Valkoista viikonloppua

Toton nostalgiapostaus on jo luonnosvaiheessa, mutta tässä tuoreita unikuvia väliin. Cisulla ja Totolla on ollut valkoinen lauantai: on käyty monta kertaa ulkona lumessa ja sen jälkeen nukuttu lampaantaljalla syötävän suloisina. Tiedätte varmaan sen tunteen, että juuri meidän kissa(t) on maailman kaunein, paras ja ihanin (etenkin nukkuessaan).

Kissakaveri on maailman paras juttu. :)

Nostalgiaa, osa 1: Cisu tuli taloon

Aluksi Koratian väki oli aivan pihalla kissojen touhuista.
Eivät tajunneet peittää sohvaakaan kynsiltäni.

Sain varmaan jo vuosia sitten koratblogi Tatsutan tassuttelijoista haasteen julkaista ennen näkemättömiä kuvia Cisun ja Toton blogissa. Kamerasta ei ole sellaisia löytynyt, koska olen julkaissut kaiken julkaisukelpoisen täällä, mutta nyt sain puhelimenvaihdon yhteydessä kaivettua vanhasta kännykästä kuvia, joista osaa ei varmasti ole nähty aikaisemmin: Cisun kuvia ajalta ennen blogia. Kuvia kaivellessa tuli sitten muisteltua Cisun alkutaivalta Koratiassa - tai emmehän me kotiamme silloin vielä Koratiaksi osanneet kutsua - ja on pakko jakaa ihania kissamuistoja täälläkin.

Cisuhan on syntynyt huhtikuun alussa ja täyttää pian viisi vuotta. Kesällä tulee myös viisi vuotta siitä, kun minä ja mieheni tapasimme Cisun ensimmäistä kertaa. Cisu oli juuri saapunut sukulaisen perheeseen ja olimme kaikki samassa paikassa kylässä.

Olin päättänyt etukäteen, että vältän kissakontaktia, koska olen allerginen. En ollut kuitenkaan koskaan nähnyt mitään niin pientä, siroa ja veistosmaista kuin vastikään luovutusikään tullut koratinpentu. Harvoin olen nähnyt mitään niin villiäkään. Hyvät aikeet olla erossa allergiakisulista romuttuivat heti, kun tuo epätodellinen eksoottinen ilmestys hyppäsi syliin tuon tuosta. En muista kokeneeni kissakuumetta, vaikka Cisu tekikin suuren vaikutuksen.

Tuli marraskuu ja Cisun isäntäperheessä oli ilmennyt paha allergia. Saimme kyselyn, josko Cisu voisi tulla meille yhdeksi yöksi. Hän voi. Hän oli meillä viisi yötä. Emme oikein - näin jälkikäteen ajatellen - tienneet, mitä tehdä kissan kanssa, mutta kovin vetoava se oli. Vielä hieman pentumainen, aika vauhko, tavattoman utelias ja välillä aikamoinen raukka. Cisu juoksi huutaen hepulissa ympäriinsä ja sitten sukelsi syliini, tunki päänsä paitani alle: Minua hermostuttaa, lohduta.

Yläkuva on hyvin merkittävä. Sen otin, kun Cisu oli lähtemässä ensivisitiiltään kotiin ja oloni oli apea. Halusin muiston Cisusta. Lähetin kuvan sitten vielä samana iltana Cisun emännälle ja laitoin saatteeksi, että tervetuloa uudestaan. Aamulla huomasin puhelimessani viestin: "Jos haluatte, saatte sen omaksi."

En oikein ymmärrä, missä olen ja mitä täällä teen.

Otan paikan haltuun uutteralla tutkimustyöllä.

Koratian ihmiset kuvittelivat kuulemma ennen omaa kissaa,
että kissan voi ihan hyvin opettaa nukkumaan omassa sängyssä.
No niin mä nukunkin. Otin ihmisten sängyn heti omakseni.

