Tiikerin, kissan vai kuitenkin kirahvin vuosi?

Cisu istui eilen miehen sylissä katsomassa telkkaria, kun hän huomasi yhtäkkiä ötökän katossa ja venyi hyvin pitkäkaulaiseksi kirahvikissaksi.Olen maailman siroin ja kaunein ja korkein ja kapein kissa! Olen slim-fit.

Joidenkin puolesta kesä voisi tulla vaikka heti. Rantakunnossa ollaan.

Kissan vuosi on alkanut

Kiinalaiset saattavat luulla, että nyt on tiikerin vuosi, mutta Koratiassa tiedetään paremmin: maaliskuu on aloittanut kissan vuoden. Isäni sai kissamaisen seinäallakan synttärilahjaksi. Allakassa esiintyvät tietenkin Cisu ja Toto, ja he kertovat, mitä vanhempieni mökillä voi tehdä.

Siellä voi nukkua, kiipeillä,
ulkoilla
ja riehua!
Kalenteri tilattiin Extrafilmistä. Koska emme saaneet sitä heti alkuvuodesta aikaiseksi (lahja annettiin siis myöhässä...), oli onni, että vuosiallakan aloituskuukauden saattoi itse määritellä.

Hyvää kissan vuotta!

Hulinasunnuntai

Eilen oli oikea vauhtipäivä. Siskonpojan 2-vuotissynttärit siirrettiin tila- ja maantieteellisistä syistä meille, samalla muistettiin Toton jo alkuvuodesta ollutta ja Cisun lähiaikoina olevaa syntymäpäivää.

Kissat eivät varsinaisesti saaneet lahjoja, mutta kuten kaikki tietävät, kissat jos ketkä ilahtuvat kukkasista. Kuka voisi vastustaa tulppaanikimpun takaa silmää vinkkaavaa kissaherraa?

Tiedän, etten saisi olla tässä, mutta jos olen oikein nopea, kukaan ei ehkä huomaa...

Hetkeä myöhemmin - kyllä huomaa, kumpi meidän pojista on pian 2, kumpi vasta 1. Cisun ajatukset melkein kuuli: Toto hei, et sä oo VAUVA! Mutta kyllä Toto oli, useita kertoja päivän aikana.

Vieraiden tai ainakin heidän mukanaan tuomien lahjojen tulo oli kovin jännittävää. Toto ja varsinkin Cisu olivat aivan vakuuttuneita, että etenkin kaikkein isoin paketti oli heille.

Cisu odottaa....

ja auttaa. Ja sai kuin saikin nauhan lahjaksi, jipii!

Tuli sitten testattua, että 13 aikuista ja 2 (hännänpuristushaluista) taaperoa on liikaa jo yltiösosiaalisille ja yleensä aina niin esiintymishaluisille harmaaveljeksillekin. Kissat olivat ensin joukon jatkona, mutta viisaasti kyllä vähän tavanomaista syrjäisemmissä paikoissa.

Välillä piipahdettiin leikkimässä,

mutta sitten Toto pakeni keittiön pöydän alle ja lopulta kaapin päälle

ja Cisu yksinään yläkertaan. Kumpikin oli kyllä ihan iloisella tuulella, sillä aina jos heitä kävi tapaamassa, sai osakseen hellää puskemista ja hurinaa. Ja kun juhlien jälkeen sai herkkuraksuja, kaikki oli taas hyvin. Ihmiset saivat lahjaksi rauhallisen yöunen - kyllä oli kuitenkin sen verran hurjat bileet, että kaikki yölliset kissat maaliskuussa -kekkaloinnit jäivät yhdeksi yöksi väliin!

Räätälit Kuono ja Tassu

Jos olet joskus ajatellut ompelevasi kissojen kanssa, katso nämä kuvat ja mieti vielä kerran.

