sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kurrelassa


Tapahtui U:ssa eräänä iltana ja sen jälkeen joka ilta...

Cisu: Tule, Toto, nyt on kiire!



Mutta Totosta aina on aikaa yhdelle puisevalle syrjähypylle.



Toto: Nam, miten hyvä loikka! Nyt voin taas jatkaa matkaa.



Cisu: Minusta tuntuu, että alamme olla oikeassa paikassa.


Toto: Minäkin luulen niin. Jatkakaamme kuitenkin matkaa yhä syrjäisemmille seuduille.


Toto: Kautta häntäkarvojeni, minua alkaa hieman jännittää...


Onkohan SE tuolla?


Tai tuolla?


Missä se oikein on???

Cisu: Hetkinen...

Luulen, että SE on tuolla ylhäällä!


Ja se on. Ja jos käy hyvä tuuri, ei kuule vain oravan rapinaa ja havaitse liikettä puissa ja pensaissa vaan saa kuulla myös oravan naksutusta ja säksätystä. Ja juuri tällä kuvatulla retkellä kävi niin, että orava heitti pähkinän kissojen päälle.

Mikä mahtava kurreseikkailu. Vaikkei syksy oikein muuten olekaan kissojen mieleen, oravan ilmaantuminen on aina yhtä jännittävää.


Vaikka on täällä muitakin jännittäviä eläinelämyksiä koettu. Tänään vieras koira ihmisineen kävi kyselemässä kulkuohjeita eksyttyään melkein meidän pihalle. Cisu katsoi silmät pyöreinä, kun Toto näki tilaisuutensa tulleen: Kerrankin mä pääsen tutustumaan koiraan! Toto asteli aika lähelle isoa koiraa häntä pörrössä, mutta sitten koira haukahti tervehdyksen... Ja noin sekunnin sadasosa sen jälkeen meidän pensasaidan alta löytyi kaksi matalaa, pörröistä ja kauhistunutta kissaa. Mutta nyt Toto on kuitenkin toteuttanut yhden haaveensa ja tavannut koiran muutenkin kuin ikkunalasin läpi. Hänhän on aina kiinnostunut pihallamme kyläilevistä koirista, mutta Cisu on välillä jopa komentanut Toton pois ikkunasta: Kissat eivät seurustele tuollaisten kanssa.

18 kommenttia:

  1. Kylläpä Koratian prinssit näyttävätkin aivan poikkeuksellisen siniverisiltä iltavalaistuksessa! Kuvista välittyy hienosti jännittävien eläinkohtaamisien tunnelmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuossa seikkailun tiimellyksessä en ehtinyt miettiä kameran asetuksia, ihan vain automaattiasetuksilla nappailin kuvia ja yritin pysyä poikien peräss. Mutta hauskasti ympäröivät sävyt "tarttuvat" poikiin ihmissilmänkin mukaan. Nyt kun maastossa on jo aika paljon ruskapunerrusta, pojat näyttävät päivänvalon aikaan vähän punertavilta itsekin, jos hiippailevat ruskaisessa ympäristössä. Sitten sinisellä hetkellä hämärissä siniset kissat muuttuvat todella sinisiksi. Tällä hetkellä kuorsaavat aurinkoläikässä sohvalla ja ovat aika rusehtavia... Monivärikatteja!

      Metsässä on aina HYVIN jännittävää. Ihmisistä jännittävintä on se, ettei koskaan tiedä, milloin Kurrelassa on oltu tarpeeksi kauan ja iskee halu sännätä salamannopeasti ja mielellään ojan yli loikaten kotipihalle. Siinä on vähän vaikeuksia pysyä perässä...

      Poista
  2. Mahtavia jännitysnäytelmiä taas Koratiassa! Kurreista ollaan meilläkin hyvin kiinnostuneita, mutta jostain syystä niitä ei näy saarella koskaan pihoilla, vaikka niitä metsissä siellä paljon onkin. Ehkä piha- ja puistokurret ovatkin urbaani ilmiö.
    Mutta kaupunkiparveke sijaitsee erinomaisesti juuri edessä olevien puiden latvusten korkeudella, missä kiipeileviä kurreja saa ihailla samalla korkeudella. Mustin mielestä pitäisi vain saada se ramppi parvekkeelta puuhun rakennettua pikaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustille ramppi! Mustille ramppi! Vaadimme Mustille oravarampin! Musti, sano sun mammalle, että se sais tosi hienoja kuvia blogiin, jos rakentaisi sen rampin!