Cisu tuntui jo niin tutulta, että sääliksi kävi, kun toinen tarvitsi uutta kotia. Koska emme tienneet, miten allergiani kävisi, lupasimme, että Cisu voi tulla ainakin toistaiseksi... Pidätimme itsellemme heti veto-oikeuden, että Cisu ei saa enää ikinä muuttaa minnekään ilman meidän lupaamme. Niin Cisu tuli meille ensimmäistä kertaa suuremman tavaramäärän kanssa jo pari päivää ensivisiittinsä jälkeen. Hän katseli meitä tutkivasti ja hurisi kovaäänisesti, sitten hän meni illaksi iskän päälle istumaan. 

Tässä olen enkä muuta voi.

Alku ei ollut aivan ruusuinen. Allergiaoireeni muuttuivat lähes astmaattisiksi, mutta muutaman viikon päästä helpotti - ja aika pian huomasin olevani vieraillekin kissoille vähemmän allerginen kuin ennen. Cisu vaikutti ensin onnelliselta, mutta meni sitten syömälakkoon, kun ei oikein ymmärtänyt, miksi hän on yhtäkkiä yksin kaiket päivät. Meitä odotti iltaisin kotona kissa, joka kirjaimellisesti roikkui kimpussamme... Syömättömyys johti jopa siihen, että Cisu kävi lääkärissä. Hänellä oli siellä tukenaan sekä entinen että nykyinen omistaja (mieheni). Lääkäri antoi arvion, että "vika taitaa olla kissan korvien välissä". Cisu oli vastaanotolla tukeutunut mieheeni, istunut tiivisti tämän sylissä, ja kotiin tultuaan hän meni suoraan ruokakupille. Ihan kuin Cisu olisi rentoutunut: Voin luottaa tuohon ihmiseen ja uskallan syödä sen antamaa ruokaa.

Aluksi Cisu olikin muuten aina miesten perään, vaikka kyllä kai hän minustakin piti. Cisulla oli kuitenkin vahva taipumus hakeutua miesten seuraan ja syliin, onneksi sittemmin myös naiset alkoivat kelvata. Kummallakaan kissallamme ei ole onneksi suosikki-ihmistä, vaan ainoa jaottelu kulkee siinä, että eri ihmiset ovat eri puuhiin.

Tässä olemme matkalla ensimmäisen yhteisen joulun viettoon sukulaisten luokse. Melkein kahdeksan tunnin junamatka oli aikamoinen koettelemus kaikille,

Mihin mua taas viedään?

ja perillä Cisu olikin hyvin uupunut.

Viimeistään joulun aikaan oli kuitenkin kaikille selvää, että Cisu tykkää uusista ihmisistään. Tässä katsellaan kai telkkaria yhdessä oman väen ja koko suvun kanssa. Cisuhan on aina pitänyt itseään kuin yhtenä ihmisenä - tai toki ihmistä kaikin tavoin korkea-arvoisempana olentona, mutta joka tapauksessa tyyppinä, jonka kuuluu osallistua kaikkiin ihmisten puuhiin.

Sittemmin, kuten blogin lukijat tietävät, Cisusta sukeutui kunnon reissukissa, joka matkustelee erityisesti mökille. Automatkat sujuvat usein karjuen, mutta muuten reissaamisessa ei ole mitään vikaa. Tämä kuva on otettu autossa Cisun ensimmäisenä Koratian-keväänä ja vastaavia kuvia on kai näkynyt silloin blogissakin.

Muistan ainakin kirjoitelleeni keskikonsolikoratista, joka tarvitsi mummin ja vaarin rapsutukea automatkalla.

Nykyisin ainoa tuki, jota Cisu mökkimatkalla tarvitsee, on lohdutus kotiin palatessa. Koratiassakin on ihan kivaa, mutta vielä kivempaa olisi, jos asuisimme mökillä...

Kun Cisu oli ollut meillä vajaa pari kuukautta, havaitsin, että ei auta muu kuin perustaa blogi. Koska saimme Cisun hieman yllättäen, jouduimme aikoinamme ottamaan kissatiedon haltuun hyvin nopeasti. Löysin tuolloin, syksyllä 2008, kissablogit ja sain niistä tarpeeksi helposti omaksuttavaa tietoa ja vertaistukea. Olin myös pallotellut jo aiemmin ajatusta omasta blogista, mutta arvelin, ettei minulla riittäisi juttua yhdestä aiheesta... Toisin kävi, sillä Cisun ansiosta perustamani K-blogi erkaantui pian kolmeksi erilliseksi blogiksi. En olisi koskaan uskonut, miten paljon ystäviä ja sittemmin jopa töitä olen saanut blogin ansiosta! Kokemus on ollut aivan ainutlaatuinen.