Räätäliveljekset olivat hyvin uteli... avuliaita joka vaiheessa. Vaikka koko ajan ei jaksanutkaan tutkia kangasta, piti ainakin istua sen päällä.Hmmm... Menikö se nyt varmasti suoraan?
Kissajoukossa - heitähän on vain kaksi, mutta he tuntuvat usein joukolta - kävi kohahdus, kun pöydälle nostettiin ompelukone.
Tiimityötä: yksi istuu ompelurasian päällä, toinen kököttää ompelukoneen suojapussissa.
Tilanne helpottui huomattavasti, kun ymmärsin viskata kiehtovan suojapussin lattialle.
Toto ei ole kuullut, ettei keskeneräistä työtä saisi arvostella.
Puuh. Huomenna jatketaan. Ainakin kaksi meistä kolmesta ompelijasta on varmasti hyvin innoissaan.

Ihailijapostia

Posteljooni toi harmaaveljeksille arvolähetyksen: ihan oikeaa ihailijapostia.

Ystäväni kävi meillä jokin aika sitten kahden pienen tyttärensä kanssa. Tytöt olivat tietenkin kovin innoissaan kissakavereista. Heistä oli ikävä lähteä kotiin ja he protestoivat argumentoimalla, että kissatkin saivat heistä leikkitovereita.Nyt tytöt olivat päättäneet muistaa karvaisia ystäviä hienoilla piirustuksilla sekä kirjeellä. Kirjeessä omanarvontuntoiset nuoret naiset kysyivät: "Onko teillä ikävä meitä?"
On! Ainakin ihailijaposti kiinnosti kovasti - sen ajan, jonka pojat saivat sitä tutkia. Meille ei tule noin hienoa postia joka päivä, joten lähetystä suojeltiin pojilta eivätkä he saaneet tutkia - siis lukea - kirjettä kuin vähän aikaa.

Cisun ja Toton fanclubin ylpeä sihteeri lähetti jo paluupostissa kissojen kirjoittaman kirjeen sekä muutaman ihailijakuvan. Ties kuinka paljon fanclub minua työllistääkään, jos ihailijapostia alkaa tulla kovinkin runsaasti!

Viidakon valtiaat

Kyllä kevättalvi on mahtavaa aikaa! Pitkän kaamoksen jälkeen ulkona on alkanut näkyä liikettä eli paljon tarkkailtavia asioita, aurinkoläikät ovat palanneet, ikkunastakin tarkenee jo vähän haistella ulkoilmaa.

Ja kukkien keväthuolto on suoritettu. Cisu ja Toto eivät olleet pysyä nahoissaan, kun kylppäri täyttyi huonekasveilla ja sitten ne kaikki vielä suihkutettiin. Voiko kiihdyttävämpää olla? Mullan tuoksua, kasvien muodostamia kujia ja sitten vielä se jännitys, että salaperäisesti viidakossa hiipiessään saattaa saada vesipisaran päälleen. Mikä seikkailu!


Kuva on suttuinen, mutta kertonee silti, kuinka jännittävää Tottiaisen mielestä oli tarkkailla kotipuutarhurointia vessanpöntön päältä.

Ihmispuutarhurilla on vielä vähän mietinnässä, viitsiikö tänä(kään) keväänä laittaa mitään esikasvamaan. Tiedän, ettei aina tassutteluvalmiudessa ja alati kuopimishimossa olevilla karvapuutarhureilla olisi kerrassaan mitään sitä vastaan.

Kana kynittävänä

Meille muutti viikonloppuna kolmas harmaa kotieläin, bauhauslainen kana. Cisu teki siihen heti tuttavuutta.
Uusi ystävä.

Voikohan sille antaa suukon?
Oi, se kellistyi.
Taidan haastaa sen painimatsiin!
Lopulta kana joutui harmaaveljesten intensiiviseen syleilyyn sohavapöydän alle. Kauhuissaan se kehitti heti sulkasadon, harmaata nöyhtää oli pian ympäri taloa.
Veljessolmu ja yhteinen saalis.
Totokin pussaa uutta harmaakaveria.
Hur, miten kivaa!