      Poista
  3. Seikkailevat kuninkaalliset! Miten mahtava taikametsä teillä onkaan. Ja sen hävyttömät asukit vielä viskovat kuninkaallisia! Mihin tämä maailma onkaan menossa kun Koratiassakin tapahtuu tuollaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mamma N, no niinpä. Viime vuonna kurre tyytyi vain säksättämään ja heiluttelemaan häntäänsä, mutta nyt on otettu aseet käyttöön. Mitä ensi vuonna? Se rakentaa aidan pähkinäpensaiden ja lempipuittensa ympärille?

      Poista
  4. Hauska ja jännittävä seikkailu. Kun Neron kanssa aikoinaan opeteltiin ulkonaolemista valjaiden avulla, viskoi orava meitä hävyttömästi kävyillä. Sen jälkeen se onkin ollut kissan perivihollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, huonokäytöksinen orava saa siis syyttää vain itseään, jos joutuu paistiksi. Mitäs aloitti. Hmph.

      Poista
  5. Röyhkimys - heittää nyt pähkinällä vieraita... Mutta johan oli taas upea postaus - oikein heittäydyimme mukaan seikkailuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viivi, kiitos ja kyllä siinä olikin seikkailua kerrakseen! Tänään aamullakin käytiin kurrelassa ja sitten tuli vielä tuo koira kyselemään kulkureittejä. Ihan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, pojat pääsivät vielä 4-vuotiaan ulkoiluttajavieraan kanssa ulos, ja sen jälkeen onkin sitten nukuttu voipuneena monta, monta tuntia. Erityisesti kurrenkyttäys tuntuu olevan voimia vievää (ja Totolla unissa puhumista aiheuttavaa <3).

      Poista
  6. Pojat. Pähkinöitä päällenne viskova kurre on syytä laittaa kuriin! Ei tuommoista tarvitse sietää. Muistakaa se kun seuraavalla kerralla pääsette metsiä samoamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky, ei ME siedettäiskään, mutta kun meidän kanssa kurrelaan änkeää aina ainakin yksi ihminen. Me ei päästä näyttämään todellisia kurrenkuritustaitoja, grrrr!

      Poista
  7. Täällä ollaan myöskin erittäin pöyristyneitä oravan röyhkeydestä! Kuninkaallisia tulisi kohdella heidän arvoisella tavalla ja lentävät pähkinät ei siihen yhtälöön kuulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, tai sitten orava yritti olla vieraanvarainen ja tarjota kissoille herkkua? :)

      Poista
  8. Mainiot kuvat, kyllä sulla jenni on sitten hyvä kamera :)
    Kurret on meilläkin parhautta, niin naksutuksille säkätetään ja ompa kerran yksi kisulin hampaisiinkin jäänyt kiinni -joo, kissahäkissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, tosi hyvä kamera onkin.:)
      Aika masokistinen kurre, kun tulee kissahäkkiin - ihan on omaa vikaa, jos sitten käy kalpaten!

      Poista
  9. Nöyrä kumarrus meiltä teille. Me arvostetaan teitä ihan kamalasti, kun ootte U:n vallottajia ja oravan melkein-metsästäjiä ja ootte tavannu koirankin. Me pysytään edelleen täällä kotona eikä poistuta kuin pakosta. Mut jatkakaa te meidänkin puolesta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Panu ja Turo! Koska me ollaan kissoja, mekin arvostetaan itseämme ihan kamalasti. Me jatketaan U:ta aina talveen asti, tänäänkin aloitettiin heti U-neuvottelut, kun mamma tuli kotiin. Sitten vietiin se kurrelan sijasta pellolle. Cisu sai siellä hiiren tassuihinsa muutama päivä sitten, mutta hiiri pääsi pakenemaan!

      Poista