Musta tuli sit julkkis...

Vieläkin ainutlaatuisempaa on toki ollut tutustua kissoihin, ja erityisesti korateihin ja vieläpä juuri Cisuun. En yhtään ihmettele, että koratien on perinteisesti uskottu tuovan onnea omistajalleen, vaikka toki superaktiivinen jokapaikanhöyläkissa saattaa välillä hieman rasittaakin. Mutta silti. En tiedä toista elävää olentoa, joka olisi yhtä energinen ja vilkas mutta tarpeen mukaan myös fiksu ja empaattinen kuin Cisu.

Toisen melkein samanlaisen, ainakin toisen yhtä harmaan ja silkkiturkkisen, tyypin kyllä tiedän. Nostalgiasarja "kuvia kännykän uumenista" jatkuukin piakkoin katsauksella Toto Tottiaisen lapsuuteen. :)

Kevätvilliyttä eli lempiasioita

Cisu ja Toto saivat jokin aika sitten ihanalta kissavaljakolta Paavolta ja Harmilta haasteen kertoa lempiasioistaan. Tämä sunnuntai on ollut siitä oivallinen, että koratialaiset ovat päässeet nauttimaan monesta suosikkipuuhastaan. Meno on ollut aika vauhdikasta, mutta kaaoksen suosiminen on sekin Cisun ja Toton luonteessa.

Cisusta ja Totosta on hauska ulkoilla talvellakin. Tänään ulkoilu on ollut erityisen kiinnostavaa, sillä aurinko on paistanut ensimmäistä kertaa tänä vuonna lämmittävän keväisesti, ja lisäksi ulkona odotti yllätys: pihapöydältä löytyi lumipesun saaneita mattoja.

Cisu pääsikin lempipuuhaansa tutkimaan.

Toto sen sijaan hullaantui täysin, kun huomasi, että ulkonakin voi nauttia taikamattokieriskelystä. Viis siitä, että matto on kylmä ja luminen. Totesimme Totolle, että jotkut pysäytetään piikkimatolla, mutta hänelle riittää mikä tahansa pehmeä alusta, ja jalat menevät alta.

Cisut eivät taikamattoile.

Analysointi- ja kieriskelyhetken jälkeen tarkkailtiin. Havaittiin ulkoilevia koiria ja kuultiin linnunlaulua. Kissan on hyvä olla skarppina ja tietää kaikki kaikesta.

Kun oli saatu yleiskuva Koratian kuningaskunnan menosta, piti seikkailla. Cisu karttaa lunta yleensä visusti, mutta tänään kaikki oli toisin. Hän huomasi, että ihmiset ovat kaivaneet Koratian kunkulle lumisia polkuja.

Varakunkulle tuli kiire kipittää perään.

Varakunkkuhan on joskus kävellyt hankikannollakin, joten hänelle ei ollut temppu eikä mikään kurotella lumipenkkaa vasten.

Suunnanvaihto.

Tämän jälkeen menimme kotiin (sana, jonka Cisu ja Toto ymmärtävät, mutta jota he eivät yleensä halua ulkona totella). Kynnyksellä Cisu kuitenkin muisti, että hän ei olekaan pitkään aikaan harjoittanut karkaamista. Hän singahti takaisin matolle ja alkoi kynsiä ja repiä sitä kauhean hepulin kynsissä. Cisulla diagnosoitiin nk. kevätpömö.

Kun pahin pömötyskohtaus oli ohi, Cisu olisi halunnut syventyä aina hyvin antaumuksella suoritettavaan varpaidenpuhdistukseen, mutta hänet kannettiin sisälle.

