tuntuu olevan kovin jalomielinen hallitsijana kun pikkuiselle tuommoisen onnen soi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N, Cisu on ollut nyt pari kertaa hämmästyttävän jalomielinen ainakin päästäisasioissa! Vähän aikaa sitten Cisu sai melkein hiiren, enkä tiedä, olisiko jalous ulottunut myös hiiripaistiin. Epäilen kovasti.

      Poista
    2. Minulla on paha häiriö - en näköjään osaa kirjoittaa sanaa naukuJa. Siitä tuli heti naukuLa.

      Poista
    3. Kyllä me ymmärrettiin Naukulan naukuja. :)

      Poista
  6. Ooh mitä yhteystyötä, vaikka se ei ilmeisesti Cisun mielestä sitä ollutkaan (taka-alalla häälyvä myrtynyt Cisu näkyy tuossa yhdessä kuvassa :-D)
    Onnistunutta kampanjointia!
    Jospa seuraavaksi löytyisi ojanpenkalta vaikka paksu vesimyyrä...?
    Mahtavasti dokumentoitu, hyvin pysyi ihminen näköjään tilanteen tasalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cisua vain harmitti, ettei osaa siepata toisten saaliita yhtä hyvin kuin mä. Kysykää vaikka keltä, tai ainakin multa, niin saaliin varastaminen on todellinen uroteko, ei itse saalistus!

      Vesimyyristä meillä ei ole havaintoja, mutta lintua ois kiva päästä joskus tutkimaan...

      Ihmisten kunniaksi täytyy sanoa, että hoitivat Case Päästäisen aika mallikkaasti. Sain tehdä aarteelleni ihan mitä vain, paitsi en viedä sitä kotiin. En tajua, miksi. Pieni takaisku oli tietenkin sekin, etten saanut jäädä ulos ikuisiksi ajoiksi heittelemään päästäistä, vaan jouduin menemään sisälle muiden kanssa. Aika tyhmää.

      Mamma sanoi, että siitä tyhmintä oli se, että se ei tappanut päästäistä eikä retuuttanut sitä ympäriinsä, mutta just sen työksi jäi hävittää päästäinen nurmikolta. Mitäs on niin hidas, että ehti mukaan vain vikaan vaiheeseen suursaalistamista.

      t. Toto

      Poista
  7. Voi mikä onnenpäivä! Voin kuvitella,että kiire ulos on valtava. Mitähän sitä tänään löytyy...

    VastaaPoista
  8. Voi mikä onnenpäivä! Voin kuvitella,että kiire ulos on valtava. Mitähän sitä tänään löytyy...

    VastaaPoista
  9. Mahtavaa yhteistyötä, Cisua varmaan laulattaa että "pysy aina pikkuveljenä" ;) Huippu kuvasarja, taas todiste siitä että kamera pitää olla aina mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoihin pitäisi asentaa kamera, vaikka otsalle, niin tulisi aina hyvää ja aitoa kuvamateriaalia!

      Poista
    2. Hitsi, se olis tosi makeeta! Tarvinnee olla kuvanvakaaja kohdillaan ;)

      Poista
  10. Jopas jotakin! Cisua varmasti sieppasi nopeutesi saaliin jaolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ella, anteeksi että vastaan vasta nyt, mutta minulla on tyhmä laiska kirjuri. En usko, että Cisu lopulta hämmästyi kauheasti päästäisen sieppaamisesta, sillä olen aina siepannut kaikki hänen ruokansa ja lelunsakin. Mitäs Cisu on niin hidas.

      Poista
  11. Voi mitä jännyyttä. Ei meillä vaan tuollaisia saaliita. Eilen sain kärpäsen, se oli nom nom. t. Eppu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eppu, ootko kokeillut hämähäkkejä? Meistä ne on parempia kuin kärpäset, joskaan ei yhtä jännittäviä.
      t. Cisu ja Toto

      Poista
  12. Ensin työ, sitten leikki - teillä on aika selvä jako näiden suhteen. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mindy, aika epätasa-arvoisesti on vain jaettu työt ja huvitukset kissojen kesken!

      Poista
  13. Päästäiset on just hyvän kokoisia suuhun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, niin on! Harmi vain, en ole viime aikoina löytänyt muita saaliita kuin linnunsulkia, ja niistä jaksan innostua vain nanosekunnin verran. Yhdestä oksasta olin aika kiinnostunut, mutta ihmiset sanoivat, ettei ole kissamaista kulkea karahka suussa metsässä.
      t. Toto

      Poista
  14. Hyvin vakava suurmetsästys, kun ovat ilmeetkin sen mukaisia. Pikkuhiljaa kohti peurapaisteja. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjis, peurapaisti olisi parempi vaihtoehto. Cisu ei ole vain saanut vielä yhtään peuraa kiinni, vaikka aina sinnikkäästi juokseekin niitä jahtaamassa tilaisuuden tullen. :D

      Poista
  15. WOWWOW - aaltoja, paljon aaltoja! Kehuja ja tsemppejä! Vähänkö hieno! Olethan päässyt jo uudestaan saalistamaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivi, kiitos ja EN OO!!! Oon ollut ulkona mutta Cisu ei oo saalistanut mulle mitään. Tosi tyhmää. Nyt olemme juuri lähdössä ulos, ehkä saan esim. jäniksen.
      t. Toto

      Poista
  16. Tuo se vasta kissanelämää on kun pääsee saalistamaan valjaissakin!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katjusha, valjassaalistus on kyllä aikamoinen taitolaji varsinkin ihmisille, jotka eivät haluaisi häiritä saalistajia mutta tekevät sen tahtomattaankin. Aikamoista kissankatsetta me sitten saadaankin osaksemme. :D

      Poista