Sohvalla odotti Toto, josta parasta liikuntaa on veljen kanssa painiminen. Toto on ollut jo viikon verran aivan kissat maaliskuussa -moodissa ja käy peppuhaukkaamassa ja muutenkin kaikin tavoin ärsyttämässä Cisua tuon tuosta, että pääsisi taas telmimään. (Hän suhtautuu kevään ja kevätmielen tullen entistäkin intohimoisemmin myös syömiseen. Pari aamua sitten Toto kirjaimellisesti pyöri pitkin keittiön lattiaa, koska hän oli niin ilahtunut tiedosta, että saisi pian ruokaa. Saman päivän iltana hän vaati kovaäänisesti oman - aivan minimaalisen - osuutensa miehen syömästä savuporosta.)

Siitä kaoottisuudesta puheen ollen: painimatsi jatkui näin vauhdikkaasti. Lentäminenkin on hauskaa.

Mutta osataan täällä ainakin ajoittain rauhoittuakin. Cisu pitää puutarhanhoidosta ja istuskelee mielellään viherkasvien luona nuuhkimassa, maistelemassa ja aikaa viettämässä. Jouluksi hankittu mutta edelleen onneksi hyvävointinen huonekuusi on kiehtova pienoismetsä keskellä olkkaria.

Ja, kissoista kun puhutaan, mikä voisi olla parempaa kuin lämpö? Eilen illalla oltiin taas porukalla saunomassa. Huomasimme, että Toto todellakin rakastaa saunomista. Toto höristi korviaan, kun ihmiset puhuivat siitä, onko sauna jo tarpeeksi lämmin. Sauna-sana on niin tuttu juttu, että hetken kuunneltuaan Toto juoksi suoraan lauteille. Kyllä Toto tietää nää hommat.

Cisu tiesi heti, mitä tehdä tänään ikuisuuksien jälkeen ilmestyneille aurinkoläiköille. Lojumaan!

 Yllättäen Cisu sai heti seurakseen kopiolojujan.

Cisu: Näinä hetkinä en ymmärrä, miksi olen ikinä lähtenyt Thaimaasta. Kun kissalla on aurinko, hänellä on kaikki.

Sitten vielä yksi juttu, joka havainnollistaa erästä oleellista lempiasiaa: joka asiaan sekaantumista. Kuten huomaatte, vasta maalattuun makuuhuoneeseen ei ole kissoilla mitään asiaa...

Emme ole oikein kärryillä, missä kaikkialla tämä haaste on jo kiertänyt, mutta napatkaa se tästä mukaan, jos siltä tuntuu. Olisi myös kiva kuulla, mikä on omituisin kissan lempiasia, jonka tiedätte. Tämän aamupäivän kertomuksesta jäivät pois Cisun suosikit kulkusen pitäminen raksukipossa sekä vaatimus toimia miehen käsipyyhkeenä aina kun tällä on märät kädet, mutta tehdään nyt tiettäväksi, että em. hulluudet kuuluvat edelleen Cisun päivittäisrutiineihin. Käsienkuivausharrastus on itse asiassa tarttunut Totoonkin, ja hänkin kiljuu kurkku suorana, jos jää ilman miehen kosteuskäsittelyä. "Miehen" on tässä kuitenkin avainsana, sillä kun minä yritin jokin aika sitten silittää Toton kylkeä märällä kädellä, Toto vavahti kauhusta, singahti karkuun ja pakoili minua sitten puoli päivää. Toi hullu koitti pyyhkiä kädet muhun, varokaa sitä!

Alkuvuoden askareita

Voisko joku jo kertoa, mitä Koratiaan kuuluu?

No vois, vihdoinkin. Pahoittelemme pitkäksi lipsahtanutta päivitystaukoa.

Cisun ja Toton alkuvuosi on, kuten arvata saattaa, alkanut puuhakkaasti. Heti tammikuun alussa tapahtui jotain hyvin hämmentävää: vauvakissa Toto meni ja täytti neljä vuotta. Eipä ole enää vauvakissaa Koratiassa, ei, ei vaikka miten kääntelisi ja vääntelisi asiaa. Toto itse on ottanut vanhenemisensa ihan tyynesti, mutta ihmisiä on hämmästyttänyt Toton ikä kovasti. Siis onhan Toto toki ollut meillä aina, mutta Toto on aina myös ollut pikkukisu... No, on hän vieläkin, vaikka onkin jo noin vanha.

Enkä ole ihan varma, voiko Toton oikeasti sanoa ottavan asioita tyynesti. Tässä on yritys ottaa Toto Tottiaisesta synttäripotretti. Ensi tuli vain hyvin koratmaisia viuhukuvia.

Sitten onnistui jo vähän paremmin.

Thaimaalaistassut sopeutuvat Suomeen talvi talvelta paremmin. Ainakin viikonloppuisin on ihan pakko päästä U:hun, vaikka olisi millainen paukkupakkanen. Ei se ole kissa eikä mikään, joka ei käy tarkastamassa sääolosuhteita edes parinkymmenen sekunnin ajan. Tänä talvena Toto ei ole vielä päässyt nauttimaan hankikantohiippailusta, mutta kerran on jo testattu, josko olisi hyvä kissahanki. Ei ollut.

Myöskään terassinnurkan kissanminttuistutus ei ole aivan ideaalissa kunnossa, mutta pojat eivät luovuta. U:ssa suunnataan aina ensiksi tarkistamaan, joko kissanminttu jo kasvaisi. Jos mintusta näkyy lumen alta pienikin pilkahdus, vaikka kuinka kuivunut, sitä pitää maistaa. 

Taas täytyy hieman ottaa sanoja takaisin: eivät ne thaimaalaistassut ole aivan täysin sopeutuneet talvisen Koratian säihin. 

Löytyiskö se kesä jostain?

Myös vaarilla on tammikuussa synttärit. Perinteiden velvoittamana annoimme hänelle taas hienon kissavaarin kalenterin (tilattu Smartphotosta). Kalenteri päätyy aina mökin seinälle, eikä kalenteriin hyväksytä kuin mökillä edellisen vuoden aikana otettuja kuvia. 

Tässä Cisun vapunviettoa.

Ja maailman parasta ulkoilua.

Rantakalliolla ilta-auringosta nauttiva Cisu - tämä on yksi kaikkien aikojen suosikkejani Cisun kuvista. Voiko kissa enää onnellisemmaksi muuttua? (Ja: miten meidän Cisu osaa olla noin rauhallinen?)

Joulutontut.

Vaan ei tänne vain hyvää kuulu. 

Kissoilta ei kysytty mitään, kun Koratian makuuhuoneeseen tilattiin remontti. Järkyttävää!

Cisusta ja Totosta oli kyllä tosi kivaa, että makuuhuone tyhjennettiin huonekaluista. Etenkin lipastojen siirtäminen oli hauskaa: harvoin sitä pääsee matkustamaan lipaston päällä huoneesta toiseen. Aluksi kissat eivät pitäneet pahana sitäkään, että sänky siirtyi olohuoneeseen yläkertaan menevien avoportaiden alle.

Mutta heti siirtelypäivän iltana nousi huoli ja alkoi kauhea parku: Me halutaan makkariin! Ensimmäinen remonttiyö sujui kovin kehnosti, kun etenkin Toto oli aivan poissa tolaltaan. Hän ramppasi portaita ylös ja alas, itki välillä yksin yläkerrassa. Yritäpä nukkua, kun pään päälläsi portaiden välissä on huutava kissanpää... Sittemmin yöt ovat sujuneet hyvin, mutta iltaisin täällä on ollut kiukkuisia ja mököttäviä kissoja vastassa. Cisu ja Toto eivät selvästikään arvosta remonttihommia, mutta onneksi remppa on jo loppusuoralla. Pojat olivat kuulemma välillä käyneet tarkistamassa, miten remonttimies suoriutuu hommistaan, mutta lähinnä olleet päivisin omissa oloissaan.

Cisusta ainoaa hauskaa ja asiallista remontointia on kiipeilytolppien kunnostaminen. Poikien tolpat kunnostettiin parin ystäväni avustamana, ja kiipeilyn ilo on ollut suurta. Tolppa-apina Cisu havainnollistaa.

Toivottavasti muillakin on ollut aktiivinen alkuvuosi!